Ulkopolitiikka-lehden sivusto on uudistunut!
Analyysi

Putinin lojaali liittolainen

Venäjän presidentti Vladimir Putin nojautuu kolmannella kaudellaan venäläisten isänmaallisiin tuntoihin. Niitä vaalii työkseen sotateollisuudesta vastaava varapääministeri Dmitri Rogozin.

Teksti:
Julkaistu: 13.12.2012
Venäjän varapääministeri Dmitri Rogozin tunnetaan taitavana puhujana. // KUVA: A. SAVIN/WIKIMEDIA COMMONS

”Politiikka on perinteisessä demokraattisessa mielessä kuollut Venäjällä. Nykyisin mikä ta­hansa puolue voidaan minä het­kenä hyvänsä lakkauttaa. Kenen tahansa poliitikon tai aktivistin kohtalo riippuu valtaapitävien myötämielisyydestä. Presi­dentinhallinto on kaikkivoipa elin, jonka toimivaltaa eivät rajoita sen paremmin perustuslaki kuin federaatiotason lait­kaan, vaan presidentinhallinto ohjailee poliittisten puolueiden ja yhteiskunnal­listen liikkeiden toimintaa.”

Lainaus sopisi monen Venäjän ny­kyisen oppositiojohtajan suuhun. Ote on kuitenkin Venäjän nykyisen varapääministerin Dmitri Rogozinin vuonna2006 julkaisemasta kirjasta Kansanvihollinen, jonka tämä entinen Rodina-puolueen johtaja kirjoitti pian puolueen lakkauttamisen jälkeen.

Tästä kansanvihollisesta on tullut nyt yksi presidentti Vladimir Putinin hallinnon avainhenkilöistä, joka esiintyy tiheästi siellä, missä tarvitaan ministeriä kertomaan kansalaisille uusista panos­tuksista Venäjän sotateollisuuteen.

Tarkkaan ottaen Rogozin ei kirjas­saan arvostellut Putinia vaan juonittele­via byrokraatteja ja hahmotonta valtaeliittiä, joka estää muutoksen Venäjällä. Putin on kirjassa Rogozinin kansallismielisen ajattelun airut, joka yksin kan­taa vastuun kansan edessä. ”Putinin ympärillä on vain palanutta aavikkoa”, Rogozin sanailee kirjan uusimman pai­noksen esipuheessa. Painos julkaistiin tämän vuoden keväällä.

Puhujanlahjoistaan tunnettu Dmitri Rogozin (s. 1963) valittiin ensi kerran valtakunnan duumaan vuonna 1997. Poliitikon uransa aikana hän on ol­lut mukana useissa kansallismielistä agendaa ajavissa poliittisissa liikkeissä, joista ehkä keskeisin on vuonna 2003 perustettu Rodina-puolue (Äidinmaa). Puolue perustettiin kanavoimaan äärinationalistien kannatusta maltillisem­paan suuntaan, ja tässä tehtävässä se menestyikin, Kremlin mieleen jopa liian hyvin.

Rodina-puolue sai vuoden 2003 duumanvaaleissa lähes kymmenen pro­sentin kannatuksen, ja Rogozin nousi puoleksitoista vuodeksi duuman vara­puheenjohtajaksi. Vuonna 2006 puolue pakotettiin sulautumaan Sergei Miro­novin Oikeudenmukaiseen Venäjään yhdessä eläkeläisten puolueen kanssa. Käytännössä Rodina-puolueen toiminta päättyi tähän. Erinäisten välivaiheiden jälkeen Rogozin nimitettiin Venäjän Nato-lähettilääksi Brysseliin vuonna 2008.

Rogozin on tunnettu taitavana propagandistina, joka kameleontin lailla muuntautuu tilanteen mukaan. 2000-luvun puolivälissä hänen siirtolaisvastaiset mielipiteensä vetivät nationalisteja Rodina-puolueen joukkoihin. Nyt Rogozin puhuttelee ennen kaikkea Venäjän suurvalta-aseman palauttamis­ta vaativia isovenäläisiä tuntoja ja niitä eliitin jäseniä, jotka hyötyvät Venäjän sotatalouden nostamisesta jalustalle.

