Yhdessä ennakkoluuloja vastaan
Yhdessä ennakkoluuloja vastaan
ElokuvaohjaajaMohamed Fekrane pysähtyy ihmisvilinän keskelle Pariisin juutalaiskorttelin Marais’n sydämessä. Hän tutkailee Rue des Rosiers -kadulle pystytettyä kylttiä, jossa muistutetaan toisen maailmansodan aikaisista tapahtumista:
”16. heinäkuuta 1942 alkoi Pariisin kaduilla ihmisvaino: 4 500 ranskalaista poliisia lähti partioimaan pidättääkseen 27 361 juutalaista.”
”Tätä en olekaan aiemmin huomannut”, Fekrane sanoo. Itäiseen Pariisiin kotiutuneen elokuvaohjaajan edellisestä kerrasta Marais’n juutalaiskorttelissa on vierähtänyt aikaa. Fekranen ohjaama ja kansainvälisiä palkintoja kerännyt lyhytelokuvaEnsemble (Yhdessä) sijoittuu osin Marais’hen.
Viime vuonna ilmestynyt elokuva kertoo vuoden 1942 juutalaisvainoista. Aihe on ajankohtainen: Ranskan muslimiyhteisön keskuudessa virinnyt antisemitismi on kuluvana vuonna herättänyt aiempaa enemmän keskustelua, kun juutalaisia vastaan on isketty aseellisesti.
Maaliskuussa aseistautunut algerialaistaustainen mies hyökkäsi juutalaiseen Otzar Hatorah -kouluun Toulousessa. Poliisin mukaan ampujalla oli ollut yhteyksiä ääri-islamilaisiin järjestöihin.
Lokakuussa Ranskan poliisi pidätti useita terroristijärjestöön kuuluvia Ranskan muslimeja, joita epäillään juutalaiseen ruokakauppaan tehdystä iskusta Sarcellessa.
Sarcelle tunnetaan myös nimellä La Petite Jérusalem, Pieni Jerusalem. Se on 60 000 asukkaan kunta Pariisin pohjoisessa esikaupungissa, ja siellä asuu merkittävä juutalaisyhteisö, jonka jäsenistä moni on muuttanut Ranskaan Pohjois-Afrikasta 1960-luvulla.
Kaikkiaan Ranskassa asuu sekä Euroopan suurin muslimiyhteisö että suurin juutalaisyhteisö. Ranskan 64 miljoonasta asukkaasta 5–6 miljoonaa on muslimeita ja 600 000 juutalaisia. Muslimeista suurin osa on pohjoisafrikkalaisia, ja juutalaisista noin puolet on samalta alueelta muuttaneita sefardijuutalaisia tai heidän jälkeläisiään. Ranskassa ei tosin virallisesti rekisteröidä kansalaisia uskonnon tai etnisyyden mukaan, joten tilastot perustuvat arvioihin.
Koraaninsäkeitä ja arabiaa
Fekranen elokuva Ensemble perustuu tositapahtumiin. Elokuvassa natsien joukot ovat vallanneet Pariisin ja etsivät juutalaisia lapsia. Juutalaispoika Isaac on onnistunut karttelemaan sotilaita ja löytää turvapaikan Pariisin Suuresta moskeijasta, jossa imaami Ahmed Si Kaddour Benghabrit ottaa hänet suojelukseensa, kuten monen muunkin juutalaislapsen.
Moskeijassa lapsille opetetaan koraaninsäkeitä ja arabiaa. Heitä ei kuitenkaan käännytetä islamiin vaan heidät toimitetaan salaa Marokkoon adoptoitavaksi juutalaisperheisiin.
Algeriassa opiskellut marokkolaistaustainen imaami Benghabrit muodosti juutalaisia lapsia pelastavan verkoston yhdessä niiden harvojen, esimerkiksi lääkärinä toimineiden juutalaisten kanssa, joita saksalaissotilaat eivät vieneet. Fekrane keräsi elokuvaansa varten aineistoa arkistoista ja haastatteli Ranskan natsivainoista pelastuneiden lasten sukulaisia Marokossa.
”Elokuva syntyi halusta osoittaa, että myös muslimit ovat antaneet panoksensa humanismin historiaan. Ajatus natseja vastustaneista muslimeista tuntui kiehtovalta”, Fekrane sanoo.
Ohjaaja itse syntyi Ranskassa vuonna 1972 ja kasvoi maaseudulla muslimiperheessä. Ylioppilaaksi päästyään hän muutti ensin Dijoniin ja sen jälkeen Pariisiin opiskelemaan audiovisuaalista tekniikkaa. Ensemble on Fekranen toinen lyhytelokuva.
Fekranen mukaan elokuva on saanut paljon myönteistä palautetta, vaikka jotkut ovatkin epäilleet elokuvan faktoja, etenkin pelastettujen lasten määrää. Ohjaajan mukaan elokuva ei ole dokumentti, vaikka se pohjaakin tositapahtumiin. Pelastettujen lasten lukumäärästä ei ole varmaa tietoa, vaan arviot liikkuvat 500:sta 1 500:aan.
