Skip to main content

Suomi jakautuu voittajiin ja häviäjiin

Suomi jakautuu voittajiin ja häviäjiin

Tiedolliset ja sivistykselliset erot muodostavat uuden jakolinjan menestyvien ja putoajien väliin, ennustavat Ulkopolitiikka-lehden paneelin nuoret vaikuttajat. Kansainvälisessä politiikassa verkkoyhteyksien rajoittaminen voi kylvää uusien konfliktien siemeniä.

Teksti Joonas Pörsti

Kuvat Juha Mäkinen

Maailmanpolitiikka ja -ta­lous ovat keskellä kiivasta muutosta, jossa arviolta 2–3 miljardia ihmistä nou­see lähivuosikymmeninä tulotasoltaan keskiluokkaan Aasiassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Afrikassa.

Muutos vaikuttaa vääjäämättä kan­salaisten arvoihin ja odotuksiin sekä nii­hin tapoihin, joilla kansoja hallitaan. Va­pauden ja itseilmaisun vaatimukset kas­vavat tutkimusten mukaan koulutuksen ja keskiluokkaistumisen vanavedessä. Lisäksi väestönkasvu jatkuu voimakkaana Afrikassa, Etelä-Aasiassa ja Lähi-idässä. Näistä syistä Pohjois-Afri­kassa kaksi ja puoli vuotta sitten alkanut kumousten aalto todennäköisesti jatkuu ja laajenee.

Miltä Suomen tulevaisuus näyttää muuttuvassa maailmassa? Ulkopolitiik­ka-lehti kokosi ryhmän nuoria poliittisia vaikuttajia pohtimaan aihetta. Keskuste­lu käytiin kolmessa erässä: Ensin kartoi­tettiin koko maailman ja sitten Euroopan kannalta tärkeimmät muutosvoimat. Lo­puksi arvioitiin Suomen tulevaisuutta.

Keskusteluun osallistuivat keskusta­nuorten puheenjohtaja Antti Kurvinen, EU:n tulevaisuutta pohtineen nuorten työryhmän puheenjohtaja Milla Ovaska, Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden pu­heenjohtaja Veli-Matti Partanen ja sdp:n varapuheenjohtaja Eero Vainio.

UP: Minkälaisena näette maailman tule­vaisuuden?

Vainio: Uskon, että vaurastumisen ja teknologian kehityksen ansiosta globaali sivistystaso nousee ja pakottaa hallinnot avautumaan ja uusiutumaan. Maailma muuttuu ikään kuin pyöreämmäksi. Kii­nan vaurastuessa Euroopan kilpailukyky taas ehkä paranee. Afrikka tulee olemaan seuraava napa, jossa tapahtuvat tärke­ät käännökset. Ne vaikuttavat siihen, kehittyykö maailma rauhallisempaan suuntaan vai tuleeko siitä uudelleen ko­lonialististen reviirien taistelukenttä.

Kurvinen: On vaikea arvioida, onko maailman keskipiste tulevaisuudessa Aa­siassa vai Afrikassa, mutta ainakaan se ei ole Euroopassa tai Yhdysvalloissa. Ke­hityskuva on ristiriitainen: joidenkin ar­vioiden mukaan absoluuttinen köyhyys voidaan poistaa kokonaan ja ihmisoi­keuksia kunnioitetaan entistä enemmän. Toisaalta tilanne näyttää ilmaston ja ym­päristön näkökulmasta hankalalta.

Partanen: Ilmasto lämpenee ehkä 3,8 astetta vuoteen 2100 mennessä, mikä tarkoittaa radikaalisti erilaista maailmaa verrattuna nykyiseen. Lisäksi olemme vaarassa tuhota kymmeniä prosentteja maailman eliölajeista. Ilmastonmuutos heikentää ruokaturvaa ja aiheuttaa var­masti kriisejä ja konflikteja.

Ovaska: Painopiste on selkeästi Kii­nassa ja Aasiassa. Ei mene varmaan edes kahtakymmentä vuotta, kun Kiina on maailman suurin talous.

Mitkä tekijät ratkaisevat, onko kansain­välinen kehitys rauhanomaista vai ei?