Hänen paluunsa kotimaan politiik­kaan joulukuun 2011 duumanvaalien jälkeen näyttää hyvin ajoitetulta: Puti­nin ja pääministeri Dmitri Medvedevin usean vuoden ajan tähdittämä ”tandem-demokratia” on käytännössä lakannut toimimasta, ja luottamus presidenttiin on painunut pohjalukemiin. Syyskuisessa kyselyssä vain 44 prosenttia vastaajista ilmoitti luottavansa Putinin toimintaan presidenttinä.

Samaan aikaan Venäjällä on kiris­tetty kansalaisten kokoontumisvapautta sääteleviä lakeja. Kansalaisjärjestöjen ja ulkomaisten hyväntekeväisyysjärjestöjen toimintaa on vaikeutettu, tai järjestöt ovat lakanneet kokonaan toimimasta.

Rogozin on omiaan täyttämään politiikkaan syntyneen tilan. Sotateollisuudesta ja avaruusasioista vas­taavan varapääministerin salkku tekee paluumuuttajasta kertaheitolla politii­kan raskassarjalaisen. Rogozinilla on Twitterissä lähes satatuhatta seuraajaa ja hänen Facebook-päivityksillään lähes 7 000 tilaajaa.

Perinteisen median puolella Rogo­zin esiintyy lähes päivittäin, useimmiten sotateollisuusyrityksissä, joissa hän vie­railee etäisesti sotilasunivormulta näyt­tävässä puvussa. Asu on varta vasten varapääministerille suunniteltu.

Rogozinin oma poliittinen ideologia on jäänyt lukuisista aloitteista ja esiintymisistä huolimatta hieman epä­selväksi. Jonkinlaisen punaisen langan tarjoavat Rogozinin puheissa usein tois­tuvat aiheet: ulkovenäläisten aseman pa­rantaminen, isovenäläisestä perinteestä ammentava patriotismi ja yleinen lännen ylivallan vastustaminen.

Keskellä valtataistelua

Rogozinin uusi nousu on syytä nähdä osana laajempaa kampanjaa, jonka ta­voitteena on oikeuttaa Venäjän mittavat panostukset armeijaan ja sotateollisuu­teen. Vuoteen 2020 ulottuvan varusteluohjelman loppusumma on nykyarvol­taan noin 22,5 biljoonaa ruplaa eli noin 550 miljardia euroa. Sotateollisuuden modernisointiinkin on luvattu 3,5 bil­joonaa eli vajaat 90 miljardia euroa.

Rogozinin retorisia taitoja tarvitaan näiden panostusten myymisessä äänes­täjille. Kun budjettivaroja suunnataan voimaministeriöiden käyttöön, Venäjän sosiaalisektorin kehittäminen ja eläkeuudistus junnaavat paikallaan.

Kesällä Venäjän lehdistössä levisi uutinen, jonka mukaan varapääministe­ri Rogozinin alaisuuteen muodostetaan yhteiskunnallisen vaikuttamisen neu­vosto eli yhteiskuntakamari. Rogozin kommentoi itse tuoreeltaan, että yhteis­kuntakamari on ”yksi osa sotateollisen sektorin yhteiskunnallis-poliittista tuki­verkostoa”.

Yhteiskuntakamarin lähes kuudenkymmenen asiantuntijan on määrä edistää Venäjän sotateollisuuden kan­nalta myönteisen informaation levittä­mistä niin kotimaassa kuin ulkomailla. Venäjänääni -radiokanava on elokuun alustalähtien toimittanut ohjelmaa, jos­sa analysoidaan armeijan ja sotateolli­suuden tilaa yhteiskuntakamarin asiantuntijajäsenten voimin.

Yhteiskuntakamarin yhteiskunnal­lisen vaikuttamisen työryhmää johtaa Isänmaan arsenaali -lehden päätoimit­taja Viktor Murahovski. Hän kertoi elokuussa Izvestijan haastattelussa, että tavoitteena on tuottaa myönteisiä mieli­kuvia ensisijassa kotimaiseen kulutuk­seen. Yhteiskuntakamarin tehtävä on siis vakuuttaa kansalaiset siitä, että sotateollinen sektori on Venäjän modernisaa­tion veturi ja sen kehittäminen kuuluu kansallisen turvallisuuden ydinalueelle.

Yhteiskuntakamarin toiminta näyt­täisi ainakin Venäjän lehdistössä käydyn keskustelun perusteella olevan hiipu­maan päin. Se ei kuitenkaan ole suinkaan ainoa eikä edes vaikutusvaltaisin toimija tällä saralla.