Vaikutteita Muslimiveljiltä
Ranskassa antisemitismi on perinteisesti liitetty äärikatolilaisuuteen. Uusi antisemitismi ammentaa sekä perinteisistä, katolilaisista juutalaisstereotypioista että Palestiinan konfliktista. Antisemitismin tutkijat varoittelevat etenkin Ranskan muslimitaustaisten nuorten keskuudessa kytevästä juutalaisvihasta, joka näkyy esimerkiksi holokaustin kieltämisenä.
Centre National de la Recherche Scientifique (CNRS) -tutkimuslaitoksen antisemitismin tutkija Günther Jikeli on tutkinut musliminuorten antisemitismiä ja suhtautumista holokaustiin Ranskassa, Englannissa ja Saksassa. Hänen mukaansa moni Ranskan merkittävistä islamilaisista järjestöistä on saanut vaikutteita Egyptin Muslimiveljiltä, joka on syvästi antisemitistinen organisaatio.
”On kuitenkin muistettava, että nämä järjestöt eivät edusta Ranskan muslimien enemmistöä, vaikka ne niin antavat ymmärtää. Valtaosa ranskalaisista muslimeista ei ole järjestäytynyt”, Jikeli sanoo. Tutkimusryhmän vertailevassa tutkimuksessa kävi ilmi myös, että antisemitismi on Euroopassa yleisempää muslimien kuin äärioikeiston keskuudessa.
Ranskalaisnuorten katukulttuurissa juutalaisvastaiset asenteet heijastuvat muun muassa slangi-ilmaisuihin. Lähiönuoria tutkinut Didier Lapeyronnie on havainnut, että esimerkiksi nuorten puheessa juutalaista tarkoittavalla slangisanalla feujvoidaan nykyisin viitata mihin tahansa huonona tai heikkona pidettyyn.
Fekranen mukaan Ranskassa esiintyy huolestuttavaa antisemitismiä, jota tiedotusvälineet ruokkivat. ”Musliminuoret tuntevat, että heidän vanhempiensa ja isovanhempiensa kokemat vääryydet esimerkiksi Algerian sodan ja kolonialismin aikana jäävät holokaustin varjoon. He haluaisivat, että myös muslimien kohtaamat julmuudet tunnustettaisiin.”
Algerian sodan aikana lokakuussa 1961 maan vapautusrintaman FLN:n kannattajat osoittivat Pariisissa mieltään. Poliisi hyökkäsi mielenosoittajien kimppuun, ja yhteenotoissa kuoli arviolta yli kaksisataa ihmistä. Kuolleiden algerialaisten kohtalo oli pitkään Ranskassa vaiettu aihe, kunnes presidentti François Hollande kuluvan vuoden lokakuussa tunnusti julkisesti Ranskan valtion roolin ja vastuun algerialaisten joukkosurmassa. Ensimmäisen kerran Ranskan historian aikana valtio on myös esittänyt tapahtumien johdosta virallisen anteeksipyynnön.
Juuret samassa maaperässä
Tiesitkö, että marokkolainen Mogador, nykyinen Essaouira, on historian aikana ollut sekä juutalaisten että muslimien pyhä kaupunki?” elokuvaohjaaja Mohamed Fekrane kysyy.
Atlantin rannalla Casablancan eteläpuolella sijaitsevaan Essaouiraan matkustaa vuosittain edelleen noin 5 000 juutalaista Israelista ja muualta maailmasta pyhiinvaellukselle. He suuntaavat kaupunkiin haudattujen pyhien miesten ja esi-isien haudoille.
Juutalaisten tuloa Pohjois-Afrikkaan on vaikea ajoittaa tarkkaan. Ensimmäiset juutalaiset saapuivat Maghreb-maihin suunnilleen vuonna 70 jaa. paetessaan Palestiinasta ja keisari Tituksen Roomasta. Lisäksi juutalaisia tuotiin alueelle orjina ja sotavankeina.
Kalifi Umarin aikakaudelta 600-luvulta lähtien kristityillä ja juutalaisilla oli muslimimaissa dhimmin eli suojeluksessa olevan asema. Kristityillä ja muslimeilla oli oikeus elää rauhassa ja harjoittaa ammattia sekä uskontoa, mutta heidän kansalaisvapautensa olivat rajatumpia kuin muslimien. Lisäksi he joutuivat maksamaan korkeampaa veroa.
Islamin kulta-aikana Maghrebin juutalaiset kävivät kauppaa sekä Välimeren pohjoispuolella että Saharan eteläpuolella. Arabian kieli yhdisti juutalaisia ja muslimeja.
