Skip to main content

Reeta Paakkinen: Antakaa meille Lopez ja sopimus

Pohjois-Kyproksen turkkilaisessa tasavallassa elettiin viime vuonna peruutettujen konserttien aikaa.

Ensimmäisenä konserttinsa perui Jennifer Lopez. Lopezin sai perääntymään tuhansien amerikankreik­kalaisten lähettämä vetoomus, jossa R’n’B-tähteä pyydettiin perumaan konserttinsa ”miehitetyllä alueella”. Lopez ilmoitti nettisivuillaan, ettei hän tue ”mitään valtiota tai järjestelmää, joka polkee ihmisoikeuksia”.

Seuraavaksi oharit teki laulaja Julio Iglesias. Hän tosin jätti kertomatta miksi.

Marraskuussa jännitettiin esiintyisikö poptähti Anastacia. Laulaja piti lupauksensa, mutta vältelläkseen toimittajia hän pysyi vierailun ajan hotellihuoneessaan.

Kyproksenturkkilaiset olivat kiitollisia Anastacialle siitä, ettei hän antanut kreikkalaisten sanella kiertueensa kulkua. Mutta Lopezin ja Iglesiaksen peruutukset muistuttivat heitä elämän realiteeteista tunnustamattomassa valtiossa.

Arki Pohjois-Kyproksella on täynnä kohtuuttomia rajoituksia ja pettymyksiä. Ilman kauppasaartoa elämä olisi yhtä helppoa kuin saaren kreikkalaisella puolella.

Ercanin lentokentälle on suoria lentoja vain Turkista. Kreik­kalaisosasta saapuessa pitää ylittää saaren jakava raja. Kovin vaikeaa se ei tosin enää ole. Posti ei kulje Pohjois-Kyprokselle suoraan, vaan Turkin Mersinin kautta. Suomesta lähetettyjä kirjattuja kirjeitä ei voi jäljittää tarkasti.

Tunnustamattomalla valtiolla ei ole omaa puhelinlaitos­ta. Turkin kautta kulkevat linjat ovat usein niin tukossa, ettei Suomesta pääse läpi pohjoiskyproslaisiin kännyköihin. Monet nettikaupat, kuten Amazon, eivät toimita tuotteita Pohjois- Kyprokselle – ne eivät tunnista postinumeroa”Mersin-10”.

EU:n sairausvakuutuskaan ei toimi turkkilaistasavallassa,vaikka koko saari kuuluu unioniin. EU:n liittymissopimuksen lait eivät ole voimassasaaren pohjoisosassa. Parasta siis tur­vautua yksityiseen sairausvakuutukseen.

Kyproksen kiistan siemenet kylvettiin jo perustuslakia laadit­taessa 1950-luvun lopulla. Suurin osa saaren kreikkalaisista ei hyväksynyt turkkilaisvähemmistölle annettuja oikeuksia. Na­tionalistit hyökkäsivät turkkilaisten asuinalueille kolme vuotta itsenäistymisen jälkeen. YK:n rauhanturvaajat saapuivat saarelle keväällä 1964.

Kreikkalaisen version mukaan ongelma alkoi vuonna 1974, jolloin Turkki totesi YK:n kyvyttömäksi suojelemaan turkkilais­vähemmistöä ja puuttui asiaan sotilaallisesti.

Turkkilaisella puolella pelätään kreikkalaisia nationalisteja edelleen. Ja pelkoon on syynsä.

Kyproksenturkkilaiset käyvät saaren eteläpuolella ostoksil­la, yksityisissä sairaaloissa ja turistialueiden yöelämässä. Mutta kreikkalaisellapuolella tapahtuneet hyökkäykset turkkilaisia vastaan vahvistavat mielikuvaa siitä, ettei yhteiselo kreikkalaisten kanssa ole varteenotettava vaihtoehto. Kreikkalaisiin ei luoteta.

Kreikkalaisten painostuskampanjat muun muassa pop-tähtiä kohtaan kyseenalaistavat myös rauhanneuvottelujen uskottavuuden. Turkkilaiset kysyvät, miten kreikkalaiset ky­kenisivät kunnioittamaan heidän ihmisoikeuksiaan yhdiste­tyssä Kyproksessa, jos he eivät voi hyväksyä edes turkkilaisten oikeutta kuunnella Lopezia livenä?

Kreikkalaisilla on vähän menetettävää – lähinnä kansainvälinen uskottavuutensa. Kyproksen tasavalta on tunnustettu valtio ja EU:n jäsen.

Nyt myös kansainvälisen yhteisön usko kreikkalaispuolen vilpittömyyteen kuitenkin horjuu. YK uskoo, että kreikkalaisen puolen salainen poliisi murtautui YK-työntekijän sähköpostiin vuonna 2009 ja varasti tuhansia salaisia neuvotteluasiakirjoja. Asiakirjat löysivät tiensä paikalliseen mediaan, jossa ne julkais­tiin. Rikos oli ilmiselvä yritys vaikeuttaa rauhanneuvotteluja.

Harva kyproksenturkkilainen uskoo, että kiistaan saadaan nopeaa ratkaisua. He arvioivat, että odotus jatkuu vielä pitkään.

 

Kirjoittaja on valtiotieteiden maisterija nykykreikan historian kandidaatti