Ulkopolitiikka-lehden sivusto on uudistunut!
Kolumni

Ukrainan valinnan hetki

Presidentti Viktor Janukovytš tavoittelee parlamenttivaaleissa määräenemmistöä, jonka avulla hän voisi sanella perustuslain ja varmistaa uudelleenvalintansa vuonna 2015.

Teksti:
Julkaistu: 19.9.2012

Kirjoittaja

Kirjoittaja on vieraileva tutkija Carnegie Europe -ajatushautomossa Brysselissä.

Vaaleilla on merkitystä erityisesti entisen Neuvostoliiton alueella, koska ne mittaavat järjestelmän toimivuutta. Ukrainassa järjestettiin vuosina 2006–2010 kahdet parlamenttivaalit ja yhdet presidentinvaalit, jotka olivat reiluja ja vapaita. Lokakuun lopussa ukrainalaiset valitsevat jälleen uuden parlamentin.

Ukrainan demokratia on taantunut kahden viime vuoden ajan, ja vaalit tuskin muuttavat politiikan suuntaa. Istuvalla presidentillä on silti paljon pelissä. Aseman heikentyminen merkitsisi Viktor Janukovytšille todennäköisesti tappiota vuoden 2015 presidentinvaaleissa.

Parlamenttivaaleissa on käytössä marraskuussa 2011 säädetty uusi vaalilaki. Se tarkoittaa paluuta järjestelmään, jossa puolet kansanedustajista valitaan puoluelistoilta ja puolet niiden ulkopuolelta yhden edustajan vaalipiireistä. Laki kieltää vaaliliitot ja nostaa vaalikynnyksen kolmesta viiteen prosenttiin.

Laki säädettiin tällä kertaa hyvissä ajoin, toisin kuin vuonna 2010, jolloin pelisääntöjä muutettiin muutamaa viikkoa ennen paikallisvaaleja. Lainmuutokset vaikuttavat lähinnä oppositioon, jolla on nyt ollut aikaa sopeutua. Pitkän välirikon jälkeen Julia Tymošenkon Isänmaa-puolue (Batkivschyna) ja Arseni Jatsenjukin Muutosrintama (Front zmin) sulautuivat yhteen. Tymošenkon istuessa vankilassa puoluetta johtaa nyt Jatsenjuk.

Vaalilain muuttamisen taustalla on istuvan presidentin pyrkimys sementoida oma asemansa. Vaalilainsäädäntö on yksi keino muiden joukossa: uusi perustuslaki siirsi valtaa parlamentilta presidentille, ja oikeuslaitoksen uudistus asetti oikeusistuimet käytännössä presidentinhallinnon alaisuuteen.

Vaalilaki on hyödyllinen presidentin Alueiden puolueelle (PoR), jolla on käytössään sekä hallinnon voimavarat että rahaa. Laki ei silti takaa puolueelle vaalivoittoa. Saadakseen enemmistön parlamentissa puolueen on turvauduttava joko äänestäjien ostamiseen tai vaalituloksen manipuloimiseen. . Äänestäjien lahjonta on jo alkanut. Hallitus jakaa rahaa sosiaalisiin ohjelmiin, jotka presidentti on julkistanut vaalien alla.

Hallinto käyttää myös muita keinoja vaalitulosten rukkaamiseen. Maan perustuslakituomioistuin, joka on presidentinhallinnon määräysvallassa, on esimerkiksi kieltänyt ulkomailla asuvia Ukrainan kansalaisia äänestämästä vaalipiirien ehdokkaita – ulkomailla asuvat kannattavat pääsääntöisesti oppositiota.

Kun keskusvaalilautakunta jakoi Ukrainaa äänestysalueisiin, se poikkesi yleensä käytössä olevasta hallinnollisesta kartasta. Joissain tapauksissa äänestysalueet vastaavat vaaleissa ehdolla olevien liikemiesten tehdaspaikkakuntia, joissa heillä on kiitollisia äänestäjiä.

Lisäksi viranomaiset ovat aloittaneet hyökkäyksen riippumattomia tiedotusvälineitä vastaan. Valtakunnansyyttäjä asetti kesällä televisiokanava TVi:n ja nettilehti Levyi Beregin johtajat syytteeseen.

Vaalien pääpuolueista presidentin PoR kerää kannatuksensa Ukrainan itä- ja eteläosista, kun taas opposition Batkivschyna tukeutuu maan länsi- ja keskiosiin. Viimeisimpien mielipidetiedustelujen mukaan oppositio on kannatuksessa 1,5–5 prosenttia hallitsevaa puoluetta edellä. On kuitenkin epäselvää, saako puolue kaikkien Tymošenkon ja Jatsenjukin entisten kannattajien äänet.

45 prosenttia ukrainalaisista ei ole vielä päättänyt, ketä äänestää. Mielipidetiedusteluiden mukaan lähes puolet äänestäjistä ei luota vaikutusmahdollisuuksiinsa vaaleissa, ja osa heistä jää vaalipäivänä kotiin.

