Ulkopolitiikka-lehden sivusto on uudistunut!
Kolumni

Vallastaan tarkka presidentti

Sauli Niinistöllä on hyvät edellytykset retoriseen vallankäyttöön, myös hallitukselle kuuluvassa talouspolitiikassa.

Teksti:
Julkaistu: 1.3.2012
Tuomo Yli-Huttula

Kirjoittaja

Kirjoittaja on sanomalehti Itä- Savon vastaava päätoimittaja.

Pedantti boheemi. Näin lähipiiri on luonnehtinut Sauli Väinämö Niinistöä, Suomen tasavallan tuoretta presidenttiä.

Niinistö on pedanttina ihmisenä hoitanut työhönsä liittyvät asiat tunnollisesti, mutta omassa yksityisessä elämäs­sään hän saattaa olla välillä boheemi. Niinistön luonteenpiirteet tulevat näkymään hänen viran hoidossaan ja vallankäytössään.

Pedanttisuus näkyy siinä, että Niinistö on tarkka valtaoikeuksistaan. Kuivahkon korrektisti esiintyvä Niinistö sanoo asiat suoraan niin kuin hän näkee niiden olevan. Boheemius saattaa näkyä siinä, että hänen voi olla vaikea sopeutua sere­moniallisiin edustustehtäviin.

Niinistö on profiloitunut enemmän talouspoliitikkona kuin ulkopoliitikkona, mikä on ymmärrettävää, koska hän on toi­minut seitsemän vuotta valtiovarainministerinä ja neljä vuotta Euroopan investointipankin varapääjohtajana.

Kahden hallituksen varapääministerinä Niinistö osallistui ulkopolitiikan kovaan ytimeen eli ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan työhön. Oppia kansainvälisistä asioista kertyi myös porvaripuolueista koostuvan Euroopan demokraattisen unionin puheenjohtajan tehtävistä.

Niinistön lähtö vuoden 2012 presidentinvaaleihin ei ollut itsestäänselvyys.

Niinistö ei ollut innostunut porvarihallituksen suunnitel­masta karsia presidentin ulkopoliittista valtaa. Niinistö oli asi­assa samoilla linjoilla presidentti Tarja Halosen kanssa.

Kokoomus olisi halunnut karsia presidentin lähes vallatto­maksi. Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen perusteli vallan karsintaa ulkopoliittisen päätöksenteon avoimuudella ja arkipäiväistymisellä.

Katainen on kyseenalaistanut sen, että presidentti kykenisi nousemaan puoluepolitiikan yläpuolelle virkaansa astuttuaan. Tämä Kataisen viime vaalikaudella antama lausunto kuvasta­nee kokoomuslaisten suhtautumista Haloseen. Miten Katainen asettaa sanansa presidentin asemasta Niinistön valtakaudella?

Presidentin vallan määrä sinetöi Niinistön ehdokkuuden. Niinistön olisi ollut vaikea lähteä ehdokkaaksi, mikäli valtaa olisi ollut tarjolla merkittävästi vähemmän kuin Halosella. Par­lamentarismin vahvistamisesta huolimatta Suomen presidentillä on edelleen enemmän toimintakeinoja kuin monien muiden parlamentaaristen järjestelmien valtionpäämiehillä.

Kokoomustaustaisen presidentin valitseminen ei Niinistön mu­kaan johda kokoomuksen ylivaltaan ulkopolitiikassa. Dema­reiden värisuoran tilalle ei tule vastareaktiota, vaikka Kataisen lisäksi keskeisten ministereiden joukossa on Alexander Stubbin kaltaisia ulkopoliittisia vaikuttajia.

Niinistöä on helppo uskoa, sillä hän osoittautunut itse­näiseksi ajattelijaksi, joka on välillä arvostellut kokoomuksen politiikkaa.

Niinistö ei kaavaile suuria muutoksia ulkopoliittiseen lin­jaan. Presidentti on yhteistyöjohtaja eikä voimatekijä, joka voisi toteuttaa täysin omaa politiikkaansa.

Tahdottomaksi Niinistö ei jää. Hän pyrkii kääntämään ulkopolitiikan kurssia enemmän kohti länttä, mutta tämä ei tarkoita selän kääntämistä Venäjälle. Tähtäimessä on sekä kokoomuslaistenhimoitsema kutsu Valkoiseen taloon että tiiviityhteydet Kremliin.

Vienninedistäminen on vahvemmin Niinistön kuin Halosenagendalla, mutta miksikään talouselämän juoksupojaksi maineestaantarkka Niinistö ei suostu.

Globalisaatiokysymyksiä Niinistö katsoo hiukan eri näkökulmasta kuin Halonen. Niinistölle on tärkeintä huolehtia siitä, että Suomi menestyy globalisoituvan maailmantalouden kovassakilpailussa.

