Skip to main content

Skenaario 2025: Euroopan puolustus sirpaloituu

Entä jos Yhdysvallat vetäytyy Natosta?

Teksti Laura Myllymäki

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump oli saanut tarpeekseen. Hän päätti vetää Yhdysvaltain joukot pois Saksasta. Käytännön toimeen riitti Yhdysvaltain presidentin päätös.

Aiemmin Trump oli pannut pystyyn autotullit, jotka nakersivat erityisen pahasti Saksan vientiä. EU oli vastannut manööveriin vastatulleilla, mikä puolestaan iski republikaanien kannattajien kotiseutujen, »punaisten osavaltioiden», talouteen ja työpaikkoihin. Kannattajiensa lyömistä Trumpin ylpeys ei kestänyt.

Tunnelma oli ollut poikkeuksellisen kummallinen jo pitkään. Vuoden 2020 presidentinvaaleissa Trump oli voittanut demokraattiehdokas Bernie Sandersin, jonka vasemmistolaiset vaaliteemat ja kriittinen puhe Yhdysvaltojen harjoittamasta ulkopolitiikasta eivät lopulta olleet puhutelleet äänestäjiä. Trumpin sanat ja teot sen sijaan olivat olleet valitsijakunnalle tuttuja, jos eivät turvallisia.

Vuosikymmenen alussa Venäjän uhka oli ollut Euroopassa konkreettinen Ukrainan sodan takia, ja Yhdysvalloissa kansalaiset olivat ehtineet tottua disruptiivisen presidentin merkillisiin päähänpistoihin. Toisen kautensa alussa Trump oli korjannut ensi töikseen Yhdysvaltain ja Kiinan välisiä kauppasuhteita. Se rauhoitti ulkopolitiikan Kiinan-rintamaa.

Trumpin uusi silmätikku oli Saksa. EU:n kireät vastatoimet Yhdysvaltain autotulleille olivat loukanneet Trumpia ja ruokkineet presidentin riidanhalua. Ennen joukkojen vetämistä Saksasta Yhdysvallat oli käyttänyt Natossa veto-oikeutta useaan kertaan.

Yhdysvaltain joukkojen poistuttua Saksasta sotilasliitto Nato oli halvaantunut. Yhdysvallat oli käytännössä vetäytynyt transatlanttisesta puolustusliitosta.
Ensin kriisi peilautui puolustusmenoihin, joita yksittäiset EU-maat kasvattivat nopeasti. Puolustusmenot nousivat dramaattisesti erityisesti Puolassa ja Baltian maissa, joissa Naton romahdus aiheutti paniikkia. EU:n yhteisen puolustuksen kehittämistä Naton halvaannus ei lietsonut. EU-johtajat tulkitsivat, että yhteiseen puolustukseen panostaminen voisi eskaloida transatlanttista eripuraa.

Euroopan puolustus sirpaloitui, ja Saksa jäi kahden tulen väliin. Vuosikymmenen puolivälissä Suomi ja Ruotsi tiivistivät huomattavasti yhteistyötään Nordefcossa, pohjoismaiden yhteisessä puolustusyhteistyöhankkeessa. EU:n sisälle syntyi myös toinen puolustusyhteistyön maaryhmä: Ranskan ympärille kerääntyi joukko maita, joiden intresseissä oli torjua terrorismia.

Suomelle uudet mutta vanhat kaverit Ruotsi ja Norja olivat luonteva suunta Naton luhistuessa. Suomelle transatlanttisten suhteiden tola toi myös painetta korjata oman puolustuksensa puutteita: viimein maa ohjasi merkittäviä lisäpanostuksia ilmapuolustukseensa.

Yhdysvaltain keskeiset syyt tukea Suomen puolustusta katosivat, koska suurvallalla ei enää ollut puolustusvastuita Baltian maissa ja Norjassa. Suomen ja Yhdysvaltain bilateraalinen yhteistyö typistyi koskemaan vain puolustusmateriaaleja. Yhdysvaltojen vetäytyminen Natosta oli merkki muuttuneesta suurstrategiasta. Siinä Euroopan puolustus ei ollut enää Yhdysvaltain kontolla.

 

Asiantuntijat kommentoivat:

 

Tutkijatohtori Anna Kronlund, Jyväskylän yliopisto

Yhdysvaltain vetäytyminen sotilasliitto Natosta on potentiaalinen uhkakuva, sillä Donald Trump kyseenalaistaa Naton institutionaalisen arvon. Näin arvioi tutkijatohtori Anna Kronlund Jyväskylän yli­opistosta.

Nyt Yhdysvaltojen ulko­politiikan keskiössä ovat olleet kansainvälisten järjestöjen uudistukset, ja maa suhtautuu erilaisiin sitoumuksiin valikoivasti. Siksi Yhdysvaltain panostus Natoon voi muuttua.

»Trumpin kaudella on jatkettu European Deterrence Initiativeen, joka aloitettiin Obaman kaudella», Kronlund sanoo. Aloitteessa Yhdysvallat esimerkiksi tukee Ukrainaa ja rahoittaa harjoituksia Euroopassa.

