Arvio

Varo asiastaan varmaa ekonomistia

Teksti:
Julkaistu: 14.3.2016
Dani Rodrik: Economics Rules. The Rights and Wrongs of the Dismal Science. W. W. Norton & Company 2015, 272 s.

Miten ekono­misti pelastau­tuu autiolta saarelta? Hän olettaa, että hänellä on käytössään kumi­vene.

Harvardin yliopiston kan­santaloustieteen professorin Dani Rodrikin kirja muistuttaa vanhasta vitsistä, jonka idea on siinä, että taloustieteelliset »totuudet» perustuvat oletuk­siin asioiden tilasta. Esimer­kistä käy kansantaloustieteen isän Adam Smithin ajatus näkymättömästä kädestä eli yksinkertaistetusti siitä, kuinka yksilöiden oman edun tavoit­telu johtaa vapailla markki­noilla yhteiseen hyvään.

Talousnobelistit Kenneth Arrow ja Gerard Debreu todistivat Smithin ajatuksen matemaattisesti vuonna 1950. Rodrik kuitenkin huomauttaa, että todistus perustuu moniin oletuksiin, kuten siihen, että kuluttajat ovat täysin tietoisia markkinoilla olevien tuotteiden ominaisuuksista jo ennen kuin he ostavat tuotteita.

Taloustiede tekee oletuksia monimutkaisesta todellisuu­desta, jotta tutkittavia vaikutus­mekanismeja voidaan eristää. Ongelmat alkavat, kun kansan­taloustieteen malleja käytetään julkisessa keskustelussa selvit­tämättä ensin, missä määrin mallien oletukset ovat voimassa kyseisissä tapauksissa. Rodri­kin mukaan tähän syyllistyvät toisinaan myös taloustieteili­jät itse. Erityisen varovaisesti hän kehottaa suhtautumaan asiastaan varmoina esiintyviin taloustieteilijöihin.

Rodrikin suurimmat aka­teemiset meriitit ovat kehi­tystaloustieteestä. Hän on osoittanut, kuinka kehitysra­hoituslaitokset, kuten Maail­manpankki, tarjosivat 1980-ja 1990-luvuilla kehitysmaille ja entisille sosialistisille maille yksinomaan talouden, ulko­maankaupan ja rahoituksen vapauttamista kiinnittämättä huomiota siihen, että maista puuttuivat uudistusten onnis­tumiseen tarvittavat instituu­tiot. Siksi politiikkasuositusten taustalla olleet mallit eivät sopineet kehittyviin maihin.

Rodrikin keskeisin ohjeistus maallikoille on, että taloustiede ei ole monoliittinen kokonai­suus vaan siinä on kilpailevia malleja. Osa sopii tiettyjen tilanteiden kuvaamiseen paremmin kuin toiset.

Rodrikin ohje oli unohtunut ekonomistikunnalta itseltään­kin ennen vuonna 2008 puh­jennutta finanssi- ja talouskrii­siä. Hegemoniseen asemaan olivat 1980-luvulta alkaen nousseet uusklassinen ajattelu ja tehokkaiden markkinoiden hypoteesi. Sen mukaan mitään talouskuplia ei olisi pitänyt pystyä syntymään.

Rodrik muistuttaa, että taloustieteessä on päteviä malleja ja niiden kehittäjiä, jotka varoittivat esimerkiksi asuntojen hintakuplasta ja uusista finanssi-innovaatioista. Esimerkiksi Robert Shiller, yksi tunnetuimmista varoitteli­joista, sai taloustieteen Nobelin vuonna 2013 – samana vuonna kuin tehokkaiden markkinoi­den hypoteesin isä Eugene Fama.

Entä mitkä ovat toimivim­mat taloustieteelliset mallit nykyisenä matalan kasvun aikana?

Rodrikin mukaan yleispäte­viä vastauksia ei edelleenkään ole olemassa, vaan kulloisiinkin kysymyksiin pitää soveltaa useita malleja. Sitten katso­taan, mikä niistä sopii parhaiten.

 

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Kehitys-lehden päätoimittaja.

Pidin jutustaEn pitänyt jutusta
Jaa juttu