Ulkopolitiikka-lehden sivusto on uudistunut!
Kirja

Populismi pitää määritellä uudelleen

Teksti:
Julkaistu: 22.9.2015

Äärioikeisto, oikeistoradikalismi, fasismi ja populismi ovat käsitteitä, joita käytetään liian väljästi sekä tutkimuksessa että lehtikielessä. Siksi ne tulisi määritellä uudelleen, esittää Sciences Po -yliopiston tut­kija Pierre-André Taguieff kirjassaan La revanche du natio­nalisme.

Rasismia, äärioikeistoa ja populismia yli 35 vuotta tutki­nutta Taguieffiä on tituleerattu niin sosiologiksi, aatehisto­rioitsijaksi kuin filosofiksikin sekä kritisoitu muun muassa Israel-myönteiseksi. Häntä onkin vaikea luokitella, mutta ennen kaikkea hän on monia erilaisia näkemyksiä esittävä l’esprit libre.

Taguieff pitää populismia retorisena ja poliittisena tyy­linä, joka vastustaa eliittiä. Hänen mukaansa on olemassa erilaisia populismeja, eivätkä ne kaikki ole pahasta. Osittain populismi on myös luonnolli­nen osa vallankäyttöä eri kult­tuureissa.

Taguieff erottelee toisistaan muun muassa toisen maail­mansodan jälkeisen protesti­populismin (esimerkiksi venna­molaisuus), 1980–1990-luvun nationalistisen identiteettipo­pulismin (esimerkiksi Itävallan FPÖ ja Ranskan Front Natio­nal) sekä sellaisen populistisen johtajuustyylin, jota käyttävät monet nykyjohtajat ja presi­dentit.

Pierre-André Taguieff: La revanche du nationalisme. Néopopulistes et xénophobes à l’assaut de l’Europe. Presses universitaires de France 2015, 224 s.

Taguieffin mukaan po­pulisteina voidaan pitää niin Venäjän presidenttiä Vladimir Putinia, Ranskan entistä pre­sidenttiä Jacques Chiracia, Italian pääministeriä Matteo Renziä kuin Ranskan nykyistä ympäristö- ja energiaministe­riä Ségolène Royaliakin. Kyse on koko kulttuurin läpäisevästä politiikan viihteellistymisestä ja yrityksestä tuoda johtajuus lähelle kansaa.

Taguieffin mukaan huo­lestuttavaa on, jos populismi korostaa nationalismia ja on vihamielistä islamia kohtaan. Eurooppalainen nykypopulismi edustaa nationalismia, koska maanosa on epäonnistunut yrityksessään luoda yhteinen eurooppalainen identiteetti.

Nykyisen äärioikeiston nousussa on Taguieffin mu­kaan keskeistä se, että äärioikeiston kannattajat ovat uutta sukupolvea. Esimerkiksi vuoden 2014 eurovaaleissa Ranskan Front National sai yli 30 prosenttia äänistään alle 35-vuotiailta äänestäjiltä. Po­pulismin kannattajat eivät ole enää hajanainen joukko, vaan kannattajien painopiste on siirtynyt työväenluokkaan, kun vasemmisto ei enää houkuta äänestäjiä.

Liian usein populismin ja nationalismin tutkimusta lähestytään vain anglosaksi­sesta näkökulmasta, jossa populismikäsitetään yhte­näisenä »isminä» tai ohuena ideologiana. Silloin retoriikka unohdetaan. Taguieff avaa populismiin eurooppalaisen näkökulman ja laajentaa määritelmiä.

 

Kirjoittaja on väitöskirjatutkija ja työskentelee Suomen Akatemian Populismi liikkeenä ja retoriikkana -hankkeessa Jyväskylän yliopistossa.

Pidin jutustaEn pitänyt jutusta
Jaa somessa