»Mitä olisivat ne vastatullit, jotka iskisivät republikaanien kannattajien kotiseutuihin? Tässä skenaario voisi olla vähän tarkempi», hän toteaa.

Kronlund katsoo, että Saksan sijaan Ranska on ollut Trumpin huomion kohteena puolustusyhteistyössä. Vaikka Trump on ollut huolissaan kaupan epätasapainosta, viime joulukuun alun Nato-kokouksessa hän kommentoi etenkin Ranskan presidentti Emmanuel Macronin toteamusta aivokuolleesta Natosta.

Euroopan kannalta Kronlund pitää olennaisena kysymyksenä sitä, miten eri valtiot päättävät ryhmittyä puolustusyhteistyökysymyksessä. »Se riippuu hieman siitä, mihin uhkaan vastataan. Itä- ja Etelä-Euroopalla on erilaisia uhkakuvia.»

Kronlund kannustaa tarkastelemaan Trumpin vaikutusta kansainvälisiin suhteisiin osana Yhdysvaltojen politiikan pitkää linjaa: lopulta jää historioitsijoiden arvioitavaksi, mikä on presidentin perintö.

 

Dosentti Hanna Ojanen, Helsingin yliopisto ja Maanpuolustuskorkeakoulu

»Tuntuu epätodennäköiseltä, että Trump kiivastuisi erityisesti Saksan takia», sanoo dosentti Hanna Ojanen. Hänen mukaansa Saksan pitäisi lähteä kunnolla »revittelemään» ja kulkemaan eri suuntaan, jotta Yhdysvallat reagoisi maan toimiin voimakkaasti. Mitään sellaista ei kuitenkaan toistaiseksi ole näköpiirissä.

Natossa ei varsinaisesti ole veto-oikeutta, vaan päätökset perustuvat konsensukseen, Ojanen huomauttaa. Skenaario ei erittele, mitä päätöksiä Yhdysvallat voisi Natossa estää. »Riippuu ajankohdasta, mitä ne voisivat olla. Päätökset voisivat liittyä johonkin operaatioon osallistumiseen, ydinaseisiin, rahoituskysymyksiin, uuden jäsenen mukaan ottamiseen tai vanhan jäsenen, kuten Turkin, pois potkimiseen.»

Joukkojen vetäminen Saksasta ei Ojasen mukaan riitä romahduttamaan Natoa. Ylipäätään Nato ei ole ainoa syy Yhdysvalloille olla läsnä Euroopassa. Naton merkitys Yhdysvaltain läsnäolon takaamisessa on vähäisempi kuin ennen. »Yhdysvalloilla on Euroopassa omia intressejä huolimatta siitä, onko Natoa olemassa», Ojanen tiivistää.

Sama logiikka koskee Suomen ja Yhdysvaltain kahdenvälisiä suhteita: on Yhdysvaltain etujen mukaista olla läsnä Itämerellä ja Jäämerellä. Ojanen kuitenkin huomauttaa, että jos Nato luhistuisi, Suomen tulisi ottaa kantaa siihen, millaista turvallisuuspolitiikkaa EU lähtisi toteuttamaan. Yhteistyön lisääminen Ruotsin ja Norjan kanssa ei riittäisi.

 

Erikoistutkija Ossi Piironen, ulkoministeriön suunnittelu-ja tutkimusyksikkö

”Skenaario ei tarjoa vastauksia, mutta se ohjaa pohtimaan Naton ja Yhdysvaltojen merkitystä Euroopan jaSuomen turvallisuudelle”, sanoo erikoistutkija Ossi Piironen.

Piirosen mukaan skenaario jää monitulkintaiseksi. Yhtäältä Euroopan puolustus sirpaloituu, toisaaltaympäröivän maailman tapahtumat jäävät kertomatta. Mikä on tilanne Venäjällä ja miten se reagoiYhdysvaltojen vetäytymiseen? Onko päätös vetäytyä Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin käsissä ja mahdollisesti tulevien hallintojen kumottavissa, vai onko taustalla rakenteellisia tekijöitä, joihin yksittäinenpresidentti ei voi oleellisesti  vaikuttaa?

Hänen huomionsa kiinnittyy skenaariossa Euroopan aloitteellisuuden puutteeseen. Yhtäältä Yhdysvaltoja ei haluta suututtaa tiivistämällä eurooppalaista yhteistyötä, toisaalta maata ei houkutella takaisin esimerkiksi kauppapoliittisia myönnytyksiä tekemällä. 

”Skenaariossa eurooppalaisten Nato-maiden puolustuspoliittisissa ratkaisuissa ilmeisesti kopioidaan Suomen nykyistä laajan verkostoitumisen mallia. Tämän skenaarion valossa vaikutamme miltei suunnannäyttäjiltä.” 

”Erotuksena holistisiin, laajan muutostekijäanalyysin perustalle rakennettuihin skenaariotöihin, tämäskenaario tekee näkyväksi ongelmat, joita rajattuihin ’mitä jos’-skenaarioihin voi liittyä: erilaisia taustatekijöitä voi jäädä pimentoon tai ne otetaan annettuina”, Piironen sanoo.