Suomen turvallisuuspolitiikka elää ajassa ja määrittyy kulloinkin vallalla olevia uhkakuvia vasten. Niin määrittyvät myös turvallisuuspoliittiset käsitteet. Toisen maailmansodan jälkeen korostuivat sotilaalliset uhkakuvat ja painopiste oli valtiollista toimintaa vastaan varautuvassa, sotilas- ja siviilitoimet yhdistävässä kokonaismaanpuolustuksessa. Kylmän sodan loputtua sotilaalliset uhkakuvat vähenivät ja turvallisuuspolitiikan painopiste siirtyi perinteisten puolustuspoliittisten uhkien lisäksi inhimillistä, yhteiskunnallista ja ympäristöllistä turvallisuutta korostavaan laajaan turvallisuuskäsitykseen. Siirryttiin puhumaan kokonaisturvallisuudesta. Se korostaa viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen ja kansalaisten yhteistyötä varautumisessa...