Ulkopolitiikka-lehden sivusto on uudistunut!
Analyysi

Voimanainen Venäjän valtaa vastaan

Venäjän kuuluisin ympäristöaktivisti, Himkin metsäliikkeen johtaja Jevgenia Tširikova pitää tiivistä yhteyttä maansa muihin oppositiojohtajiin. Puoluetoiminta ei silti houkuttele häntä Venäjällä.

Teksti:
Kuvat:
Julkaistu: 18.9.2012

Jevgenia Tširikova hauduttaa teetä itse keräämistään mintunlehdistä, tarjoaa sen kanssa rahkapiirakoita ja muistaa välillä puhaltaa tyttärensä sormea, johon aamulla on pistänyt ampiainen. Appiukon rakentaman hirsitalon ikkunalaudalla Moskovan Himkissä latautuu älypuhelin, joka soi kymmenen minuutin välein.

35-vuotias moskovalainen kahden lapsen äiti on myös Venäjän kuuluisin ympäristöaktivisti, joka on tullut tunnetuksi Himkin metsäkiistassa. Älypuhelimellaan Tširikova pitää yhteyttä muihin aktivisteihin ja muun muassa kertoo Twitterissä 30 000 seuraajalleen, miten saapua seuraavaan Himkin metsässä järjestettävään kansalaisfoorumiin.

”Koen, että prioriteettini on taistelu ekologian puolesta, ei niinkään oppositiotaistelu. Olisin luonnonsuojelija, vaikka asuisin missä tahansa muualla – globaalin ilmastokriisin kannalta on yhdentekevää, kuka istuu Kremlissä. Mutta valtapuolue hyväksikäyttää törkeästi maamme luonnonvaroja, ja me yritämme estää sen. Se asettaa ympäristöliikkeen oppositioon.”

Ekooborona-nimen alle järjestäytyneillä metsän suojelijoilla on vastassaan sekä Vladimir Putinin hallinto ja sen solmimat kumppanuussopimukset että eurooppalainen raha. Ranskalainen rakennusalan suuryritys Vinci on päävastuussa Pietarin–Moskovan valtatieprojektista. Venäläiset ympäristöaktivistit kokevat erityisen loukkaavana sen, että länsimainen yritys katsoo läpi sormien väkivaltaa ja pidätyksiä.

”En pidä ajatuksesta, että suuret länsimaiset yritykset veljeilevät valtapuolueemme kanssa. Tämä kehitys on kuitenkin vahvistumassa. Yritämme toimia niin, että epärehellisten poliitikkojen suojeleminen ei enää olisi yrityksille hyödyllistä.”

Käytännössä kansainvälisten suuryritysten vastustaminen edellyttää laajoja verkostoja. Kesäkuussa 2012 Tširikova osallistui EU-parlamentin ympäristövaliokunnan tilaisuuteen, jonka tavoitteena oli painostaa Vinci vetäytymään hankkeesta.  Vaikka EU-parlamentin tapaaminen ei ole vielä poikinut käytännön saavutuksia, jo tietoisuuden lisääminen on aktivisteille tärkeää.

Tširikova kiittää europarlamentin tilaisuudesta Satu Hassia (vihr.). ”Ilman häntä emme olisi mitenkään saaneet hankkeelle julkisuutta. Olin yllättynyt siitä, miten nopeasti kaikki järjestyi.”

Pietarista Moskovaan rakennettava valtatie ei ole toki ainoa projekti, jossa suuryritysten rahat ja vallanpitäjien intressit ovat kietoutuneet yhteen. Vuoden 2014 talviolympialaisiin valmistuvassa Sotšissa on raportoitu vastaavanlaisista ympäristöongelmista.

Tširikovan ystävä, aktivisti Suren Gazarjan asuu Krasnodarin maakunnassa Etelä-Venäjällä. Hän seuraa aktiivisesti Sotšin olympiakylän rakentamista ja yrittää nostaa julkisuuteen paikallisjohdon hämäriä tonttibisneksiä. Keväällä 2012 Gazarjan sai syytteen ja lopulta viiden vuoden vankilatuomion huliganismista: hän oli oleillut kuvernöörin omistamalla maalla. Gazarjan itse vetoaa metsälakiin, jossa säädetään kansalaisten oikeudesta kulkea metsässä.

”Ihailen Surenia valtavasti. Hän sai vankilatuomion, vaikka hänelle pitäisi antaa mitali.”

Venäjän Pohjois-Karjalassa kritiikkiä ja epäluuloja ovat herättäneet Ikean omistaman Swedwoodin laajat hakkuut aarniometsässä. Ikea vetoaa yhdysvaltalaiseen Forest Stewardship Council -sertifikaattiin, mutta ympäristöaktivistien mielestä sertifikaatissa on vakavia puutteita.

