Ahvenanmaan kysymystä käsitellään Kansainliiton kokouksessa. F. Rackwitzin maalaus. Kuva: Museoviraston kuvakokoelmatSuomen ja Ruotsin välille puhkesi sata vuotta sitten vakava kiista Ahvenanmaan asemasta. Ahvenanmaalla oli heti Suomen itsenäistymisen jälkeen perustettu kansanliike Ruotsiin liittymisen puolesta, ja Ruotsissa nähtiin, että Ahvenanmaa oli Ruotsilta väkivalloin anastettu vuonna 1809. Suomalaisdiplomaatit eri puolilla maailmaa pyrkivät kuumeisesti saamaan ymmärrystä omalle kannalleen.
Kiistaa ratkottiin Kansainliiton voimin. Kansainvälinen juristikomissio päätyi elokuussa 1920 lausunnossaan sille kannalle, että Ahvenanmaa kuului Suomelle, jonka tuli taata ahvenanmaalaisille tietyt erityisoikeudet. Lopullisen päätöksensä Kansainliitto teki kesäkuussa 1921. Ahvenanmaan kysymyksen ratkaiseminen oli yksi Kansainliiton ensimmäisiä onnistumisia.
Tukholma: »Sillä, arveli [Ranskan edustaja] Delavaud, jos asia nyt taas jää pitemmäksi aikaa eikä ahvenanmaalaisilla ole toiveita saada asiaansa edes harkinnan alaiseksi, niin tulevat he ehdottomasti ottamaan kohtalonsa omiin käsiinsä; jos me silloin ahdistamme heitä, on hyvin luultavaa, että Ruotsi aseellisesti ryhtyy heitä auttamaan, jos taas annamme heidän askaroida omin päinsä, niin julistautuvat he Ruotsiin kuuluviksi ja Ruotsi ottaa heidät ilman muuta vastaan.»
Werner Söderhjelm, 5. kesäkuuta 1920, Tukholma
Haag: »Ruotsalaisten agitationi on meihin verrattuna ylivoimainen. Heillä on enemmän varoja, enemmän ihmisiä, enemmän kokemusta ja enemmän suhteita ja vanhoja yhteyksiä kuin meillä. Heillä on tottuneita edustajia kaikissa kansainvälisissä komiteoissa ja konferensseissa, joiden kautta heillä tietenkin on suuri vaikutusvalta.»
Yrjö Saastamoinen, 2. heinäkuuta 1920, Haag
Tokio: »Jatkoin sanomalla [Japanin ulkoministeri Uchidalle], että Suomella on monta huolta uutena valtakuntana ja että käyttäen aikaa hyväkseen naapurikin sellainen kuin Ruotsi koettaa levittää Suomesta vääriä ja väritettyjä käsityksiä. Olisi ikävä jos ne pääsisivät juuttumaan Suomelle vahingoksi. Kun Japanilla on edustus Tukholmassa mutta ei Helsingissä, saattaa käydä niin, että Japanin hallitukselle tulevat tunnetuiksi vain Ruotsin näkökanta ja sen todistelu, mutta ei Suomen.»
G.J. Ramstedt, 7. elokuuta 1920, Tokio
Sarjassa seurataan Suomen ulkomaanedustustojen raportointia sadan vuoden takaisista tapahtumista.