Ovaska: Kiina haluaa selkeästi olla yksi yhteistyön suuntaa määrittävä napa. Ainakaan ihmisoikeuksien puolustami­nen ja suojeluvastuun periaate eivät kuu­lu Kiinan visioon maailmasta.

Vainio: Naisten oikeudet ovat rauhan­omaisen tulevaisuuden kannalta keskei­sin kysymys. Naisten koulutustaso vä­hentää yleensä lapsilukua, lisää naisten elinikää ja vaurautta.

Partanen: Vuosituhattavoitteiden toteuttamiseen on nyt aikaa alle kaksi vuotta. Köyhyyttä on vähennetty tehok­kaasti ja monissa tavoitteissa on onnis­tuttu, mutta tasa-arvossa on vielä paljon tekemistä. Kun seuraavia tavoitteita ase­tetaan vuodelle 2030, tasa-arvonäkökul­man pitäisi olla vahvasti läsnä.

Vainio: Kansalaisyhteiskunta vahvis­tuu globaalisti 50 vuodessa, jos naisten asema ja teknologinen kehitys vahvis­tuvat. Silloin kansallisvaltioiden asema heikkenee, kuten Euroopassa on jo käy­nyt, koska kansalaisyhteiskunta alkaa toimia. Samoin käy YK:n kaltaisille glo­baalihallinnan järjestelmille.

 Eero Vainio.

Eero Vainio. "Naisten oikeudet ovat rauhanomaisen tulevaisuuden kannalta keskeisin kysymys.”

Mitä muut ajattelevat kansallisvaltioi­den ja kansainvälisten instituutioiden suhteesta tulevaisuudessa?

Partanen: Kansallisvaltioiden valtaa on siirtynyt markkinavoimille ja jos­sain määrin kansalaisyhteiskunnalle. On vaikea nähdä sellaista tekijää, joka pysäyttäisi tai kääntäisi trendin toiseen suuntaan.

Kurvinen: Demokratiavaje on suuri ongelma kansainvälisissä yhteisöissä, kuten EU:ssa ja YK:ssa, ja se heikentää niiden oikeutusta kansalaisten silmissä. Jos kansallisvaltioiden merkitys vähenee entisestään, silloin tarvitaan vaaleilla va­littu maailmanhallitus tai vastaava, kos­ka muuten teknokraattiset kansainväliset yhteisöt syrjäyttävät kansallisvaltiot. Se olisi vaarallista.

Ovaska: Tarjoaisin tähän sellaista is­miä kuin federalismi, joka oli vahvasti esillä raportissamme Euroopan mutta myös maailman tasolla (Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 2/2013: Nuorten näkemys EU:n tulevaisuudesta). Ideana on, että päätökset tehdään sillä tasolla, missä se on järkevintä. Tämä on tietysti aikamoinen utopia, mutta se on tavoite­tila, johon meidän pitäisi päästä.

Kurvinen: Ajatus on kaunis enkä vas­tusta sitä. Mutta kaikkien kansainvä­listen yhteisöjen rakentamisessa pitäisi miettiä myös paikallistasoa. Ylikansal­linen toimija ei ole joka asiassa tehok­kaampi kuin paikallinen, kuten Euroo­pan unionin kriisi osoittaa.

Minkälaisia realistisia vaihtoehtoja näette globaalien kysymysten ratkaisemiseen lähitulevaisuudessa?

Vainio: Demokratia toimii aika hyvin Suomessa ja muissa Pohjoismaissa. Jos hyvinvointimallia voidaan laajentaa ko­ko maailmaan, olemme jo aika pitkällä, koska siinä hallinnolla on legitimiteetti. Toinen tärkeä asia on energia. Jos voi­daan kehittää jokin helposti monistetta­va paikallinen energiantuotantomuoto, se vähentäisi huomattavasti kansainvä­lisen kanssakäymisen tarvetta.

Partanen: Mielestäni omavaraisuu­teen palaamisessa ei ole mitään järkeä, se ei edistä ympäristöasioita eikä rauhaa. Yhteinen markkina-alue on vähentänyt konflikteja Euroopassa. Mitä monina­paisempi maailma on, sitä vähemmän kenelläkään on mahdollisuuksia tuottaa konflikteja tai aiheuttaa markkinahäi­riöitä.