Vuoden 2006 presidentinvaaleissa Niinistö lanseerasi ”eu­rooppalaisen Naton” käsitteen. Hän ei sanonut suoraan, että eurooppalainen Nato tarkoittaa Suomen Nato-jäsenyyttä. Nii­nistön ajattelu pysähtyi jäsenyyden kynnykselle. Nyt käydyssä vaalikampanjassa Niinistön puheet Natosta pyöristyivät.

Niinistö on tarvittaessa valmis muokkaamaan kansalaismielipidettä Nato-myönteiseksi, mikäli laaja poliittinen kon­sensus Nato-jäsenyyden tueksi löytyy. Se olisi kokoomuslaisten unelmien täyttymys.

Presidentin oma aktiivisuus vaikuttaa vallan määrään, mutta presidentin toimintamahdollisuudet ovat rajatut. Niinistö alleviivaa Halosen tapaan, että perustuslain mukaan presidentti johtaa ulkopolitiikkaa. Yhteistoiminnan areenoita ovat valtio­neuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan (utva) ja presidentin yhteiskokoukset.

Presidentti Halonen vertaa Paavo Lipposesta tehdyssä vaalikirjassa Lipposen ja Matti Vanhasen pääministerikausien toimintatapoja. Lipposella oli tapana etsiä hallituksen yhteinen kanta ulko- ja turvallisuuspoliittisiin ratkaisuihin ennen utvan kokousta. Halonen on kehunut, että Vanhanen toi asiat utvan käsittelyyn usein keskeneräisinä, joten presidentti pystyi vai­kuttamaan linjauksiin paremmin.

Kataiselle saattaa sopia se, että hallituksen oma kanta muotoutuu utvan kokouksessa, jolloin presidentti kykenee ottamaan aidosti kantaa avoimena oleviin asioihin. Tämä voi vahvistaa kokoomuksen sananvaltaa utvassa.

EU-asioiden ja ulkopolitiikan pitäminen erillään ei ole help­poa. Tämän takia presidentin ja pääministerin välisen yhteis­pelin merkitys korostuu. Vaikka Niinistö ja Katainen eivät ole parhaita kavereita keskenään, heidän yhteispelinsä voi sujua hyvin.

Katainen on varmasti tyytyväinen siihen, että pääministerin ykkösrooli Suomen edustajana EU:n huippukokouksissa sine­töitiin perustuslakia muutettaessa puolueiden kesken. Jos näin ei olisi, Niinistö saattaisi hyvinkin osallistua huippukokouksiin.

Niinistöllä on hyvät edellytykset retoriseen vallankäyttöön. Puhe on presidentinvallan keskeinen instrumentti. Eurokriisi tarjoaa Niinistölle mahdollisuuden käyttää talouspoliittisia puheenvuoroja. Presidentti Mauno Koiviston tapaan Niinis­töstä tulee aktiivinen talouskeskustelija. Molempien suosittujen talousmiesten puheita värittävät vaikeaselkoisuus ja kouke­roisuus.

Asemastaan tarkkana ihmisenä presidentti Niinistö ei ihan helposti lankea julkisiin kahnauksiin hallituksen ja eduskunnan kanssa. Suuri uhka piilee kuitenkin talouspoli­tiikassa, mikä ei ole presidentin toimialuetta. Jos hallituksen talouslinja on Niinistön pirtaan, hänestä tulee julkisuudessa hallituksen vahva tukimies, joka tukee epäsuosittuja talous­päätöksiä. Jos talouslinja ei miellytä presidenttiä, hän sanoo niin julkisesti.

Niinistö saattaa eurokriisin hoidossa löytää helposti yhtei­sen sävelen demareiden kanssa. Niinistö profiloitui kampanjan aikana hienokseltaan eurokriittiseksi. Valintansa jälkeen hän linjasi, että Suomen on pyrittävä rakentavaan kriittisyyteen eurooppalaisessa yhteistyössä.

Juristina Niinistö tietää valtansa rajat, mutta taitavana poliitikkonahän ei jätä käyttämättä presidentin aseman tuomia kaikkia valtaoikeuksia eikä instituution tarjoamaa vaikutusvaltaa.

Kuuden seuraavan vuoden aikana nähdään, millainen vallankäyttäjä Niinistö presidenttinä on, millä tavalla hän talousasioissa löytää oman julkisen liikkumatilansa ja hyötyykö kokoomus mitenkään siitä, että puolueen riveistä on 56 vuoden tauon jälkeen noustu presidentiksi.

Pidin jutustaEn pitänyt jutusta
Jaa somessa