Ulkopolitiikka-lehden sivusto on uudistunut!
Arviot

Euroopan jihadismin juurisyyt

Teksti:
Julkaistu: 9.3.2022

Jihadistinen liikehdintä länsimaissa on ollut poikkeuksellisen aktiivista viime vuosikymmenen aikana. Pelkästään Euroopasta on lähtenyt Syyriaan ja Irakiin tuhansia vierastaistelijoita, jotka ovat osallistuneet terroristijärjestö Isisin toimintaan. Euroopassa on myös nähty ennennäkemätön määrä Isisiin kytkeytyneitä terrori-iskuja, joissa on menehtynyt satoja ihmisiä.

Nämä tapahtumat ovat puhaltaneet uutta energiaa keskusteluun siitä, mistä jihadistinen liikehdintä länsimaissa ammentaa elinvoimaisuutensa.

Ranskalais-iranilaisen Farhad Khosrokhavarin teos Jihadism in Europe tutkii jihadismia Euroopassa ja sen merkittävää laajentumista viime vuosikymmenen aikana antropologisista ja sosiologisista näkökulmista.

Khosrokhavarin mukaan jihadismi pohjautuu keskeisesti juurettomuuden ja nöyryytyksen tunteisiin maahanmuuttajamusliminuorten keskuudessa sekä alemman keskiluokan käännynnäisten toivottomuuden tunteeseen. Toisin sanoen hänen mukaansa liikehdintä ammentaa elinvoimansa pääasiassa Euroopan muslimiväestön kohtaamista sosiaalisista, kulttuurillisista ja taloudellisista epäkohdista.

Erityisesti tämä dynamiikka on teoksen mukaan esillä Euroopan suurkaupunkien maahanmuuttajaenemmistöisissä »slummeissa», joissa työttömyys, identiteettikriisit, rikollisuus, ja radikalisoituminen ovat yleisiä. Nämä epäkohdat työntävät ihmisiä jihadistiseen liikehdintään, kohti Isisin kalifaattia ja ryhmän tosiuskovaisille lupaamaa utopiaa vastalääkkeenä länsimaisten yhteiskuntien ja moderniteetin ongelmille.

Epäkohtien merkitystä korostava koulukunta on saanut merkittävää kritiikkiä etenkin empiiristä tutkimusta tekeviltä tutkijoilta. Kritiikki ei ole perusteetonta, sillä Khosrokhavarin tutkimus perustuu 105 Ranskassa – enimmäkseen slummeissa ja vankiloissa – oleskelleen henkilön otantaan. Heistä vain osa osallistui jihadistiseen liikehdintään.

Kritiikkiä on satanut etenkin sosiaalisten verkostojen ja kontaktien merkitystä korostavan koulukunnan edustajilta. Sen mukaan keskeisin syy ilmiön leviämiselle ja levittäytymiselle löytyy jihadisteista itsestään.

 

Yhdysvaltalaisen Brandeisin yliopiston professori Jytte Klausenin teos Western Jihadism analysoi Euroopan ja Yhdysvaltojen jihadistista kenttää länsimaissa juuri tästä näkökulmasta. Teoksen taustalla on vuonna 2006 alkanut tutkimusprojekti, jossa on tutkittu yli 6 000 liikehdintään kytkeytynyttä ihmistä länsimaissa sekä heidän muodostamiaan sosiaalisia verkostoja.

Klausenin mukaan jihadismi on levinnyt länsimaihin, koska globaali jihadistinen liike on toiminnassaan tarkoituksellisesti ja tavoitteellisesti pyrkinyt siihen. Länsimaissa siihen kytkeytyneet uskomukset, asenteet, normit ja käytös ovat puolestaan levinneet sosiaalisena tartuntana. Keskeisessä roolissa tässä ovat olleet avainaktivistit ja heidän ympärilleen muodostuneet verkostot. He ovat vetäneet länsimaissa asuvia muslimiväestön edustajia liikehdinnän pariin.

Klausenin mukaan etenkin verkostot ovat keskeinen mekanismi ilmiön levittäytymisessä länsimaissa, ja verkostojen vaikutuksesta uudet ideat ja innovaatiot ovat levinneet jihadistisen liikkeen sisällä. Tämä puolestaan on lisännyt globaalin liikkeen elinvoimaa ja kykyä uudistua, mikä on tehnyt siitä kokonaisuudessaan entistä vaarallisemman.

Khosrokhavarin ja Klausenin teokset heijastavat osaltaan 2000-luvun puolivälissä kaivettuja poteroita jihadismin taustasyille Euroopassa: yhdelle jihadismin taustalla ovat yhteiskunnalliset epäkohdat, toiselle siihen kytkeytyvät toimijat.

Khosrokhavar toteaa, että ilman ymmärrystä jihadismin luonteesta ja sen voimistumiseen johtaneista syistä liikehdintää ei voi tehokkaasti torjua. Paikallisilla ja yksinkertaistavilla empiirisillä otannoilla on kuitenkin vaikeaa luoda siitä laajempaa ymmärrystä.

Pohjimmiltaan jihadismi on monimuotoinen, moniulotteinen ja monisyinen ilmiö. Sen kehitys ja ilmenemismuodot ovat sidottuja sekä paikallisiin, alueellisiin ja globaaleihin tapahtumiin, olosuhteisiin ja kehityskulkuihin että ennen kaikkea liikkeen toimijoihin.
Jihadistinen liikehdintä länsi­maissa vaikuttaa olevan tällä hetkellä suvantovaiheessa, ja etenkin Euroopassa huomio näyttää siirtyneen muihin kysymyksiin. On silti ennenaikaista ja perusteetonta julistaa sitä merkittävästi heikentyneeksi tai hiipuvaksi.

Pikemminkin jihadistinen liikehdintä vaikuttaa voimistuneen viime vuosikymmenen kehitysten – Syyrian konfliktin ja Isisin poikkeuksellisen vahvan globaalin vetovoiman – seurauksena. Kuten Klausenin analyysistä käy ilmi, liikehdinnän elinvoimaisuutta ylläpitävät verkostot ovat juurtuneet entistä syvemmälle ja levittäytyneet yhä laajemmalle.

Toimijoilla on yhä potentiaalia aiheuttaa merkittävää tuhoa ja kärsimystä, mikäli olosuhteet muuttuvat sille otollisemmaksi. Tämä vaatii ymmärrystä jihadismista ja valppautta sen muodostaman uhkan edessä.

Farhad Khosrokhavar: Jihadism in Europe.  European Youth and the New Caliphate. Oxford University Press 2021, 421 s.
Jytte Klausen: Western Jihadism. A Thirty Year History. Oxford University Press 2021, 560 s.

Kirjoittaja on vieraileva tutkija Brysselissä sijaitsevassa Egmont Institutessa ja jatko-opiskelija Maanpuolustus­korkeakoulussa.

Pidin jutustaEn pitänyt jutusta
Jaa somessa