Kurvinen: Näen tärkeänä, että nouse­vat taloudet, kuten Kiina, Intia, Turkki ja Brasilia, kytketään rauhanomaisesti kansainväliseen järjestelmään. Nämä maat on kytkettävä mukaan kehitykseen, mutta niitä ymmärtäen.

Ovaska: Maailmankauppaa on hallin­noitu tähän asti WTO:ssa länsimaiden eh­doilla. Jatkossa tulisi huomioida vahvem­min myös ympäristö ja työntekijöiden oikeudet. Globaalissa hallinnassa uskon, että G20 on tulevaisuuden foorumi. Se on tällä hetkellä hyvin löyhä yhteistyöfooru­mi. Ehkä se on juuri sen näköinen kuin isoimmat pelaajat haluavat.

Partanen: YK:n kehittäminen on rea­listisin tavoite. On ikävämpää, jos hal­linta siirtyy G20-maille, koska maailma on silloin huonommin edustettuna kuin YK:ssa.

Vainio: Euroopan unioni ei ole sitä mitä haluttiin, mutta kyllä se hyvä on. Samoin YK:ssa kansakunnat ovat sentään periaatetasolla yhdenvertaisia, eikä YK perustu vaihdannan välineisiin, vaan läh­tökohta on demokraattinen.

Mitä pidätte suurimpina turvallisuusky­symyksinä tällä vuosisadalla?

Partanen: Nostaisin tähän ilmaston­muutoksen, koska se linkittyy niin mo­neen asiaan. Globaalisti on sovittava, miten päästöjä rajoitetaan.

Kurvinen: Itse nostaisin kaksi teemaa: Kansallisvaltioiden tai isojen kansain­välisten järjestelmien välisen sodan re­sursseista, kuten energiasta, ruoasta tai vedestä. Toinen uhkakuva ovat eriarvoi­suudesta kumpuavat sisäiset levottomuu­det ja terrorismi.

Ovaska: Lisäisin näihin muuttoliik­keet sekä nuorten ikäluokkien turhautu­misen ja huonot tulevaisuudennäkymät.

Vainio: Mielestäni yksi isoimpia asioi­ta on tämä ”isoveli valvoo”, josta jenkit ovat nyt jääneet kiinni. Seurauksena voi olla, että tietyt maailman navaksi pyrki­vät maat irtautuvat internetin yhteisestä kehittämisestä. Kiinassa on Facebookin sijasta Weibo. Jos keskenään taistelevat navat blokkaavat toisensa tietojärjestel­mien kautta, kansojen ja rivikansalaisten kanssakäyminen estetään. Siinä on he­delmällinen pohja tuleville ristiriidoille.

Entä mitä ovat viime vuosien tärkeimmät uudet aloitteet globaalien ongelmien rat­kaisemiseksi?

Ovaska: Agendalle on noussut ajatus, että yrityksillä on vastuu sosiaalisis­ta pelisäännöistä ja ympäristöasioista. Rion vuoden 2012 kestävän kehityksen kokouksen päätöslauselmissa ei oikein päästy mihinkään, mutta ensimmäistä kertaa muotoiltiin, että pohjoisella on vastuu kulutustottumuksistaan ja elä­mäntavastaan.

Vainio: Mielestäni tärkeintä on, että Kiina on herännyt ympäristökysymyk­siin. Toisena nostaisin esiin Wikileaksin ja Edward Snowdenin, jotka ovat lisän­neet tietoisuuttamme valtavasti siitä, mitä ympärillämme tapahtuu.

Kurvinen: Haagin kansainvälinen ri­kostuomioistuin on tuominnut Afrikan johtajia rikoksista ihmisyyttä vastaan. Heille on entistä vähemmän turvasatamia.

Partanen: Arabikevät ei mennyt jäl­kikäteen katsottuna aivan oppikirjan mukaan, mutta se on luonut uskoa toi­senlaiseen tulevaisuuteen, jossa kansalla on oikeasti väliä.