Vaikka oppositio saavuttaisi enemmistön, sen on vaikea ohittaa presidentin veto-oikeutta ja muuttaa perustuslakia sekä oikeuslaitoksen uudistusta, joiden avulla presidentti on keskittänyt vallan itselleen.

Osa epäröivistä äänestäjistä saattaa päätyä äänestämään pieniä puolueita, kuten Vitali Klitchkon UDAR-puoluetta tai Natalia Korolevskan johtamaa puoluetta Eteenpäin Ukraina (Ukraina – vpered!). Ne ovat vaalien uusia tulokkaita ja esiintyvät uuden sukupolven puolueina, jotka kilpailevat hallitsevan PoR:n ja vanhan opposition kanssa. Tulokkaiden ohjelmat ovat kuitenkin jääneet epämääräisiksi, ja jälkimmäistä on epäilty presidentinhallinnon tukemaksi liikkeeksi, jonka takana olisi PoR:n kansanedustaja ja oligarkki Rinat Ahmetov.

Hallitsevan PoR:n kannatus on puolestaan ollut laskussa sen peruskannattajien keskuudessa, sillä presidentti Janukovytš ei ole onnistunut täyttämään vuoden 2010 vaaleissa antamiaan lupauksia. Tämä ryhmä tuskin äänestää vanhoja oppositiopuolueita, mutta saattaa kääntyä kommunistien tai Korolevskan taakse.

Epävarmuus vaalien tuloksesta voi ajaa hallintoa vaalivilppiin. Ukrainalaisen Democratic Initiatives Foundation -tutkimuslaitoksen kyselyn mukaan 61 prosenttia ukrainalaisista epäilee, että vaaleista tulee epärehelliset.

Vaalien tulokseen voivat vaikuttaa myös valtiontalouden tila sekä Tymošenkon vankeus. Toistaiseksi hallitus on tyynnytellyt äänestäjiä sosiaalisilla ohjelmillaan. Tämä vaikeutuu, jos talouskriisi syvenee. Ukrainalta voi jäädä saamatta seuraava erä Kansainvälisen valuuttarahaston tuesta, jos Venäjä vaatii lainaohjelman jäädyttämistä. Silloin Ukrainan hallinto olisi suojaton äänestäjien tyytymättömyyttä vastaan. Tymošenkon kannatus on rajallista, mutta hänen heikentyvä terveytensä ja uudet oikeudenkäynnit voisivat lisätä opposition äänimäärää.

Presidentinhallinnon lähteet ovat antaneet ymmärtää, että jos vaalien tulos ei suosi hallitsevaa puoluetta, hallinto pyrkii painostamaan oppositiota ja yhden ehdokkaan vaalipiireistä valittavia kansanedustajia. Puolue tavoittelee kahden kolmasosan määräenemmistöä, jotta se voi muuttaa perustuslakia ja siirtää presidentin valinnan parlamentille. Yhdistynyt oppositio yrittää estää tämän puhdistamalla puoluelistaa mahdollisista takinkääntäjistä.

Nykyisen perustuslain mukaan parlamentilla on vain nimeksi sananvaltaa, ja presidentti määrää tahdin. Vaikka oppositio saavuttaisi enemmistön, sen on vaikea ohittaa presidentin veto-oikeutta ja muuttaa perustuslakia sekä oikeuslaitoksen uudistusta, joiden avulla presidentti on keskittänyt vallan itselleen. Edes parlamentin enemmistö ei voi vaikuttaa pääministerin ja muiden hallituksen jäsenten valintaan. Parlamentti voi nimittää ainoastaan valtiontilintarkastajan, jolla ei ole käytännössä juuri merkitystä Ukrainan politiikassa.

Ratkaiseviksi muodostuvat siten vasta vuoden 2015 presidentinvaalit, joissa päätetään Ukrainan tulevaisuudesta.

Parlamenttivaalit ovat EU:n kannalta yksi kolmesta virstanpylväästä, jotka unioni on asettanut ehdoksi suhteiden normalisoinnille Ukrainan kanssa. EU vaatii lisäksi vangittujen oppositiojohtajien ja -poliitikoiden vapauttamista sekä oikeuslaitoksen ja perustuslain uudistamista Euroopan neuvoston ohjeiden mukaan.

EU:n on kuitenkin hyväksyttävä, että onnistuneetkaan vaalit eivät muuta Ukrainan järjestelmäongelmia. Ukrainan palauttamiseksi oikealle tielle tarvittaisiin radikaaleja henkilövaihdoksia koko maan päättäjäkuntaan kaikilla poliittisilla ilmansuunnilla. Jää nähtäväksi, onko EU valmis auttamaan tässä muutoksessa.

Pidin jutustaEn pitänyt jutusta
Jaa somessa