Ulkopolitiikka-lehden sivusto on uudistunut!
Analyysi

Skotlanti haaveilee itsenäisyydestä

Teksti:
Kuvat:
Julkaistu: 18.9.2012

Skotlannin uusittu kansallismuseo avasi ovensa remontin jälkeen viime vuonna. Näyttelyissä kerrataan ylpeästi skottikansan menneisyyttä, mutta paikkansa saa myös skotlantilainen kloonilammas Dolly, ensimmäinen aikuisesta solusta koskaan kloonattu nisäkäs. Nyt täytetty Dolly pitää hallussaan kunniapaikkaa kiiltävässä lasivitriinissä.

Kulman takana on skottisyntyisen James Wattin rakentama höyrykone. Myös television keksijän John Logie Bairdin ja penisilliinin isän Sir Alexander Flemingin tarinat heräävät henkiin vanhojen esineiden kautta.

Skotlantilaisten kansallisylpeys on ollut kovassa nousussa aina Margaret Thatcherin pääministeriajoista lähtien, eikä kansallismuseon viesti jää epäselväksi: ilman skotteja ei olisi nähty teollista vallankumousta, televisiota, modernia lääketiedettä tai ylipäänsä nykytieteen mullistavaa kehitystä.

Skottibrändi on erittäin vahva”, toteaa johtaviin Skotlannin historian tuntijoihin kuuluva Tom Devine.

Toistaiseksi Skotlannin brändi on osa Britanniaa, mutta kukaan ei enää pidä niitä erottamattomina.  Kansallispuolue SNP:n johtama Skotlannin aluehallitus aikoo järjestää syksyllä 2014 kansanäänestyksen itsenäistymisestä.

 Itsenäisyys vai itsehallinto?

Skotlantilaiset ja englantilaiset sotivat keskenään vuosisatoja. Vuonna 1603 kruunut kuitenkin yhdistyivät: syntyi kaksi valtiota yhden kruunun alle. Vuonna 1707 Skotlannin parlamentti äänesti Englantiin yhdistymisen puolesta. Skotlanti ja Englanti lakkasivat olemasta itsenäisinä valtioina, ja syntyi Yhdistynyt kuningaskunta.

Sittemmin valtakunta on muuttanut muotoaan monta kertaa – eikä vähiten vuonna 1921, kun Irlannin tasavalta itsenäistyi. Yhdistyneestä kuningaskunnasta on muovautunut historiansa saatossa neljästä osasta koostuva mutta epäsuhtainen maa, jossa kullakin neljällä kansalla on erilainen järjestelmä ja aluehallinto.

Vuonna 1998 Walesin kansalliskokoukselle siirrettiin rajallisesti valtaa Lontoon keskushallinnolta. Myös Pohjois-Irlannilla on oma parlamenttinsa ja hallituksensa. Skotlannin parlamentti ja hallitus perustettiin uudelleen vuoden 1999 kansanäänestyksen jälkeen. Uudella parlamentilla on Skotlannissa laajat valtaoikeudet, ja se valvoo useimpia hallinnonaloja, poikkeuksena ulkoasiat ja puolustus. Skottiparlamentilla ei myöskään ole täyttä veronkantovaltaa, mutta se voi muuttaa osaa veroista.

Yhdistyneen kuningaskunnan muodostavasta nelikosta ainoastaan Englannilla ei ole omaa parlamenttia. Skotlantilaisia istuu siis koko maan parlamentissa päättämässä pelkästään Englantia koskevista asioista, mutta ei päinvastoin. Mielipidetiedustelut ovatkin osoittaneet, että Skotlannin itsenäistymistä kannattaa suurempi osa englantilaisista kuin skoteista.

Kyselyiden mukaan vain noin 30 prosenttia skotlantilaisista äänestäisi itsenäisyyden puolesta. Kuitenkin kekseliään ja karismaattisen Alex Salmondin johtama itsenäisyysmielinen SNP sai Skotlannin viimevuotisissa parlamenttivaaleissa huikeat 45,4 prosenttia äänistä. Tulos ei välttämättä merkitse sitä, että niin suuri osa skoteista kannattaa itsenäisyyttä, vaan että osa äänestäjistä uskoo SNP:n pystyvän luotsaamaan Skotlantia aiempaa paremmin nykyjärjestelmän sisällä.

Aikanaan Skotlantia hallitsi työväenpuolue Labour. Nyt monet pitävät Skotlannin Labouria väsähtäneenä ja korruptoituneena, vaikka puolueella on edelleen vahva asema Lontoon parlamentin paikoissa mitattuna.