Juutalaisia vainottiin Espanjassa vuosina 1391 – 1497, jolloin osa Espanjan juutalaisista pakeni Pohjois-Afrikkaan, etenkin Marokkoon. Vastaanotto ei ollut lämmin: moni juutalainen joutui portugalilaisten valloittajien tai paikallisten nomadiarabien hyökkäysten kohteeksi, ja osa päätti palata takaisin Espanjaan ja kääntyä kristinuskoon.
Ranskan kolonialismin ja Israelin valtion perustamisen aikoihin juutalaisyhteisön asema Pohjois-Afrikan maissa hankaloitui jälleen. Alkoi juutalaisten massamuutto Israeliin, Ranskaan, Kanadaan ja muualle maailmaan.
Toisen maailmansodan aikana Marokon kuningas Mohammed V kieltäytyi luovuttamasta Marokon juutalaisia Vichyn hallituksen natseille ja tarjosi turvapaikan Euroopasta pakeneville juutalaisille – tai ainakin Marokon virallinen historiankirjoitus kertoo niin.
Mohamed Fekranen lyhytelokuvaan voi tutustua osoitteessa filmensemble.wordpress.com. Kaddour Benghabritin elämästä ilmestyi syksyllä Mohammed Aïssaouin kirja L’Étoile jaune et le Croissant (Gallimard, 176 s.). Pariisin juutalaisen taiteen ja historian museon näyttely kertoo Algerian juutalaisten historiasta 27.1.2013 asti. Musée d’art et d’histoire du Judaïsme, 71 Rue de Temple.
Luokkaerot repesivät
Fekranen mukaan arabikevään tapahtumat ovat toisaalta lisänneet Ranskassa muslimeihin kohdistuvia epäluuloja, mikä on osaltaan kiristänyt muslimien ja juutalaisten välejä.
”Pohjois-Afrikan demokratiakehityksen ansiosta äänensä ovat saaneet kuuluville myös ne ääriryhmät, joiden ääni aiemmin tukahdutettiin joskus väkivaltaisestikin, eli radikaaleimmat islamistit. Tämä herättää keskustelua, sillä uutiskuvien kautta Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka ovat lähes päivittäin läsnä ranskalaisten arjessa. Lisäksi arabikevään protestiaallot ovat levinneet Etelä-Eurooppaan ja Ranskaankin, joten yleistä radikalisoitumista on ilmassa. Poliittiset puolueet käyttävät tilannetta hyväkseen.”
Elokuvaohjaajan mielestä etnisten ja sosiaalisten ryhmien välit ovat viime vuosina kiristyneet Ranskassa huolestuttavaan pisteeseen. Jako rikkaisiin ja köyhiin on syventynyt, eikä Euroopan talouskriisi ole helpottanut tilannetta.
”Enkä nyt puhu pelkästään uskonnollisista tai etnisistä ryhmistä vaan myös yhteiskuntaluokista. Nykypäivän Ranskassa porvari ei uskalla käydä kahvilla työväenluokan kaupunginosassa, ja päinvastoin”, ohjaaja sanoo. Hän puhuu jopa ranskalaisen keskiluokan katoamisesta.
”Olen itse työväenluokkaan kuuluvien maahanmuuttajavanhempien lapsi, mutta opiskelujen ja työn kautta olen saavuttanut paljon. Oman paikan löytäminen ranskalaisessa yhteiskunnassa ei ehkä ollut aina helppoa, mutta se oli mahdollista.”
Fekrane tekee päivätyötään France 24 -televisioasemalla. Hän sanoo pelkäävänsä, ettei nykynuorilla enää ole hänen sukupolvensa mahdollisuuksia yhteiskunnalliseen etenemiseen. Varsinkin köyhissä lähiöissä kasvaneet lapset ovat entistä suuremmassa syrjäytymisvaarassa, ja sama kahtiajako näkyy maahanmuuttajien keskuudessa.
”Toisilla on ranskalaisessa yhteiskunnassa tarvittavia kontakteja ja kielitaitoa, ja he pääsevät hyviin kouluihin ja työpaikkoihin. Toisten elämä on päivästä päivään selviytymistä, mahdollisesti karkotusuhan alla.”
Marais’ssa tuoksuu Lähi-idän keittiö, ihmiset vaeltelevat kapeilla mukulakivikaduilla verkkaiseen tahtiin. Rue des Rosiers -katukaan ei ole säästynyt antisemitistisiltä iskuilta: vuonna 1982 pommi-isku kadulla sijainneeseen Goldenberg-ravintolaan tappoi kuusi ihmistä. Nyt ihmiset jonottavat kadulla sunnuntain falafel-lounastaan, eri uskonnolliset ryhmät rinnan ja lomittain.
”Ruokakulttuurimme on hyvin samanlainen, samoin kieli, kansanmusiikki ja hääseremoniat, eikä edes pukeutumisessa ole suurta eroa”, Fekrane sanoo. ”Me pohjoisafrikkalaiset emme juuri eroa toisistamme kulttuurien suhteen, olimme sitten juutalaisia tai muslimeja.”