Milla Ovaska. ”Suomessa on ihmeellinen ajattelu­tapa, että kun olemme tarpeeksi kiltisti EU:ssa emmekä sano vastaan, meille kertyy pistevarasto.”

Milla Ovaska. ”Suomessa on ihmeellinen ajattelu­tapa, että kun olemme tarpeeksi kiltisti EU:ssa emmekä sano vastaan, meille kertyy pistevarasto.”

Euroopan kannalta globaali muutos on näyttänyt 2010-luvulla synkäl­tä. Nuorisotyöttömyys on hälyttävän yleistä monissa maailman maissa, mutta missään se ei ole lisääntynyt niin rajusti kuin Etelä-Euroopassa. Maanosan joh­tajat ovat näyttäneet kriisin keskellä ky­kenemättömiltä ratkaisemaan ongelmia.

Mitä Euroopan pitäisi tehdä tulevaisuu­tensa eteen?

Kurvinen: Tarvitsemme julkiseen talouteen ison reformin. Joistain julki­sista palveluista on luovuttava, jolloin ne palaavat yksilön vastuulle. Voimme ottaa oppia Etelä-Euroopan yhteisöllisyydes­tä. Sitten on etsittävä teknologian avul­la tapa elää vähän alemmalla elintasolla ympäristön kannalta kestävällä tavalla.

Ovaska: Työryhmällämme oli vähän erilainen näkemys. Suurin haaste on yh­teiskuntarauhan säilyttäminen Euroo­pan maissa. Ihmisten hätään voidaan vastata kasvattamalla sosiaalista ulottu­vuutta EU:ssa. Olisimme valmiita lisää­mään joitain EU:n laajuisia veroja, kuten transaktioveron, jolla rahoitettaisiin hy­vinvointipalveluita. Yhteisöverokilpailu tulisi lopettaa.

Partanen: Euron perustamisessa syn­tyneet valuviat ovat edelleen voimassa. Jos ei löydetä tapaa edistää talouspoliit­tista federalismia, voi olla parempi hank­kiutua eroon eurosta ennen kuin koko EU:n oikeutus on mudassa.

Ovaska: Ryhmämme katsoi, että Eu­roopan parlamentin valtaa olisi kasvatet­tava. Siitä pitäisi tehdä kaksikamarinen parlamentti, jonka alahuoneena olisi nykyinen Euroopan parlamentti. Ylä­huoneeseen valittaisiin jäsenvaltioiden edustajat suoralla kansanvaalilla. Par­lamentin jäsenistä valittaisiin poliittisen voimasuhteiden mukaan komissio, joka toimisi hallituksena. Koneistolla olisi silloin poliittinen vastuu, ja siitä tulisi avoimempi ja helpommin seurattava.

Kurvinen: Kaipaan laajaa keskuste­lua siitä, mitkä ovat unionin ja mitkä jäsenvaltioiden tehtäviä. Tarvitaan mi­nimisosiaaliturvaa, mutta esimerkiksi koulutuspolitiikkaa ei kannattaisi täysin harmonisoida.

Vainio: Perusoikeudet pitäisi saa­da kuntoon myös uusissa jäsenmaissa. Unioni on laajentunut jossain määrin harkitsemattomasti.

Oletteko EU:n yhteisvastuun lisäämisen puolesta vai sitä vastaan?

Vainio: Sdp:ssä on monia näkökulmia, mutta olen itse ensisijaisesti sosiaalisen ja sitten taloudellisen yhteisvastuun puoles­ta. Ne voivat mennä käsi kädessä, mutta taloudellinen yhteisvastuu ei voi tulla en­sin. Sosiaalisella yhteisvastuulla tarkoi­tan oikeusvaltion kehittämistä ja sitä, miten maat kohtelevat kansalaisiaan.

Ovaska: Raportissamme kannatetaan yhteisvastuun lisäämistä ja Euroopan so­siaalista turvaverkkoa. Siksi Euroopan keskuspankin ja muiden instituutioiden valtaa tulisi kasvattaa. Niille valtioille, jotka eivät pidä kiinni yhdessä sovituista asioista, tulisi voida langettaa rangais­tuksia.