Konservatiivit puolestaan on laajalti vihatun Thatcherin jälkeen lähes nitistetty Skotlannissa, vaikka puolue johtaa Britannian parlamenttia. Konservatiivien hallussa on ainoastaan yksi Skotlannin 59 parlamenttipaikasta Lontoossa.

Thatcherin kausi pyyhkäisi mennessään myös osan yhteistä brittiläis-skottilaista identiteettiä, nimittäin sodanjälkeisen työväenluokan kokemusperinnön. Toisen maailmansodan jälkeen Britannian valtio omisti merkittäviä yrityksiä, kuten British Coalin ja British Steelin, ja työllisti paljon väkeä. Niinpä esimerkiksi skottilaisella kaivostyöläisellä oli paljon yhteistä walesilaisen tai englantilaisen ammattiveljensä kanssa. Suurin osa tästä perinnöstä on kadonnut aikaa sitten.

”Jos Britannian merivoimille vaadittaisiin häätöä Skotlannista, sitä voisi verrata Yhdistyneen kuningaskunnan pakkoriisumiseen ydinaseista.”

Sotaisa identiteetti yhdisti

Skotlantilainen identiteetti oli vuodesta 1707 lähtien sidoksissa brittiläisyyteen ja yhteisiin sotakokemuksiin. Joka puolella Skotlantia näkee imperiumia ylistäviä monumentteja ja Intiassa tai Etelä-Afrikassa kaatuneille skoteille pystytettyjä sotamuistomerkkejä, puhumattakaan kahden maailmansodan muistomerkeistä.

Historioitsija Devinen mukaan yhteiseen sotahistoriaan perustuva identiteetti on kuitenkin murtumassa. Armeijan merkitys on pienentynyt, ja Labour-pääministeri Tony Blairin kaudella alkanut Irakin sota söi työväenpuolueen pääomaa. SNP:n mukaan Skotlannin on itsenäistyttävä, jotta se voi pysyä kaukana Englannin uusista ”laittomista sodista ulkomailla”.

”1970-luvulle asti kuuli monen sanovan, että sodimme yhdessä kaksi maailmansotaa. Enää sillä ei näytä olevan merkitystä. Ympyrä on sulkeutunut, ja militarismi aiheutti Labourin tappion. SNP:n nousu oli mahdollinen sotaperinnön valtavan painolastin vuoksi”, Devine arvioi.

 EU, Nato ja turvallisuusneuvosto

Kukaan ei silti pysty ennustamaan vuoden 2014 itsenäisyysäänestyksen tulosta, jos äänestys järjestetään.

Yksi syy on se, ettei edes kysymyksen muodosta ole toistaiseksi yksimielisyyttä.  Britannian konservatiivipääministeri David Cameron kannattaa yksinkertaista valintaa, ”yhdessä vai erikseen”. SNP saattaa kuitenkin valita toisenlaisen muotoilun, joka antaisi skoteille mahdollisuuden äänestää nykyistä laajemmasta autonomiasta.

Autonomian laajentamiseen sisältyy myös riskejä. Jos äänestäjät päätyvät tähän vaihtoehtoon, Skotlanti saa täyden veronkanto-oikeuden, ja silloin sille voi käydä kuten Slovakialle aikanaan. Vuonna 1992 tšekkikansalaisten vähemmistö kannatti Tšekin ja Slovakian eroa, mutta tšekkijohtajat valitsivat itsenäisyyden, koska heidän mielestään slovakit vaativat itselleen liikaa. Slovakian vaatimukset tuomittiin myös liian monimutkaisiksi ja mahdottomiksi toteuttaa. Jos autonomiavaihtoehto muuttaisi Skotlannin veromallin toisenlaiseksi kuin Yhdistyneen kuningaskunnan, Lontoo saattaisi sanoa nopeasti koko hankkeelle ”ei”.

Toinen ennustamattomuuden syy on se, että äänestys nivoutuu tiiviisti Britannian muihin yhteiskunnallisiin keskusteluihin. Ne koskevat saarivaltion vuoden 2015 parlamenttivaaleja ja mahdollista äänestystä siitä, pysyykö maa osana Euroopan unionia vai ei. Tilanteesta tulee monimutkainen, jos Skotlanti haluaa pysyä EU:ssa, mutta Yhdistynyt kuningaskunta ei.

Lisäksi Skotlannin mahdollinen itsenäistymispäätös vaikeuttaisi tavallisten ihmisten elämää. ”Itsenäinen Skotlanti voisi edellyttää rajatarkastuksia”, kirkui hiljattain Skotlannin johtaviin sanomalehtiin kuuluvan The Scotsmanin mainostaulu. Entä rahayksikkö? SNP on tähän saakka kannattanut euroa, mutta sanookin nyt pitävänsä kiinni punnasta, ja kaupanpäällisiksi monarkiasta.

