Siirry sisältöön

Ketteröityykö Maailmanpankki?

Kun Maailmanpankin asiakasmaiden kirjo kasvaa, maailman suurin kehitysrahoittaja joutuu räätälöimään toimintaansa entistä tarkemmin.

Teksti Anna-Kaisa Hiltunen

Kuvat Anna-Kaisa Hiltunen

Ennen Maailmanpankin pestiään Satu Santala työskenteli ulkoministeriön kehityspoliittisen osaston apulaisosastopäällikkönä.

Ennen Maailmanpankin pestiään Satu Santala työskenteli ulkoministeriön kehityspoliittisen osaston apulaisosastopäällikkönä.

Maailman suurin ja tärkein kehitysrahoittaja Maail­manpankki on saamassa rinnalleen uuden alueellisen kehityspankin. Brics-maat Brasilia, Venä­jä, Intia, Kiina ja Etelä-Afrikka päättivät viime keväänä perustaa oman rahoitus­laitoksensa. Sen on määrä lainoittaa inf­rastruktuurihankkeita omistajamaissaan.

Kun taloudellista valtaa muuten­kin siirtyy perinteisiltä teollisuusmailta nouseville talouksille, Maailmanpankin asema muuttuu.

Pankin toimintaa uudessa maailman­järjestyksessä linjaa työkseen kehityspo­litiikan pitkän linjan ammattilainen Satu Santala. Hän on istunut Maailmanpan­kin johtokunnassa Pohjoismaiden ja Bal­tian maaryhmän edustajana heinäkuun alusta lähtien, omien sanojensa mukaan unelmaduunissaan. Nyt hän työstää mui­den johtokunnan jäsenten kanssa pankin uutta strategiaa, jonka on määrä valmis­tua lokakuussa.

UP: Miksi Brics-maat haluavat perustaa oman kehityspankin?

Satu Santala: Aloite lienee ennen kaikkea poliittinen harjoitus. Maailmantaloudes­sa painoarvoaan kasvattaneet Brics-maat haluavat luoda yhteistä identiteettiä ja saada uskottavuutta.

Toisaalta viime vuosina kehitysmai­den rahoituksessa aktivoituneiden Brics-maiden on ollut vaikea perustella kansa­laisilleen, miksi antaa lahja-apua muille kehittyville maille, vaikka Bricsit kamp­pailevat köyhyysongelmien kanssa vielä itsekin. Oman kehityspankin antama laina-apu voi olla helpompi perustella. Lisäksi Brics-maille on tärkeää osoittaa solidaarisuutta muille kehittyville maille.

Miten uusi pankki vaikuttaisi Maailmanpankin asemaan?

Brics-maiden pankista tuskin tulisi Maa­ilmanpankin kilpailijaa. Uuden pankin on ensinnäkin tarkoitus rahoittaa vain Bricsien omia hankkeita. Joidenkin ar­vioiden mukaan pankin alkupääomak­si olisi kaavailtu 50 miljardia dollaria, kun taas Maailmanpankin pääomat ovat 240 miljardia, eli uusi pankki olisi paljon Maailmanpankkia pienempi.

Brics-maiden pankki todennäköisesti täydentäisi jo käytössä olevia rahoitus­lähteitä. Infrastruktuurihankkeisiin tar­vitaan rahoitusta vielä pitkään, ja toivoa sopii, että uusi pankki toimisi yhdessä Maailmanpankin kanssa tai ainakin koordinoidusti siten, että pankit täyden­täisivät toisiaan.

Tästä huolimatta Maailmanpankin asema muuttuu sitä mukaa kun kehi­tysmaiden talous kasvaa ja nousevien talouksien kansainvälinen asema vah­vistuu. Maailmaa ei voi enää ajatella teollisuus- ja kehitysmaiden blokkeina, vaan maailma pitäisi hahmottaa pitkänä jatkumona maita, jotka voivat kehittyä eri suuntiin.