Partanen: Eurobondit ovat ihan hyvä ratkaisu. Velka voisi olla yhteisvastuul­lista 60 prosenttiin asti bruttokansan­tuotteesta.

Kurvinen: Nykyinen järjestelmä ei ole kansanvaltainen, eikä sen piirissä voida lisätä yhteisvastuuta. Kansalaiset eivät sitä sulattaisi. Suomalaistenkin pitää rahoittaa Euroopan nuorisotyöt­tömyyspommin purkamista, mutta en voi hyväksyä, että meidät sidotaan sen varjolla laajaan tulonjakounioniin ja eurobondeihin.

Veli-Matti Partanen. ”Toivoisin, että Suomi valitsisi kansainvälisessä yhteistyössä taistelunsa paremmin.”

Veli-Matti Partanen. ”Toivoisin, että Suomi valitsisi kansainvälisessä yhteistyössä taistelunsa paremmin.”

Mistä Eurooppaan saadaan lisää työtä?

Ovaska: Cleantech nousi vahvasti esiin raportissamme. EU:n kasvun tulisi olla jatkossa vihreää, ja se vaatii inves­tointeja ja koulutusta. EU:n tulevaisuus on palvelusektorilla ja korkean teknolo­gian osaamisessa.

Partanen: Pitäisi pitäytyä tukemasta jo toimivia yrityksiä, kuten Suomessa te­lakkateollisuutta. Elinkeinoelämän kes­kusliitto vastustaa EU:n päästökauppaa, ympäristösääntelyä ja rikkidirektiiviä. Kaikki yritykset, jotka hyötyvät puh­taamman ympäristön rakentamisesta, jäävät syntymättä elinkeinoelämän lob­bausvoiman takia.

Vainio: Puhtaassa ruoassa on vientipo­tentiaalia. Se ei ole korkeaa teknologiaa, mutta siinä on mahdollisuuksia, kun Kiinan keskiluokka vaurastuu ja maas­sa on puutetta ruoasta, jonka alkuperä on paikannettavissa. Uskon myös, että matkailu vetää Eurooppaan.

Minkälaisin järjestelyin rakentaisit Eu­roopan ja lähialueiden turvallisuutta?

Ovaska: Suuri osa ryhmästämme kannatti Euroopan yhteistä puolustus­politiikkaa, joka olisi Natosta irrallaan, koska Yhdysvaltain politiikan painopiste siirtyy Aasiaan. EU:n tulisi jatkossa puut­tua sellaisiin tilanteisiin, joita on nähty Pohjois-Afrikassa. Ensisijaista on tietysti luoda turvallisuutta muilla tavoin kuin aseilla: reilulla politiikalla, rakentamalla hyvinvointia lähialueilla sekä luopumalla EU-tasolla aggressiivisesta maatalouden tukemisesta sekä kalastus- ja kauppapo­litiikasta.

Vainio: Miten yhteinen puolustus jär­jestettäisiin, kun monilla muilla valtioil­la, kuten Ruotsilla, ei ole käytännössä kovin suurta tarvetta omille puolustus­voimille? Olen itse yleisen asevelvollisuu­den kannalla.

Kurvinen: Toivoisin, että pohjoismai­nen puolustusyhteistyö syvenisi. Mutta en sulje pois Nato-vapaata eurooppalais­ta puolustusyhteistyötä.

Vainio: Pitäisi ensin olla sellainen liit­to, jossa allekirjoitetaan samat periaat­teet. Se, mitä Unkarissa tapahtuu tällä hetkellä, on hyvin huolestuttavaa EU:n sisäisen yhtenäisyyden kannalta.

Ovatko Suomen menestyksen edelly­tykset samoja kuin koko Euroopan?

Partanen: Toimintaympäristömme on erilainen pohjoisen sijaintimme takia. Meillä on puhtaampi ruoka, hiljaisuut­ta, metsää ja paremmat mahdollisuudet biotalouteen. Poliitikkojen pitäisi vain luoda toimintaympäristö yrityksille ja antaa markkinoiden päättää, mistä vau­raus kannattaa luoda.

