Ulkopolitiikka-lehden sivusto on uudistunut!
Analyysi

EU kiiruhtaa vedyn suurvallaksi, vaikka parempiakin ratkaisuja olisi

Euroopan unioni haluaa olla vetytalouden edelläkävijä ja investoi hankkeisiin miljardeja. Silti vielä on epäselvää, mihin vetyä aiotaan käyttää.

Teksti:
Kuvat:
Julkaistu: 7.12.2022

Euroopan energiatalouden tulevaisuus saattaa olla tekeillä Groningenin provinssissa Hollannissa. Kymmenet yritykset rakentavat sinne »vetylaaksoa» Euroopan komission ja paikallishallintojen tuella.

Vetylaaksoon on keskittynyt vetyalan toimijoita. Yksi yritys valmistaa vetyä, toinen varastoi sitä, kolmas asentaa kuljetukseen tarkoitettavia putkistoja, neljäs rakentaa vetytankkausaseman, viides ostaa vedyllä kulkevia takseja ja niin edelleen. Vetylaaksoprojekti kulkee nimellä Heavenn, taivas.

Tarkoitus on tutkia, mihin kaikkeen vetyä voi paikallisesti käyttää, projektin johtaja Geerte­ de Jong summaa. Tutkittavia käyttökohteita on paljon. Vety valjastetaan muun muassa talojen lämmitykseen, rahtilaivan polttoaineeksi, uusiutuvan energian varastointiin ja raskaan teollisuuden prosesseihin.

Pohjanmeren rannalla sijaitseva Groningen valikoitui testipaikaksi, koska siellä on valmiiksi raskasta teollisuutta, paljon tuulivoimaa, vedyn kuljettamiseen soveltuvia kaasuputkia ja hyvät yhteydet muualle Eurooppaan. Mukana on paljon pieniä paikallisia yrityksiä, bussioperaattoreista huoltoasemiin, mutta myös energia-alan jättiläisiä kuten öljy-yhtiö Shell. De Jong vastaa siitä, että yritysten välinen yhteistyö toimii.

»Tavoitteena on luoda vedyllä pyörivä järjestelmä, joka voidaan ottaa käyttöön muuallakin Euroopassa», de Jong sanoo.

Groningenin lisäksi myös Brysselissä on innostuttu vedystä. Buumi alkoi vuoden 2020 tienoilla, kun EU julkaisi ensimmäisen vetystrategiansa. Sen jälkeen vauhti on vain kiihtynyt. Vihreän siirtymän lisäksi tahtia on kirittänyt Venäjän hyökkäys Ukrainaan. Vedystä toivotaan venäläisen maakaasun ja öljyn korviketta.

 

EU nosti uusiutuvalla energialla valmistetun vedyn tavoitettaan vuodelle 2030 viime keväänä 5,6 miljoonasta tonnista 20 miljoonaan tonniin. Siitä puolet on määrä valmistaa EU:ssa ja loput tuoda unionin ulkopuolelta.

Lähes kaikki teollisuudessa käytetty vety valmistetaan vielä maakaasusta jalostamalla, mikä aiheuttaa paljon hiilidioksidipäästöjä. Vetyä voidaan kuitenkin valmistaa myös vedestä johtamalla siihen sähköä. Jos sähkö on tuotettu uusiutuvalla energialla, vety on päästötöntä.

Tällä hetkellä sähkö on niin kallista ja päästö­oikeudet halpoja, ettei uusiutuvalla energialla tuotettu vety ole kannattavaa ilman valtiontukia, huomauttaa Groningenin yliopiston energiatalouden professori Machiel Mulder.

»Halvempaa on ostaa päästöoikeuksia ja jatkaa saastuttamista.»

Puhtaan vedyn markkinoiden ennustetaan kuitenkin kasvavan nopeasti. Näillä miljardimarkkinoilla EU haluaa olla edelläkävijä.

Syyskuussa Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen kertoi vetypankin perustamisesta. Siitä suunnitellaan kolmen miljardin euron rahastoa, jolla katetaan puhtaaseen vetyyn sijoittavien yritysten riskejä. Lisäksi komissio on hyväksynyt yli kymmenen miljardin edestä valtiontukia vetyalalle.

Markkinaosuuksia havittelevat myös EU:n kovimmat kilpailijat Yhdysvallat ja Kiina. Esimerkiksi Yhdysvalloissa presidentti Joe Bidenin inflaatiotukipaketti lupaa mittavia veroalennuksia vetyalalle. Von der Leyenin vetypankki oli todennäköisesti jonkinlainen vastaus Bidenin tukipaketille.

