Ulkopolitiikka-lehden sivusto on uudistunut!
Kirja

Kekkosen ilosanomasta avoimeen Eurooppaan

Teksti:
Julkaistu: 19.9.2012
Osmo Apunen: Silmän politiikkaa. Ulkopoliittinen instituutti 1961–2006. Otava 2012, 264 s.

Tutkimusinstituutti, joka ei tutkinut”, otsikoi Helsingin Sanomat Jukka Tar­kan kirja-arvion Ulkopoliittisen instituu­tin (UPI) historiasta Silmän politiikkaa. Se oli huono tiivistys Osmo Apusen kir­jasta, joka todellisuudessa kertoo aivan toisenlaista tarinaa 50 vuotta täyttänees­tä instituutista.

UPIn perustehtäviä ovat kansallinen, tutkimukseen perustuva keskustelu ulkopolitiikasta sekä yhteyksien ylläpitämi­nen kansainvälisiin tutkimuslaitoksiin ja kansainväliseen keskusteluun. Apu­sen historian valossa UPI on onnistunut tehtävissään ainakin kohtuullisesti, myö­hemmin jopa hyvin.

Apusen historiasta paljastuu, ettei keskustelu ollut pelkkää kuorolaulua suomettumisen aikanakaan. UPI oli perustettu julistamaan Paasikiven–Kekkosen linjan ilosanomaa, mutta ulkopoliittinen keskustelu ei ollut särmätöntä. Viimeis­tään demarien 1960-luvun lopulla lan­seeraama ”uusi ulkopolitiikka” toi kriit­tistä sävyä. Merkittävää on, että lähes kaikki ajan keskustelut käytiin Ulkopo­liittisen instituutin ympärillä. Näkyvim­piä keskustelijoita olivat Apusen lisäksi Jaakko Iloniemi, Risto Hyvärinen, Jaak­ko Kalela, Kari Möttölä, Jan-Magnus Jansson, Kalervo Siikala, Bengt Broms, Keijo Korhonen ja Max Jakobson.

Keskustelun foorumina toimi semi­naaritapahtumien lisäksi Ulkopolitiikka-lehti, tosin vuoteen 1971 asti Paasikivi-seuran julkaisuna. Lehti tarjosi foorumin myös kansainvälisesti tunnetuille kirjoit­tajille. 1990-luvun alussa lehti oli kuolla talousvaikeuksiin, kun Paasikivi-seurat lopettivat jäsentilauksiaan juuri silloin, kun ulkopoliittisen ympäristömme suuri muutos alkoi.

Instituutin toinen johtaja Jukka Huo­paniemi kävi 1960-luvun alussa tutus­tumassa Ruotsin ja Norjan vastaaviin laitoksiin. Pohjoismainen ulottuvuus kasvoi jo 1960-luvulla säännölliseksi yhteydenpidoksi. Instituutin johtajat al­koivat saada kutsuja Euroopan ulkopo­liittisten johtajien kokouksiin.

1970-luvulla syntyi yhteys Mosko­van kansainvälisten suhteiden instituut­tiin IMEMOon ja Washingtonin kansain­välisten suhteiden keskukseen CSIS:ään. Myöhemmin alkoivat eurooppalaiset kuviot nousta keskeisempään asemaan. Suomelle aktiivisempaa tehtävää ajoivat niin Paavo Lipponen kuin Eurooppa-instituuttia Turussa johtava Esko Anto­la. Ulkopoliittisen instituutin pyrkimystä nousta aktiiviseksi osallistujaksi ei kui­tenkaan nielty purematta. Suomenmaan lisäksi Kalevi Sorsa suivaantui Lipposen aktiivisuudesta Euroopan suunnalla.

Kansainvälinen yhteydenpito avasi suomalaisille tutkijoille ja vaikuttajille mahdollisuuden saada tietoa ja esiin­tyä kansainvälisillä foorumeilla. Niiden avulla Suomi voi vaikuttaa ja vahvistaa asemaansa ulkomailla. Eurooppalaisten think tankien tasolla luotiin tuolloin si­tä tausta-ajattelua, jota integraatiossa on yritetty noudattaa. ”Taloudellista integraatiota ei voi edistää ilman poliit­tista yhdentymistä, ja poliittista yhden­tymistä ei pidemmän päälle voi ajatella ilman turvallisuuspolitiikkaa”, varoitteli kuitenkin Esko Antola.

Kun Paavo Lipponen haluttiin UPIn johtajaksi, instituutille etsittiin Suomessa vaikuttavampaa roolia: piti mennä mu­kaan eurooppalaiseen keskusteluun. Lip­posen valinta vuonna 1989 toimi, vaikka toi myös jännitteitä. Muutokselle hetki oli yhdestoista.

Tapani Vaahtorannan kaudella asiatsujuivat vähemmin jännittein, koska Vaahtoranta ei ollut demari. Fyysisellä sijainnillakin näyttää olleen merkitys­tä. Kun UPI muutti Kansallisoopperan viereen, instituutin kansallinen tunnet­tuisuus lisääntyi ja tapahtumien suosio kasvoi. UPIn piiri laajeni. Tutkijoiden lausunnoilla oli kysyntää, heistä tuli tv-uutisten vakiokasvoja. UPI ja sen tutkijat alkoivat olla olemassa, kun olivat uuti­sissa. Kriittisyyden aste olisi voinut olla korkeampi, mutta hyvä näinkin.

 

Kirjoittaja on professori ja toimittaja, joka toimi Ulkopoliittisen instituutin halli­tuksen puheenjohtajana 1988–2003.

Pidin jutustaEn pitänyt jutusta
Jaa somessa