Kurvinen: Pitäisi miettiä yhteiskun­tavientiä: Miten voisimme tuotteistaa hyvän koululaitoksemme ja myydä muillekin toimivaa hallintoa? Pitääkö kaikkea viedä niin sanotusti hyvänteke­väisyytenä?

Ovaska: Koulutusviennin idea on hy­vin ongelmallinen. Maasta ei voi viedä yksittäistä koulua, se on syntynyt osana järjestelmää ja on yhteiskunnan tuotos. Sen perusarvot ovat maksuttomuus ja tasa-arvo, jossa opettajan ja oppilaan välinen suhde ei perustu auktoriteettiin.

Vainio: Vahvuuksiamme ovat infor­maatioteknologia, peliala ja ympäristön kannalta tehokas teollisuus. Lappi elää metsästä, malmista ja matkailusta. Kai­voksissa on loistavat tuottomahdollisuu­det, mutta kaivannaisten jalostusastetta pitää nostaa.

Kurvinen: Kannatan Juha Sipilän lan­seeraamaa ajatusta, että Suomen pitäisi olla kokeileva yhteiskunta. Olen huolis­sani, sääntelemmekö Suomessa ja Euroo­passa itsemme hengiltä ja pelistä pois. Kohta ei voi mennä talosta ulos ilman hygieniapassia ja kypärää päässä.

Vainio: Sääntelykään ei ole aina pahasta. Kiinalaiset ihmettelevät, miten täällä voi olla sellutehtaan vieressä järvi, jossa on puhdasta vettä. Aikaisemmin ei ollut näin, vaan siihen päästiin sääntelyn avulla.

Partanen: Kannatan lämpimästi ko­keiluyhteiskunnan ideaa, mutta sen lisäk­si, että vain kokeillaan kaikkea, pitäisi myös katsoa, mikä oikeasti toimii. Se vaatii kunnolla tehtyjä vaikuttavuusar­viointeja. Sosiaalipolitiikassa voitaisiin kokeilla perustuloa ja katsoa, miten se toimii alueellisesti verrattuna muuhun sosiaalijärjestelmään.

Minkälaisena näet oman sukupolvesi tulevaisuuden Suomessa?

Ovaska: Jos meitä vertaa työttömiin eteläeurooppalaisiin nuoriin, niin meillä on valtio, jonka puoleen kääntyä, kun heillä ei ole muuta kuin tuttavat ja per­heen verkostot. Tilanne on ristiriitainen. Suomalainen nuoriso ei ole koskaan ollut näin koulutettua ja kansainvälis­tä, mutta toisaalta on kasvava joukko nuoria, jotka ovat kokonaan systeemin ulkopuolella.

Partanen: Kannettavaksemme on tulossa kolme erilaista kriisiä. Ilmaston­muutoksen pysäyttäminen vaatii rahaa ja resursseja. Sen lisäksi meillä on valtava hoivavastuu väestön ikääntyessä. Kol­manneksi meidän on vielä kustannettava eläkkeet, joiden maksuihin tulee merkit­tävä nousupaine.

Kurvinen: Suomi on monella lailla suvaitsevampi kuin kymmenen vuonna sitten. Mustana ja homona on nyt pal­jon helpompaa elää Etelä-Pohjanmaalla. Suomi on myös vauraampi. Toisaalta tällaiset vihapuheet, tavallisten ihmisten päästämät pimeät ja pelottavat mielipiteet, eivät olleet kymmenen vuotta sit­ten niin suosittuja kuin nyt. Tiedolliset ja sivistykselliset erot ovat kasvaneet. Mei­dän täytyy pitää koko nuoriso kelkassa mukana. Nuorilta kaipaisin velvollisuu­dentuntoa ja uhrimieltä. Tämä ei aukene kuin niin, että kaikki tekevät edes jotain.

Antti Kurvinen. ”Nuorilta kaipaisin velvollisuudentuntoa ja uhrimieltä.”

Antti Kurvinen. ”Nuorilta kaipaisin velvollisuudentuntoa ja uhrimieltä.”

