Arvio

Diplomatian moniottelija osaa nauraa itselleen

Teksti:
Julkaistu: 28.5.2015
Christopher R. Hill: Outpost. Life on the Frontlines of American Diplomacy. Simon and Schuster 2014, 448 s.

En koskaan törmän­nyt yhdysvaltalai­seen suurlähettilää­seen Christopher R. Hilliin, vaikka työskentelimme samoihin aikoihin Länsi-Balkanilla. Hill toimi myyttisiin mittoihin kohottamansa Richard Hol­brooken aisaparina Bosnian ja Kosovon kriisidiplomatian melskeissä 1990-luvulla.

Joskus suurmiesten lähei­syys tuntuu sokaisevan: on erikoista, että Hillin teoksen henkilöhakemistosta ei löydy Martti Ahtisaaren nimeä, vaikka Suomen presidentti oli avainasemassa Kosovon rau­haa ja valtiollista asemaa rat­kaistaessa.

Hillin uralle mahtuu kolme merkittävää jaksoa: Länsi-Balkanin vakauttaminen, ydin­aseneuvottelut Pohjois-Korean kanssa ja Yhdysvaltain suurim­man suurlähetystön johtami­nen Bagdadissa vuosina 2009–2010. Näiden komen­nusten lomassa Hill oli suur­lähettiläänä Makedoniassa, Etelä-Koreassa ja Puolassa.

Hillin teoksen mielenkiintoi­sinta antia ovat amerikkalaisen ulkopolitiikan toimintatapojen kuvaukset. Hillin aloittaessa Bagdadissa Yhdysvaltain puo­lustusministeriön vaikutusvalta oli ylivertainen suhteessa ulko­ministeriöön. Sotilaat vähek­syivät diplomaattien näperte­lyä ja diplomaatit harmittelivat sotilaiden suoraviivaisuutta. Hillin tehtävä oli normalisoi­da tilanne ja ottaa johtorooli siviileille.

Hill kuvaa rehellisesti ame­rikkalaisten toimintaa myös osana Irakin sisäpolitiikkaa. Sääntö kuului: »If you break it then you own it.» Saddam Hus­seinin järjestelmän rikkominen tarkoitti, että tilalle piti rakentaa jotakin uutta, ja tämä oli amerikkalaisten vastuulla.

Hillillä olikin amerikkalaisen suurlähettilään syntymäoi­keudella esteetön pääsy Irakin presidentin, pääministerin ja hallituksen edustajien puheille. Silti rakennustyö ei ole helppoa Irakin kokoisessa öljymaassa, jossa eri uskonnolliset ja et­niset ryhmät vahtivat etujaan vieläpä naapurimaiden tuella.

Hillin neljän lähettiläspestin ura on varsin mittava saavu­tus amerikkalaisdiplomaatille. Yhdysvalloissa noin puolet suurlähettiläspaikoista jaetaan poliittisin perustein, eivätkä useimmat ammattidiplomaatit saa ensimmäistäkään suurlähetystöä johdettavakseen.

Hill ei ollut riippuvainen Washingtonin poliittisista suh­danteista, vaan hänellä oli hy­vät suhteet esimerkiksi repub­likaaniulkoministereihin Colin Powelliin ja Condoleezza Riceen. Sen sijaan uuskonser­vatiivit saavat kuulla kunnian­sa. Hillin tulilinjalle joutuvat erityisesti varapresidentti Dick Cheney, puolustusministeri Donald Rumsfeld sekä Yh­dysvaltain joukkoja Irakissa komentanut kenraali David Petraeus.

Hill on terävä ja paikoin hauska havainnoitsija, joka ei ota itseään turhan vakavasti. Hän muun muassa rinnas­taa elokuvaohjaaja François Truffaut’n käsityksen elokuvanteosta diplomaattisen VIP-vierailun järjestämiseen Bagdadissa: »Aloitettaessa tavoitellaan mestariteosta, lopuksi halutaan kaiken vain päättyvän.» Tämä on tuttu il­miö myös suomalaisvirkamies­ten arjessa.

 

Kirjoittaja on pysyvä edustaja Suomen YK-edustustossa New Yorkissa.

Pidin jutustaEn pitänyt jutusta
Jaa juttu