”Himkin metsä on yksittäistapaus mutta ei suinkaan ainoa laatuaan. Ympäristöön kohdistuvia rikoksia on paljon ja kaikkialla mutta niitä vastustavia ryhmiä on vähän. En haluaisi sanoa, että olemme ainoita, mutta olemme ainakin ensimmäisiä.”

Eroista huolimatta yhteen hiileen

Vaikka Tširikova ei koe itseään ensisijaisesti oppositioaktivistiksi, hänellä on tiiviit yhteydet muihin nykyhallintoa vastustaviin ryhmiin. Venäläinen oppositio ei ole yhtenäinen liike, vaan sen sisällä toimii useita ryhmiä, joiden ainoa selkeä yhteinen tavoite on nykyisen vallan vastustaminen.

Tširikova käyttää valtapuolue Yhtenäisestä Venäjästä nimeä ”huijareiden ja valehtelijoiden puolue”, jonka alun perin teki tunnetuksi oppositioaktivisti ja Tširikovan ystävä Aleksei Navalnyi. Navalnyin lisäksi Tširikovan lähipiiriin kuuluvat esimerkiksi venäläisen Solidaarisuus-liikkeen aktivisti Nikolai Ljaskin ja ympäristöaktivisti Sergei Agejev.

”Oikeastaan koko oppositio-sana on viime vuoden aikana menettänyt merkitystään. Kaduilla ei enää osoita mieltään pelkkä oppositio vaan tavallinen kansa.”

Tširikovan mukaan eri ryhmittymät kuitenkin tukevat toisiaan ja tekevät yhteistyötä, vaikka poliittisessa painotuksessa olisi eroja.

Esimerkiksi punk-rukouksesta vangitut Pussy Riot -ryhmän naiset ovat olleet auttamassa Himkin metsäaktivisteja näiden tapahtumien järjestelyissä. Tširikova puhuu Pussy Riotin jäsenistä ”ultraliberaaleina”, mutta kokee heidän asiansa omakseen.

”Vaikka en suoraan tue näiden naisten tapaa protestoida, pidän heidän kohteluaan kohtuuttomana. Olen itse aivan tavallinen uskovainen, ja minusta vuosien vankeusrangaistus pienen lapsen äidille on täysin moraaliton. Sillä ei myöskään ole mitään tekemistä uskontomme kanssa – ortodoksinen usko perustuu anteeksi antamiselle.”

Blogissaan Tširikova on myös itse julkaissut videon, jossa hän laulaen rukoilee Jumalanäitiä häätämään Putinin pois. Video on nauhoitettu Pussy Riot -ryhmän tukimielenosoituksessa.

Joitain vuosia sitten Tširikova itse joutui painostuksen kohteeksi, ja hänen lapsensa uhattiin ottaa huostaan. Syyksi kerrottiin lasten väkivaltainen kohtelu. Tširikova pyysi apua Internetissä, minkä jälkeen tuttavien ja muiden aktivistien yhteydenotot ruuhkauttivat paikallisen oikeustalon. Lopulta syytteistä luovuttiin.

”En tiedä, mitä silloin olisi tapahtunut, ellei minulla olisi niin monia aktiivisia tukijoita. Selviän painostuksen kanssa vain yhdellä keinolla: en kerta kaikkiaan ajattele sitä”, Tširikova sanoo ja katsoo suoraan silmiin. On silti vaikea uskoa, että se on mahdollista.

Utopia vihreästä puolueesta

Jevgenia Tširikovan puheessa esiintyvät venäläisen opposition keskeiset nimet, ja henkilökohtaisten suhteiden lisäksi Ekooborona-liikkeellä on yhteyksiä kansainvälisiin ympäristöjärjestöihin. Eikö näillä voimilla olisi mahdollista toteuttaa järjestäytyneempää politiikkaa, esimerkiksi puolueena?

”Olen sitä mieltä, että puolue on rakenteena jo vanhanaikainen. Sen tehtävä on markkinoida ihmisille jonkinlaisia arvojen kokonaisuuksia, eikä sellainen kiinnosta kansalaisia, jotka ovat kokeneet kommunismin. Politiikan pitäisi rakentua konkreettisille kysymyksille, joita ratkaistaan yhdessä.”

Venäjällä on viime vuoden kuluessa muutettu vaalilakia siten, että uuden puolueen perustamista on hieman helpotettu. Uudistukset ovat kuitenkin lähinnä kosmeettisia, sillä tosiasiassa alueellisia puolueita ei separatismin pelossa sallita.

