Tilaa UP-lehden uutiskirje
Kirja

Maailman tolkuttomin työ

Teksti: Kirsti Lintonen
Julkaistu: 22.5.2013

YK:n turvallisuusneuvoston mahti­valtiot eivät kuitenkaan ole halunneet järjestölle vahvaa pääsihteeriä (secreta­ry-general). Kenraalin (general) sijaan on haluttu pikemminkin sihteeri (secretary). Onko siis pääsihteerillä mitään virkaa?

Kofi Annanin kaksi kautta YK:n pää­sihteerinä vuosina 1997–2006 osoittivat tehtävän vaikeuden todeksi. Varsinkin Yhdysvallat vahti lähes jokaista Anna­nin sanaa ja askelta, ja kehitysmaiden G-77-ryhmä epäili pääsihteerin olleen länsivaltojen asialla.

Annanin kaudella rahoitusvaikeu­det, Irakin sota ja Ruokaa öljystä -skan­daali ravistelivat maailmanjärjestöä, ja 2000-luvun puoliväliin tultaessa koko monenkeskinen hallinta ja YK:n paikka siinä olivat kyseenalaistettuina. Oma­kohtaisia paineita Annanille varmasti syntyi halusta ottaa huomioon mahdol­lisimman monet globaalit huolenaiheet ja mahdollisimman monien toimijoiden intressit.

Henkilönä Kofi Annan oli virassaan hillitty mutta määrätietoinen ja kärsiväl­linen – ei touhukas ”tehostaja”. Annan tiedosti pääsihteerin ja YK:n toimintara­joitukset mutta tiesi myös oman ja vir­kansa arvon eikä alistunut Yhdysvaltojen holhoukseen.

Annan osasi olla aloitteellinen ja toi­sinaan jopa uskalias: hän leimasi Yhdys­valtojen ja Britannian intervention Ira­kiin laittomaksi, koska sillä ei ollut YK:n turvallisuusneuvoston valtuutusta. Hän puolusti usein ja menestyksellisesti YK:n oikeutta olla mukana kaikissa pöydissä, joissa konflikteja pyrittiin hallitsemaan.

Annanin pääsihteerikauden saavu­tuksista kannattaa nostaa esiin neljä kokonaisuutta, jotka kuvaavat agendan laajuutta: interventiot, kehityksen vuosi­tuhattavoitteet, YK:n hallinnon ja raken­teen uudistukset sekä maailmanjärjestön avautuminen kansalaisjärjestöille.

Interventio oli Annanille laaja-alai­nen käsite, joka sisälsi konfliktien en­naltaehkäisyn ja diplomaattiset keinot. Toisaalta Annan kannatti sotilaallisten keinojen rajoitettua käyttöä siviilien suojelemiseksi ja laajamittaisten ihmis­oikeusloukkauksien estämiseksi. Annan osallistui edustajineen konfliktien hallin­taan esimerkiksi Irakissa, Afganistanissa ja Libanonissa.

Kehityksen vuosituhattavoitteista so­vittiin YK:ssa vuosituhannen vaihteessa. Niiden tarkoituksena on köyhyyden vähentäminen, ja ne ovat saaneet laajan globaalin tuen. YK:n hallintoa on uu­distettu lähes jatkuvasti: vuonna 1997 käynnistyi organisaatio- ja säästörefor­mi, ja vuonna 2003 aloitettiin laaja-alainen uudistusprosessi.

Annanin kaudella YK:ta lisäksi avat­tiin kansalaisjärjestöille. Annan patisti kansalaisjärjestöjä edistämään kehityk­sen vuosituhattavoitteita ja YK-järjestöjä laajentamaan suhteitaan kansalaisyhteis­kuntien toimijoihin. Lisäksi parannettiin YK:n suhteita Maailmanpankkiin ja Kan­sainväliseen valuuttarahastoon.

Kenties tärkein Annanin työväli­neistä oli väsymätön viestintä eri muo­doissaan: taivuttelu, julkiset lausunnot sitoumuksien vahvistamiseksi, ympäri­vuorokautiset puhelinkeskustelut, YK:n kokoonkutsuvallan käyttäminen ja jopa vierailut, joille voitiin asettaa hinta, ku­ten poliittisten vankien vapauttaminen. Ehkä tunnetuin Annanin keinoista oli suora ja kaunistelematon ripitys, ”saar­natuoli”, johon joutuivat usein muiden muassa Afrikan maiden johtajat.

Annanin pääsihteerikaudesta annet­tu korkea yleisarvosana on oikeutettu. Hänen kaudellaan YK osoitti kestävyy­tensä selviytyessään lukuisista kriiseistä ja säilyttäessään asemansa oikeutuksen.

Kirsti Lintonen työskenteli YK-suurlähettiläänä 2005–2009. Raimo Lintonen on politiikan tutkija.

Pidin jutustaEn pitänyt jutusta
Jaa juttu