Ulkopolitiikka-lehden sivusto on uudistunut!
Kirja

Finanssikriisi rahapelurin silmin

Teksti:
Julkaistu: 31.5.2012

Satyajit Das on asettanut itselleen lähes mahdottoman tavoitteen. Hän pyrkii selittämään yhdessä kirjassa kaikki oleelliset talousteorian, talouspolitiikan ja rahoitustoiminnan muutokset 1900-luvun alun suuresta lamasta nykypäivään – ja vieläpä kansantajuisesti.

Tähän Dasilla on varsin poikkeukselliset valmiudet. Hän on paitsi erittäin laajasti lukenut ja sujuvakynäinen kirjoittaja, myös yli 30 vuotta globaalia rahoitustoimintaa avainpaikoilla harjoittanut sisäpiiriläinen, joka tuntee rahamarkkinat, johdannaiset ja riskinhallintamenetelmät läpikotaisin.

Kenties vielä poikkeuksellisempaa on Dasin suorasukaisuus. Hän ei kaunistele tai pidättele, vaan puhuu asioista niiden oikeilla nimillä ja paljastavien esimerkkien kautta.

Tämän ansiosta Extreme Moneya lukee kirjan teknisestä aihepiiristä huolimatta paikoin kuin oivilla henkilöhahmoilla ja juonenkäänteillä siunattua romaania.

Henkilögalleria kattaa jokaisen merkittävän talousteoreetikon Adam Smithistä Hyman Minskyyn ja kaikki keskeiset päätöksentekijät Franklin Delano Rooseveltista Wen Jiabaoon. Tutuksi tulevat myös Lafferin käyrä, CAPM-malli, moderni portfolioteoria, Black-Scholesoptiomalli sekä lukemattomat muut rahoitustoimintaa muovanneet ajatukset.

Satyajit Das: Extreme Money. The Masters of the Universe and the Cult of Risk. Financial Times Prentice Hall 2011, 480 s.

Valtaosa kirjasta käsittelee 1970- luvun jälkeen kiihtynyttä talouden finansialisaatiota eli rahoitussektorin merkityksen ja koon valtaisaa paisumista reaalitalouteen nähden, yksityisen velan jättimäistä kasvua ja mielikuvituksellisten finanssi-innovaatioiden esiinmarssia.

Muutos on ollut todella raju. Kun vielä neljäkymmentä vuotta sitten reaalitalous ja finanssisektori kulkivat suunnilleen käsi kädessä, rahoitusvarallisuuden määrä on tätä nykyä 15–20-kertainen bruttokansantuotteeseen nähden. Niin sanotuissa kehittyneissä talouksissa finanssitransaktioiden arvo on jopa yli sata kertaa bruttokansantuotetta suurempi.

Samalla kun rahoitussektorin koko ja merkitys on kasvanut, finanssitoimintaa ohjanneet teoriat ovat erkaantuneet yhä kauemmas todellisuudesta. Äärimmäisen monimutkaiset matemaattiset kaavat ovat nousseet hallitsevaan asemaan.

Kuvaava on uusklassisen taloustieteen suurmiehen Milton Friedmanin lausunto Harry Markowitzin väitöskirjasta, joka esitteli sittemmin suosituksi tulleen tavan arvioida sijoitussalkun riskiä ja tuotto-odotuksia: ”Tämä ei ole matematiikkaa, ei taloustiedettä, ei edes taloushallintoa.”

Paljastavat sitaatit ja hämmästyttävät käytännön esimerkit ovatkin kirjan ehdoton vahvuus. Toisaalta Dasin poukkoileva tapa yhdistellä lainauksia 1600-luvun filosofiasta, punkbändi Ramonesilta,

keskuspankkiiri Alan Greenspanilta ja baseball-pelaaja Yogi Berralta on toisinaan turhankin luova.

Kirjan oleellisin viesti on, että turboahdettu, sääntelystä vapautettu, raskaasti velkavivutettu ja todellisuudelle vieraaseen algebraan, järjettömiin johdannaisjärjestelyihin sekä finanssisisäpiiriläisten ylivaltaan perustuva talousjärjestelmä on paitsi kestämätön myös yhteiskunnallisesti haitallinen.

”Alkemian tavoin pääomasijoitukset, arvopaperistaminen, johdannaiset ja hedgerahastot lupasivat satumaista rikkautta. Todellisuudessa ne olivat vain naamioitua velkaa tai vaikeaselkoisia riskijärjestelyitä, jotka huijasivat asiakkaita ja lopulta finanssimiehiä itseäänkin.”

Sama viesti on toki kuultu monta kertaa viime vuosien aikana. Harva, jos kukaan, on kuitenkaan pystynyt kuvaamaan ”rahoitusalkemian” mekanismeja yhtä kattavasti ja kiehtovasti kuin Das. Joskus mahdottoman tavoitteleminen kannattaa.

 

Kirjoittaja työskentelee tutkijana Finnwatchissa.

Pidin jutustaEn pitänyt jutusta
Jaa somessa