Reichsbankin setelipainot kävivät kuumina Saksaa ravistelevan hyperinflaation aikaan. Kuvassa tuoreita seteleitä lähdössä kiertoon.
Saksa kompuroi vuonna 1923 kriisistä toiseen. Hallitukset vaihtuivat tiheään, inflaatio kiihtyi ennätyslukemiin ja ääriliikkeet voimistuivat. Lokakuussa kommunistit yrittivät vallankaappausta Hampurissa, marraskuussa natsit vuorostaan Münchenissä.
Berliini:
»En usko enää, että valtakunnan yhteys on pelastettavissa yhtä vähän kuin luulen hallituksen, katsoen vallitsevaan egosentrisuuteen kaikissa yhteiskuntakerroksissa, voivan pelastaa maata taloudellisesta perikadosta. Hiljainenko hajaannus vai katastrofimaiset tapahtumat, sitä on mahdoton ennustaa. Mutta mikä päivä tahansa voi tuoda mukanaan odottamattomia yllätyksiä.»
Harri Holma, 16. syyskuuta 1923
»Estääkseen oikealta tulevan kaappauksellisen diktatuurin, jonka [kansleri Gustav] Stresemann näki tulevan, hän pyysi diktatoorisen vallan hallitukselleen, jonka hän suunnitteli konstruoitavaksi puhtaasti porvarilliseksi direktoorioksi. Tässä hän ei onnistunut, koska hän oikeiston silmissä ei ollut oikean hengen mies.»
Harri Holma, 12. lokakuuta 1923
»Jollei nykyisestä paperirahasta ensi tilassa luovuta, kulkee talouselämä auttamatonta perikatoa kohti. Niin ikään on mahdotonta toivoa sisäisten levottomuuksien, kaikkialla jo päiväjärjestykseen kuuluvien ryöstöjen ja nälkäkravallien lakkaamista, jollei jokapäiväiseen talouteen saada uutta normeeraavaa tukipistettä. Paperimarkka ei ole ainoastaan kadottanut merkitystään arvonmäärääjänä vaan myös maksuvälineenä.»
Harri Holma, 25. lokakuuta 1923
»Oikeisto kuitenkin kaikitenkin sydämessään syvästi suree [Hitlerin] kaappauksen epäonnistumista, koska se toivoi sieltä käsin tulevan sen elementäärisen kansanvoiman, joka Berliinissä kaataisi ’marxistit’ ja kostaisi ranskalaisille passiivisen vastarinnan menetyksen.»
Harri Holma, 26. marraskuuta 1923
»En voi olla näkemättä joitakin valopilkkuja valtiollisella taivaalla. Tätä ei ole käsitettävä niin, että täällä olisi odotettavissa äkkinäinen poliittinen nousu tai uusi taloudellinen loistokausi, päinvastoin mieluummin niin, että lehti – palatakseni erääseen aikaisempaan vertaukseeni – nyt on pudonnut maahan asti, makaa siinä litteänä ja liikkumattomana, antaakseen joskus taas kasvuvoimaa mullalle, kun uusi kevät koittaa.»
Harri Holma, 12. joulukuuta 1923