Syyskuun lopussa Moskovassa ko­koontui näyttävästi Venäjän armeijan, laivaston ja sotateollisuuden kanna­tusyhdistys don (Dobrovoltseskogo DvizhenijaOsobogo Nasnatsenija). Kokouksessa esiintynyt Rogozin ko­rosti tilaisuuden jälkeen pitämässään lehdistötilaisuudessa, että yhdistyksen pääasiallinen tehtävä on yhtäältä tukea armeijaa ja sotateollisuutta, toisaalta edistää erityisesti presidentti Putinin vaaliohjelman toteuttamista.

Tilaisuuden jälkeen Rodina-puolue palasi Venäjän poliittiselle kartalle. Rogozin ei ole ottanut näkyvää osaa puolueen toiminnassa, mutta joidenkin arvioiden mukaan puolue tarjoaa epä­virallisen tukikohdan varapääministerin poliittiselle toiminnalle.

Lisäksi Rogozin vaikuttaa Venä­jän raskaan teollisuuden kattojärjes­tössä (Sojuz Mashinostroitelei), jonka Moskovan alajärjestön jäseneksi hänet kutsuttiin varapääministerin pestinsä alkajaisiksi. Liitto oli näkyvästi mukana Putinin tueksi huhtikuussa 2011 perus­tetussa Kansanrintamassa.

Rogozin on puhunut asehankintojen kotimaisuusasteen nostamisen puolesta. Venäjän puolustusteollisuus ja puolustusministeriö ovat kiistelleet aiheestapit­kään, sillä ministeriö ei ole halunnut tilata huonolaatuisina ja kalliinapitämi­ään venäläisiä tuotteita vaan on etsinyt yhteistyökumppanit ulkomailta.

Marraskuun alussa puolustusminis­teri Anatoli Serdjukov ja Venäjän ase­voimien komentaja Nikolai Makarov erotettiin yllättäen. Tämä kiihdyttänee keskustelua Rogozinin propagoimas­ta asehankintojen kotimaisuusasteen nostosta. Rogozin ei olekaan tuhlannut aikaa hyssyttelyyn: viikko tapahtuneen jälkeen varapääministeri tulkitsi valtion uutistoimiston Ria Novostin haastatte­lussa, että Serdjukovin ero on uuden ai­kakauden alku. Päämääriä ovat armeijan varustelu ja sotateollisuuden tervehdyt­täminen. Hallituksen, ennen muita itse Rogozinin, on toimittava ”lääkärinä”, joka huolehtii kipeistä leikkauksista sotateollisuuden kilpailukyvyn turvaa­miseksi.

Kahtiajakautunut Venäjä

Presidentti Vladimir Putin näyttää kol­mannen kautensa alussa kääntyneen en­tistä vahvemmin niin sanottujen kansan syvien rivien suuntaan. Hän on tehnyt entistä selvemmin pesäeroa urbaaniin keskiluokkaan ja liberaaleja arvoja kannattaviin kansanryhmiin. Kremlin sisäpiiriläisten välisiä valtasuhteita avan­neessa Minchenko Consultingin rapor­tissa Rogozin mainitaan mahdollisena kandidaattina vetämään Kremlin uutta kansallispatrioottista projektia, jos Ve­näjän poliittinen tilanne sellaista vaatii.

Venäjän puolustussektorin viime­aikaiset muutokset näyttävät ainakin lyhyellä aikavälillä vahvistavan Rogozi­nin asemaa sotateollisuuden äänitorve­na. Konkreettinen tavoite on houkutella nuoria osaajia toimialalle, jonka korkea­koulutetuista työntekijöistä suuri osa on jo ehtinyt saavuttaa eläkeiän.

Laajempi muutos koskee poliittisen retoriikan militarisoitumista. Mosko­van Carnegie-instituutin tutkijan Lilia Ševtsovan mukaan tässä ei kuitenkaan ole mitään ihmeellistä: vaikeina aikoi­na Venäjänjohto on aina turvautu­nut mielikuviin Venäjästä ”piiritettynä linnakkeena”, ja tästä näkökulmasta Rogozinin paluu politiikkaan vaikuttaa loogiselta.

 

Kirjoittaja on Ulkopoliittisen instituutin tutkija.

Pidin jutustaEn pitänyt jutusta
Jaa juttu