 

 

Vedystä toivotaan pelastajaa niille teollisuuden aloille, joita on vaikea sähköistää. Vielä ne ovat riippuvaisia öljystä, kivihiilestä ja maakaasusta. Esimerkiksi teräs- ja kemianteollisuudessa tarvitaan niin korkeita lämpötiloja, että niitä on lähes mahdotonta saavuttaa sähköllä. Lisäksi rahtilaivojen ja suurten lentokoneiden liikuttamiseen ei toistaiseksi ole riittävän suuria akkuja.

Vety sopii fossiilisten polttoaineiden korvikkeeksi, koska se palaa erittäin korkeassa lämpötilassa eikä siitä vapaudu muita päästöjä kuin vesihöyryä. Etenkin raskaassa teollisuudessa puhdas vety voisi avittaa todella suurten päästöleikkausten tekemisessä. Ruotsalaisen teräsyhtiö SSAB:n päätös siirtyä käyttämään kivihiilen sijaan vetyä teräksen valmistuksessa voi vähentää Ruotsin hiilidioksidipäästöjä yhdeksällä ja Suomen seitsemällä prosentilla.

Vetyalan etujärjestöt näkevät kuitenkin vedyn potentiaalin vielä suurempana. Niistä vetyä tulisi käyttää myös esimerkiksi talojen lämmitykseen, energian varastointiin ja henkilöautojen polttoaineena. Vaikka teknologia on näillä aloilla vielä lapsenkengissä, vetylaaksoprojektia luotsaava de Jong on vakuuttunut, että vedyn läpimurto on käsillä.

Sähköautojen akkuihin tarvittavista raaka-aineista tulee olemaan pulaa, ja autojen tankkaaminen vedyllä on kuskien kannalta nopeampaa ja mukavampaa, de Jong perustelee.

Ympäristöjärjestöt ovat tästä eri mieltä.

»Kaikki mikä voidaan sähköistää, pitää sähköistää», sanoo ympäristöjärjestö WWF:n Brysselin-toimiston energia-asiantuntija Camille Maury. Hänen mukaansa vetyä pitäisi käyttää ainoastaan aloilla, joiden päästöjä ei pystytä muilla keinoin leikkaamaan.

Teknisesti ottaen vety ei ole energianlähde ollenkaan vaan tapa varastoida energiaa. ­Esimerkiksi vedyllä tankattava auto kulkee sähköllä, mutta energia on varastoitu akun sijasta vetypolttokennoihin. Sähkö joudutaan ensin muuntamaan vedyksi ja sen jälkeen takaisin sähköksi. Muuntelun seurauksena energiasta noin 60 prosenttia menee hukkaan, ja siksi perinteiset sähköautot ovat vetyautoja huomattavasti tehokkaampia.

Maury myöntää, että sähköistämiseen ja siihen tarvittaviin akkuihin liittyy ongelmia, kuten EU:n riippuvuus Kiinasta saatavista raaka-aineista. Ratkaisua pitäisi kuitenkin Mauryn mukaan hakea vedyn sijaan energian säästämisestä.

»Voisimme esimerkiksi panostaa joukkoliikenteeseen ja autoilun vähentämiseen.»

 

EU:n asettamat vetytavoitteet ja taloudellinen tuki on otettu vetyalalla tyytyväisenä vastaan, alan etujärjestön Hydrogen Europen tiedottaja Peter Collins kertoo sähköpostitse.

Tukien lisäksi myös alan lainsäädäntö on kehittynyt etujärjestön haluamaan suuntaan. Euroopan parlamentti puolsi lokakuussa lakia, joka velvoittaa jäsenmaita rakentamaan vetytankkausasemia sadan kilometrin välein Euroopan päävaltateiden varsille vuoteen 2027 mennessä.

Tankkausasemien on tarkoitus palvella vaikeasti sähköistettävää kuorma-autoliikennettä, mutta vetyteollisuus toivoo niiden kirittävän myös vedyllä kulkevien yksityisautojen kysyntää. Collinsin mukaan tärkeintä olisi nyt, että EU-maat alkaisivat käytännössä toteuttaa komission asettamia tavoitteita. Niiden saavuttaminen ei tule olemaan helppoa.

Vetyteollisuuden intressit eivät välttämättä osu yksiin yleisen edun kanssa.

EU:n 10 miljoonan tonnin uusiutuvan vetytuotannon tavoite edellyttää arviolta 500 terawattitunnin edestä lisää vihreää sähköä. Määrä vastaa noin 15–20 prosenttia koko tämänhetkisestä sähköntuotannosta EU:ssa.

Kansainvälinen energiajärjestö IEA arvioi syyskuussa, että nykyisten suunnitelmien valossa EU:n puhtaan vedyn tuotanto olisi jäämässä tavoitteesta puolitiehen.