Vainio: Moni perii lähivuosikymme­ninä suurten ikäluokkien omaisuudet, mutta hyvinvointi jakautuu epätasaisesti. Enemmistö liikkuu tietotekniikan ja so­siaalisen median harjalla. Syrjäytyminen on sitä, ettei olekaan Facebookissa. Kou­luissa pitäisi tarjota kaikille valmiudet käyttää tietotekniikkaa.

Partanen: Lähinnä on kyse politiikan teon kriisistä. Nykyhallitus ei ole onnis­tunut edellistä paremmin rakenteellisissa uudistuksissa, kuten kuntauudistuksessa tai eläkeiän nostamisessa.

Mitä muuttaisit Suomen Eurooppa-po­litiikassa tai kansainvälisessä yhteis­työssä laajemmin?

Ovaska: Poliittinen keskustelu Suo­messa voisi olla paljon rohkeampaa. Vihreät on ainoa puolue, joka on tehnyt selkeän Eurooppa-poliittisen linjauksen. Sellainen kaivattaisiin jokaiselta puolu­eelta seuraaviin EU-vaaleihin.

Partanen: Eikö Niinistö linjannut Kultarannassa, että nyt talouden pitäisi mennä ihmisoikeuksien edelle?

Ovaska: Joo, ja olen hyvin vahvasti eri mieltä. Se on ristiriidassa Suomen kaikki­en ­muiden poliittisten linjausten kanssa.

Partanen: Toivoisin, että Suomi valit­sisi kansainvälisessä yhteistyössä taiste­lunsa paremmin. Viime eduskuntavaa­lien alla Kreikan vakuuksien saamiseen käytettiin paljon poliittisia pelimerkkejä. Ennemmin haluaisin, että Suomi käyttäi­si painoarvoaan vaikka Edward Snowde­nin tapauksen yhteydessä: tuomitsisi sen, että Yhdysvallat loukkaa suomalaisten ja eurooppalaisten kansalaisoikeuksia, ja kysyisi, mitä asialle aiotaan tehdä.

Ovaska: Suomessa on ihmeellinen ajattelutapa, että kun olemme tarpeek­si kiltisti EU:ssa emmekä sano vastaan, meille kertyy pistevarasto, jota voimme sitten tarvittaessa käyttää. Eihän se niin mene. Mielestäni on erinomaista, että Suomi on uskaltanut viimein sanoa jo­tain ja tuoda oman näkemyksensä esiin.

Minkälaisena näet Venäjän poliittisen ja taloudellisen kehityksen?

Ovaska: Näen Venäjän viime vuosi­en kehityksen hyvin pelottavana. Maa kääntyy autoritarismiin ja kansalaisyh­teiskuntaa vaiennetaan. Suomen pitäisi panostaa siihen, että EU:lla olisi toimivat suhteet Venäjään.

Partanen: Toivoisin, että Suomi hys­syttelisi Venäjän-suhteissa vähemmän ja miettisi myös maan kansalaisoikeustilan­netta eikä ajattelisi vain lähialueiden ta­loudellisia intressejä. Pussy Riotin tapa­uksen ja Pietarin homomielenosoitukset olisi voinut ottaa vahvemmin esille. En usko, että siitä seuraisi mitään sotilaal­lista tai kauppapoliittista uhkaa.

Vainio: Suomalaiset voisivat käydä enemmän Venäjällä. Putinin voi tuomita, jos haluaa, mutta Viipurissa ja Pietaris­sa voi tehdä yhteistyötä myös kansalais­järjestöjen tasolla. Kanssakäymisessä ei tarvitse olla tabuja, kuten ei ole Ruotsin­kaan kanssa.

 

Milla Ovaska edusti ministeri Alexander Stubbin asettamaa työryhmää vain Euroopan tulevaisuutta käsittelevässä osiossa. Muissa osioissa hänen näke­myksensä ovat henkilökohtaisia.

Keskusteluun oli kutsuttu myös Vasem­mistonuorten puheenjohtaja Li Anders­son sekä Samuli Voutila perussuoma­laisista, mutta he joutuivat perumaan osallistumisensa.