Siksi Maailmanpankissa on mietit­tävä, kuinka se voi tukea erityyppisiä maita konflikteista kärsivistä hauraista valtioista aina esimerkiksi Intian kaltai­siin, nopeasti kehittyviin mutta edelleen köyhyysongelmien kanssa kamppaileviin maihin.

Näen, että Maailmanpankissa tulee ensinnäkin panostaa maakohtaiseen ana­lyysiin, jonka avulla ohjelmat ja hank­keet voidaan räätälöidä kullekin maalle sopiviksi. Lisäksi hallinnollisia menette­lyjä pitäisi yksinkertaistaa, ja kehittyvien maiden tulisi jakaa kokemuksiaan keske­nään entistä aktiivisemmin.

Maailmanpankin pitäisi kokonaisuu­tena olla toimintatavoiltaan ja rahoitus­järjestelmiltään aiempaa ketterämpi.

Mitä kehityspankin perustaminen Brics-mailta vielä vaatii?

Pankin perustamisessa on vielä valta­vasti avoimia kysymyksiä. Maiden pi­tää päästä sopuun muun muassa siitä, missä pankki sijaitsee, mistä sen pää­johtaja tulee ja kuinka sen omistussuh­teet järjestetään. Lisäksi pankin pitää saada luottoluokitus.

Maailmanpankin AAA-luokitus pe­rustuu muun muassa siihen, että pankilla on jäseninään riittävän monta AAA-luo­kituksen saanutta maata. Brics-maiden olisi huomattavan vaikeaa saada parasta luokitusta pankilleen.

Ihan yksiselitteistä ei ole sekään, millaiset tarkoitusperät kullakin Brics-maalla pankin perustamisessa on. Käsit­tääkseni kehityspankki on ennen muuta Kiinan ja Intian aloite.

Nousevat taloudet ovat vaatineet, että Maailmanpankin päätöksentekoa pitäisi demokratisoida, jotta kehittyvien mai­den valta pankissa kasvaisi. Miten suh­taudut asiaan?

Parannettavaa varmasti on, mutta mi­nusta pitäisi kysyä, millainen olisi de­mokraattinen Maailmanpankki. YK:n mallin mukainen maa ja ääni -periaate ei Maailmanpankissa toimisi, koska pankki ei ole politiikan tekemisen paikka vaan operatiivinen toimija, jonka on pystyttä­vä päättämään.

Kehitysmailla pitäisi toki olla Maa­ilmanpankissa nykyistä enemmän vai­kutusvaltaa. Ratkaisu ei kuitenkaan voi olla äänivallan siirto vain nouseville ta­louksille, kuten Maailmanpankin edelli­sessä uudistuksessa pääasiassa tapahtui. Miten esimerkiksi Kiinan hallitus edus­taisi Afrikan maiden köyhiä paremmin kuin jonkin vanhan teollisuusmaan hallitus?

Äänivaltaa ei toisaalta pitäisi siirtää suhteettoman paljon pois pieniltä teol­lisuusmailta, kuten Pohjoismailta, jotka ovat kokoonsa nähden suuria rahoitta­jia. Meidän pitää päästä vaikuttamaan siihen, kuinka rahojamme käytetään. Meidän on entistä vaikeampi vaikuttaa esimerkiksi ympäristökysymyksiin, jos äänivaltamme vähenee. Ei saa käydä niin, että G-20 päättää Maailmanpankin asioista. Moniäänisyyden on säilyttävä.

Mitä Maailmanpankin uusi strategia sisältää?

Strategian pohjaksi esitetyssä visiossa on kaksi tavoitetta, äärimmäisen köyhyyden poistaminen vuoteen 2030 mennessä ja eriarvoisuuden vähentäminen. Kehityk­sen kestävyys ympäristön kannalta on mukana läpileikkaavana teemana.

Lisäksi strategiassa näkyvät monet niistä kysymyksistä, joita Pohjoismaiden ja Baltian maaryhmä johtokunnassa ajaa. Niitä ovat naisten taloudellisen osallistu­misen tukeminen aiempaa tehokkaam­min ja Somalian, Kongon demokraatti­sen tasavallan ja Myanmarin kaltaisten hauraitten valtioitten auttaminen.