Saksan valtakunnankansleri Joseph Wirth (toinen vasemmalta) keskusteli Neuvosto-Venäjän edustajien Leonid Krasinin, Georgi Tšitšerinin ja Adolf Joffen (oikealla) kanssa Rapallossa Genovan liepeillä. Kuva: Wikimedia Commons/Bundesarchiv Bild
Euroopan johtajat kokoontuivat keväällä 1922 Genovan konferenssiin neuvotellakseen maanosan taloudellisista ja poliittisista suhteista. Kokouksessa ei saavutettu suuria tuloksia, mutta varsinaisen yllätyksen tarjoilivat Saksa ja Neuvosto-Venäjä, jotka Genovan konferenssin aikana solmivat erillisen Rapallon sopimuksen. Entiset viholliset solmivat diplomaattisuhteet ja luopuivat kaikista aluevaatimuksista toisiaan kohtaan. Muualla Euroopassa huolestuttiin siitä, mihin Saksan ja Venäjän yhteistyö voisi tulevaisuudessa johtaa.
Tallinna: » Kun Rapallon sopimus tuli tunnetuksi, lähti liikkeelle myöskin jutut, että Saksan ja Venäjän kesken on tehty sotilaallista luonnettakin oleva sopimus. Saksalaisten dementioista huolimatta eivät nämä jutut vaienneet, vaan pidettiin kulkujuttuja ehdottomasti tosina. [– –] Mainitaanpa oikein, että sopimus edellyttää uuden Venäjän ja Saksan välisen rajan määräämistä. Rajan pitäisi alkaa Heinasteesta, joka on Viron ja Latvian välisen rajan päätekohta Pärnunlahden rannalla, ja kulkea edelleen Volmarin [Valmiera] ja Ostrovin kautta. Näin jäisivät Latvia ja Liettua Saksalle ja Viro Venäjälle.»
Erkki Reijonen, 8. toukokuuta 1922
Moskova: »Rapallon sopimus on myös paljon keskustelun esineenä, eikä kukaan oikeastaan salaa sitä, että siinä piilee suuri vaara Puolalle. Katsotaan Puolan käyttämällä hyväkseen poliittista tilannetta anastaneen myös puhtaasti venäläistä aluetta ja pidetään selvänä että Saksa ja Venäjä aikanaan tarpeen mukaan oikovat Puolan rajat.»
Antti Hackzell, 16. toukokuuta 1922
Berliini: »Ainoastaan täysin korrekti esiintyminen Saksaa kohtaan voi tehdä meille mahdolliseksi saada Saksasta tukea ja puolustusta Venäjän aikeisiin nähden tulevaisuudessa. Saksan vaikutus Venäjän ulkopolitiikkaan tulee Rapallon sopimuksen kautta, kävi muuten sen sopimuksen miten kävi, niin kauan kuin se on voimassa olemaan ainuita keinoja meidän voida sordineerata tulevan Venäjän mahdollisia valtauspyyteitä, edellyttämällä että omat suhteemme itään saavat pysyvän ja normaalisen muodon.»
Harri Holma, 18. toukokuuta 1922
Sarjassa seurataan Suomen ulkomaanedustustojen raportointia sadan vuoden takaisista tapahtumista.
