Arvio

Bruttokansantuote vie harhaan

Teksti:
Julkaistu: 25.5.2018

Taloustieteilijä Simon Kuznets tuskin olisi tyytyväinen tapaan, jolla hänen 1930-luvulla kehittämäänsä brutto­kansantuotteen käsitteeseen nykyään suhtaudutaan. Kuz­nets painotti, että bruttokan­santuotetta ei pidä käyttää hyvinvoinnin mittaamiseen vaan kuvaamaan ihmisten taloudellista toimintaa.

Kuznetsin toiveista huoli­matta bruttokansantuotteesta on historiansa aikana tullut indikaattori, jota valtiot käyt­tävät määrittämään taloudel­lista tilaansa ja jonka kasvat­tamiseen suurin osa poliittista päätöksentekoa tähtää. Näin ei Financial Timesin pitkäaikaisen toimittajan David Pillingin mukaan pitäisi olla. Hänen mielestään talouskasvuun ja bruttokansantuotteeseen kiintyminen on hämärtänyt sen, mikä ihmisille on oikeasti tärkeää.

David Pilling: The Growth Delusion. The Wealth and Well-being of Nations. Bloomsbury, 2018. 338 s.

Pillingin mukaan brutto­kansantuotteen laskemiseen liittyy vääristymiä. Sen perus­teella voisi esimerkiksi päätellä, että Yhdysvallat panostaa kansalaistensa terveyteen. Ter­veydenhuoltokulut ovat noin 17 prosenttia Yhdysvaltojen bruttokansantuotteesta, lähes kaksi kertaa enemmän kuin muissa kehittyneissä maissa.

Yhdysvaltalaiset eivät kui­tenkaan ole muita terveempiä, päinvastoin. Luku kuvastaa terveydenhuoltojärjestelmää, joka on rakennettu maksimoi­maan yksityisten toimijoiden tuloja. Pillingin mukaan esi­merkki heijastaa laajempaa ongelmaa: bruttokansantuote suosii yksityistä sektoria, eivätkä tilastotieteilijät ole onnistuneet ratkaisemaan sitä, miten julkisia palveluita arvo­tetaan.

Toinen bruttokansantuot­teen ongelma ovat maiden laskennalliset erot erityisesti harmaan talouden koon arvioimisessa. Pilling kirjoittaa nigerialaisesta tilastotietei­lijästä, joka teki aikaisempaa täsmällisemmän tutkimuksen maan taloudesta. Sen ansiosta maan talous kasvoi Nigerian tilastokeskuksen mukaan 89 prosenttia edellisvuotta suuremmaksi vuonna 2014. Harppaus viesti, että nigerialaiset voivat paremmin kuin aikaisemmin ajateltiin, vaikka todellisuudessa edelleen 94 prosenttia maan väestöstä koki elävänsä köyhyydessä.

Pillingin mukaan brutto­kansantuote valuu yhä kauem­maksi ihmisten arkielämästä. Se on vaarallista: jos kansa­laisten kokemus ei heijastu päättäjien käyttämiin lukuihin, ei politiikka pysty vastaamaan kansalaisten tarpeisiin.

Bruttokansantuotetta ei kuitenkaan Pillingin mielestä pidä kokonaan hylätä, sillä se korreloi myös koulutuksen, terveyden ja muiden ihmisten hyvinvointia lisäävien asioiden kanssa. Päättäjien olisi kui­tenkin hylättävä niin sanottu kasvun kultti, jossa politiikan yksinomainen tavoite on kasvattaa talouden kokoa.

Sen sijaan on tehtävä päätöksiä, jotka tekevät taloudesta paremman – sel­laisen, joka hidastaa ilmas­tonmuutosta ja lisää ihmisten onnellisuutta sekä tasa-arvoa. Hyvinvointia voitaisiin lisätä esimerkiksi investoimalla mie­lenterveyspalveluihin ja korot­tamalla tupakan verotusta.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Pidin jutustaEn pitänyt jutusta
Jaa juttu