Puhtaan vedyn tuominen EU:n ulkopuolelta vaatii myös suuria sijoituksia infrastruktuuriin, kuten kaasuputkiin ja satamien vetyterminaaleihin. Komissio on käynyt neuvottelemassa vetykuljetuksista muun muassa Pohjois-Afrikassa, missä olisi runsaan auringonpaisteen vuoksi hyvät edellytykset tuottaa vetyä uusiutuvalla energialla. Vielä on kuitenkin epäselvää, onko puhdasta vetyä jo vuonna 2030 riittävästi saatavilla järkevään hintaan.

Puhtaan vedyn kriteereistä ei ole myöskään päästy yhteisymmärrykseen. Komission alkuperäisen suunnitelman mukaan vihreäksi vedyksi laskettaisiin ainoastaan uusiutuvalla energialla valmistettu vety, mutta nyt sääntöjä ollaan höllentämässä vetyteollisuuden painostuksesta.

Vetyala on vaatinut siirtymäaikaa, jonka aikana puhtaan vedyn valmistuksessa voisi käyttää myös osittain muuta kuin uusiutuvasta energiasta saatua sähköä, kuten hiilivoimaa. Ympäristöjärjestöt ovat varoittaneet komissiota, että löyhemmät kriteerit johtavat ilmastotavoitteiden vesittymiseen ja valtiontukien haaskaamiseen.

 

Nopeasti kasvavalla vetyalalla lobbaus on kiihkeää. Suurimpia vaikuttajia ovat muun muassa öljy- ja maakaasuyhtiöt, joille vety on yksi tapa jatkaa olemassaoloa hiilineutraalissa yhteiskunnassa.

Ei olekaan sattumaa, että vetytalouteen on panostettu erityisesti Alankomaissa ja Groningenissa. Groningen tunnetaan ennen kaikkea Euroopan suurimmista maakaasukentistä. Niistä pumpattu kaasu on ollut keskeinen hollantilaisen hyvinvointiyhteiskunnan kulmakivi jo 1960-luvulta asti.

Yksityisten energiajättien ohella suuret voitot on kerännyt valtion kaasuyhtiö Gasunie. Nyt se kuitenkin uhkaa jäädä tyhjän päälle. Kaasukentät suljetaan lähivuosina kokonaan, koska kaasunpumppauksesta johtuva maanvajoaminen on aiheuttanut Groningenissa maanjäristyksiä. Lisäksi Alankomaat aikoo ilmastosyistä kieltää maakaasun käytön vuoteen 2050 mennessä.

Nyt Gasunie havittelee vedystä itselleen pelastusta. Se aikoo rakentaa maanlaajuisen vetyputkiverkoston vuoteen 2030 mennessä. Tarkoitus on suurelta osin kunnostaa vanhoja maakaasuputkia vedyn kuljetukseen sopiviksi. Samalla miljardi-investoinnit vetyinfrastruktuuriin palvelevat NortH2-nimistä konsortiota, jossa ovat mukana Gasunie ja kansainvälisiä energiayhtiöitä, muun muassa Shell.

Konsortio aikoo rakentaa Groningenin edustalle Euroopan suurimman, neljän gigawatin merituulivoimapuiston vedyn tuotantoa varten. Hankkeen on määrä valmistua näillä näkymin vuonna 2030, minkä jälkeen tuotantoa kasvatetaan entisestään. Valtiontukea hankkeelle ovat lobanneet ennen kaikkea Gasunie ja Shell.

Gasunien miljardisijoituksia vetyyn on arvosteltu, sillä niiden tarpeellisuudesta ja ehdoista ei käyty kunnollista keskustelua Hollannin parlamentissa. Maan yleisradion Nosin vuonna 2021 tekemä selvitys paljasti, että investointeja valmisteltaessa oli vielä epäselvää, miten niiden tuotot jaetaan ja kenelle vety saadaan myytyä

Energiatalouden professori Mulderin mukaan on tärkeä tiedostaa, että vetyteollisuuden intressit eivät välttämättä osu yksiin yleisen edun kanssa. Suuret valtiontuet vetyalalle käyvät yhteiskunnalle kalliiksi ja ovat pois muista ratkaisuista, kuten energiatehokkuuden lisäämisestä, Mulder sanoo.

Brysselissä ympäristöjärjestöt ovat olleet samasta asiasta huolissaan.

EU:n miljardituista ja vetytavoitteista ei ole WWF:n Mauryn mukaan tehty edes kunnollista vaikuttavuusarviota. Hän toivoo komissiolta kriittisempää arviota siitä, kuinka paljon vetyä tarvitaan vihreän siirtymän toteuttamiseksi ja mille aloille tuki kannattaa suunnata.

»Vety ei ole hopealuoti, joka ratkaisee kaikki ongelmamme!»

Pidin jutustaEn pitänyt jutusta
Jaa somessa