Ensimmäisen kerran muutos näkyy – jos näkyy – paikallistason vaaleissa, joita pidetään lokakuussa useilla alueilla. Aluepolitiikan muutoksia on vaikea ennustaa, mutta kovin lupaavalta ei vaikuta esimerkiksi se, että Moskovan kaupungin duumassa istuu nyt 32 Yhtenäisen Venäjän edustajaa ja 3 kommunistisen puolueen edustajaa.

”Paikallinen itsehallinto on erittäin tärkeää. Uskon, että paikallistasolla on mahdollista saada aikaan muutos parempaan. Tosin en vielä tiedä, asetummeko ehdolle, kun Himkissä on seuraavan kerran paikallisvaalit. Ehdokkaiden pitäisi olla sellaisia, joilla olisi jo kokemusta poliittisesta työstä. Emme voi vain napata kadulta jotakuta, joka sanoo haluavansa mukaan paikallispolitiikkaan – jo siinä vaiheessa on tiedettävä, millaisia vaatimuksia työ asettaa.”

Tširikova painottaa, että Himkin metsäaktivistit auttoivat monia jo Moskovan aluevaaleissa 2009. Vaalityö on tuonut kullanarvoista kokemusta. Tširikova kuitenkin antaa ymmärtää, ettei pidä puolueen kautta vaikuttamista kovin kiinnostavana.

”Ymmärrän kyllä, että Suomen kaltaisessa maassa vihreä liike on voinut järjestäytyä puolueeksi samankaltaisen yksittäisen luonnonsuojelutilanteen ajamana”, Tširikova sanoo ja viittaa 1970-luvun lopun Koijärvi-liikkeeseen.

”Mutta siitä on jo kauan, ja Suomi on täysin erilainen maa: pieni kansallisvaltio. Venäjä muistuttaa enemmän Kiinaa…”

Eikö ympäristöongelmien ratkaiseminen yksi kerrallaan ole tuskastuttavan hidasta?

”Työn hitaus on vain kestettävä. Tässä maassa on jo kerran kokeiltu täysivaltaista muutosta nopealla aikataululla, ja se päättyi vankileirien saaristoon.”

”Meidän taistelussamme on kyse ihmisten tietoisuudesta: yritämme saada heidät ymmärtämään, miten tärkeästä asiasta on kyse. Sen lisäksi heidät pitäisi vakuuttaa siitä, että asioita on mahdollista muuttaa.”

 

Heinäkuun lopulla 2012 Aleksei Navalnyi joutui syytteeseen talousrikoksesta.

Toivo kuolee viimeisenä

Venäjän ympäristöaktivisteilla on suuri työ edessään. Vuonna 2012 Venäjä sijoittui viimeiselle sijalle Yalen yliopiston raportissa, jossa vertailtiin 132 maan ympäristöpolitiikkaa ja ympäristön puhtautta (Environment Performance Index, EPI). Venäjän keskushallinto ei pidä ilmastonmuutosta tärkeänä kysymyksenä, eikä teollisuudesta syntyviä päästöjä olla valmiita rajoittamaan. Tavallinen venäläinen kärsii ilmansaasteista, veden huonosta laadusta, metsäpalojen savuista ja liikennemelusta, mutta ei silti kyseenalaista kulutusjuhlaa. Miten ympäristöaktivisti voi olla vaipumatta epätoivoon?

”Omat lapseni ovat tärkein motivaationi. Haluaisin, että heillä olisi vielä tulevaisuudessa mahdollisuus nauttia luonnosta ja hengittää puhdasta ilmaa. Samaan aikaan ajattelen, että lapset ovat keino onnistua tavoitteessamme: jos kasvatamme lapsemme kantamaan vastuuta kulutuksesta, muutos on tulevaisuudessa helpompi.”

”Kaikesta huolimatta haluan nähdä tulevaisuuden valoisana. Kuten sanotaan, toivo kuolee viimeisenä.”

Heinäkuun lopulla 2012 Aleksei Navalnyi joutui syytteeseen talousrikoksesta. Hänen väitettiin syyllistyneen puutavaran varastamiseen valtion metsäyhtiöltä vuonna 2009, kun hän toimi kuvernöörin neuvonantajana Kirovin alueella.

Aktivistit pitivät tapausta ilmeisenä poliittisena ajojahtina. Venäläinen sosiaalinen media täyttyi viesteistä, joissa pohdittiin syytettä ja mahdollista tuomiota. Tširikovan Twitter-sivulla järkyttyneet aktivistit kyselivät toisiltaan, mitä tehdä, jos Navalnyi joutuu vankilaan.

Tširikovan viestitulvaan mahtui myös yksi hyvä uutinen: nuorempi tyttö oli oppinut uimaan.

 

Kirjoittaja on avustaja Ulkopoliittisen instituutin Venäjä-tutkimusohjelmassa.

Pidin jutustaEn pitänyt jutusta
Jaa juttu