Uskollisuus kuningattarelle tuonee itsenäisyysleirille lisää ääniä. Skotlanti vain noudattaisi Australian, Kanadan ja monen muun Brittiläiseen kansainyhteisöön kuuluvan maan esimerkkiä.

Punnassa pitäytyminen sen sijaan olisi monimutkaisempi kysymys. Euron ulkopuolelle jättäytynyt brittihallitus on vaatinut euromailta verotuksellista yhdentymistä. Jos Skotlanti pitäisi punnan ja brittihallitus alkaisi itse soveltaa muille saarnaamaansa oppia, pienelle Skotlannille ei jäisi veropoliittista liikkumavaraa – mistä itsenäisyydessä nimenomaan pitäisi osaltaan olla kyse.

EU:ssa ei ole koskaan jouduttu selvittämään, millaisia oikeudellisia seuraamuksia jäsenmaan hajoaminen aiheuttaisi.

”Jos Skotlanti päättää erota Yhdistyneestä kuningaskunnasta, on järkeenkäypää, että se samalla eroaisi EU:sta”, tulkitsee Aberdeenin yliopistossa kansainvälistä politiikkaa opettava Jim Wyllie. Samaa mieltä on Britannian entinen ulkoministeri Sir Malcolm Rifkind, joka on skotti ja Britannian parlamentin jäsen: ”Yhdistynyt kuningaskunta on EU:n jäsenmaa, Skotlanti ei.”

Skotlanti katsoo merelle. Kartta: Kauko Kyöstiö

Monet näkevät asian toisin: Englanti ja Skotlanti päättivät yhdessä muodostaa Yhdistyneen kuningaskunnan, ja jos ne olisivat yhtä mieltä liitoksen purkamisesta, molemmista tulisi sen seuraajavaltioita. Näin tapahtui Tšekkoslovakian hajotessa ja myös entisessä Jugoslaviassa sen jälkeen kun Serbia luopui vaatimuksestaan päästä yksin seuraajavaltioksi. Sen sijaan Neuvostoliiton hajotessa Venäjä sai seuraajavaltion aseman.

Edinburghin yliopiston EU-opintojen professorin Drew Scottin mukaan Skotlannin erottaminen EU:sta olisi laitonta. Sekä Skotlannin että jäljelle jäävän Yhdistyneen kuningaskunnan pitäisi hänen mielestään neuvotella asemansa unionissa uudelleen, äänten painotuksista lähtien.

Voi kuitenkin vain arvailla, miltä EU näyttää muutaman vuoden kuluttua tai päättäisikö Yhdistynyt kuningaskunta Skotlannin itsenäistyttyä pysyä unionin jäsenenä.

SNP:n virallisen kannan mukaan Skotlannin pitää erota Natosta, mutta puolueen johtopaikoilla on myös niitä, jotka näkevät asian toisin. Ydinaseista kaikki haluavat puolueessa kuitenkin eroon.

Britannian koko ydinaseiden arsenaali on sijoitettu sukellusveneistä laukaistavina Trident-ohjuksina Skotlannin Faslaneen. Trident-ohjuksiin perehtyneen St Andrew’n yliopiston kansainvälisen politiikan opettajan William Walkerin mukaan sukellusveneet voitaisiin siirtää Englannin kanaaliin, mutta ydinohjuksille ei ole Yhdistyneessä kuningaskunnassa mitään muuta varastointipaikkaa.

Uusien ydinbunkkereiden rakentaminen merkitsisi vuosien kinastelua, kun hankkeen suunnittelulle haettaisiin lupaa, ja itse rakennustyö veisi lisää vuosia. ”Jos Britannian merivoimille vaadittaisiin häätöä Skotlannista, sitä voisi käytännössä verrata Yhdistyneen kuningaskunnan pakkoriisumiseen ydinaseista”, Walker rinnastaa.

Moni muu uskoo, että jäljelle jäävä Yhdistynyt kuningaskunta keksisi keinot pitää ydinaseensa. Näin asian näkee entinen ulkoministeri Rifkind, mutta varoittaa samalla, että ”tämäntyyppinen eripura ja trauma heikentäisivät sekä Skotlantia että Englantia”.

Rifkind muistuttaa, että Britannia on pitkään ollut taantuva valtiomahti. Jos Skotlanti itsenäistyisi, britit joutuisivat tulilinjalle, ja maan entisiltä liittolaisiltaan saama tuki voisi käydä vähiin. Esimerkiksi Brasilia tai Intia voisi ilmoittaa, että Yhdistyneen kuningaskunnan hajottua olisi vihdoin aika uudistaa YK:n turvallisuusneuvostoa.

Toisaalta Britannia menettäisi Skotlannin erotessa vain 5,2 miljoonaa kansalaista, ja sen väestö olisi edelleen 57,2 miljoonaa. Rifkindin mukaan ulkomailla monet suhtautuisivat Britanniaan lähinnä Euroopan ulkopuolisena saarena, jonka keskelle on vedetty jakoviiva. Jos maa ei päättäisi hakeutua EU:n sisäpiiriin, se jäisi marginalisoituneeksi paikaksi Euroopan rannikon kupeessa.

Öljy kannattelisi Skotlantia

Pärjäisivätkö skotit ja Skotlanti sitten paremmin itsekseen? Tämä on kansanäänestyksen avainkysymys, ja vastaus vaikuttaa monien äänestäjien päätökseen.

Skotlannin julkiset menot kansalaista kohden ovat muuta Britanniaa korkeammat. Esimerkiksi yliopisto-opetus on Skotlannissa asuville maksutonta. Valtio myöntää skotlantilaisille asukasta kohden noin 1 800 puntaa enemmän tukia kuin briteille keskimäärin. Lontoolaisille maksetaan kuitenkin skottejakin enemmän.

Skotlannin tärkein luonnonvara on öljy. Britannian nykyisistä öljy- ja kaasuvaroista 90 prosenttia sijaitsee Skotlannille kuuluvilla kalastusvesillä. Lontoo ei ehkä ryhtyisi kiistelemään asiasta, mutta voisi halutessaan tehdä niin.

Kolmannes Skotlannin öljystä ja kaasusta sijaitsee Orkneyn ja Shetlannin saarilla, joilla on oma historiansa. Saaret pysyisivät todennäköisesti osana Skotlantia, vaikka alue äänestäisi itsenäisyyden puolesta. Yhtä lailla ne kuitenkin voisivat valita Britannian tai vaatia samankaltaista itsehallintoasemaa kuin Färsaarilla on Tanskan yhteydessä. Silloin ne voisivat valita Skotlannin tai jäljelle jääneen Yhdistyneen kuningaskunnan sen perusteella, kumpi esittäisi niille paremman tarjouksen.

Skotlanti haluaa epäilemättä pitää kiinni korkeista julkisista menoista. Siinä onnistuminen riippuisi öljyn hinnasta ja öljyvarojen riittävyydestä sekä siitä, kuinka suuri osa Britannian veloista siirtyisi Skotlannin vastattavaksi.

Skotlannin puolustusvoimat maksaisivat vuosittain miljardi puntaa vähemmän kuin Skotlanti maksaa Britannian puolustus budjettiin.

Öljyn nykyhintaan perustuvan arvion mukaan Skotlannin osuus valtionvelasta kumoaisi suoran hyödyn, jonka Skotlanti saisi öljyn ja kaasun verottamisesta. Aberdeenin yliopistossa työskentelevän öljyteollisuuden johtavan asiantuntijan Alex Kempin mukaan Skotlannilla on yhä jäljellä 16–23 miljardia barrelia öljyä, mikä voisi tuoda maalle tuloja 20 tai 30 vuotta.

Myös huomattava osa Britannian uusiutuvista energianlähteistä sijaitsee Skotlannissa, ja aalto- ja tuulivoima kasvattavat jo osuuksiaan energiamarkkinoilla.

SNP:n puolustusasioiden äänitorven Angus Robertsonin mukaan Skotlanti pystyisi kustantamaan omat ilma- ja merivoimansa. Skotlannin puolustusvoimat maksaisivat noin 2,2 miljardia puntaa vuodessa, mikä on miljardi puntaa vähemmän kuin Skotlanti maksaa nykyisin Britannian puolustusbudjettiin. Robertson hakee armeijalle mallia Norjasta ja muista Skandinavian maista mutta myöntää, että oman puolustuksen rakentaminen aiheuttaisi alussa korkeita kertaluontoisia kustannuksia.

Robertsonin mukaan itsenäistyminen muuttaisi Skotlannin sotilaallisia painotuksia: kun maapallon lämpeneminen on avaamassa koillisen meriväylän Aasiaan, maa pyrkisi huolehtimaan arktisille alueille johtavien merireittien puolustamisesta.

Kiinnostavaksi kysymykseksi jää, millaisen poliittisen lumipalloefektin Skotlannin itsenäistyminen laukaisisi vaikkapa Pohjois-Irlannissa, tai miten Katalonian ja Baskimaan mielialoja seuraavassa Madridissa reagoitaisiin asiaan. Myös entisen Jugoslavian ja entisen Neuvostoliiton alueilla Skotlannin itsenäisyys avaisi varsinaisen Pandoran lippaan, josta kukaan ei voi tietää, mitä esiin ilmestyy seuraavaksi.


Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Pidin jutustaEn pitänyt jutusta
Jaa somessa