Washingtonin-lähettiläs A.H. Saastamoinen korosti Suomen tarvetta luoda hyvät suhteet Yhdysvaltain uuden presidentin Warren G. Hardingin hallintoon. Kuva: Wikimedia Commons
Suomi oli vuonna 1921 vielä nuori valtio. Merkittävimmät ulkovallat olivat tunnustaneet Suomen itsenäisyyden jo vuosien 1918–1919 aikana, mutta kansainvälisen aseman vakiinnuttaminen vei aikaa. Diplomaatit saivat taiteilla asemapaikoillaan hyvien suhteiden luomiseksi.
Washington: »Näyttää siltä, että sananmukaisesti koko maailma valmistautuisi mitä voimakkaimpaan diplomaattiseen kampanjaan täällä. Meille olisi mitä suuriarvoisinta voittaa nykyisen voimakkaan hallituksen sympatiat, sillä niitä voidaan kipeästi tarvita m.m. suhteittemme lopullisessa selvittelyssä uuden, porvarillisen Wenäjän kanssa. Olen aina ollut siinä käsityksessä, että tämä tulee olemaan mitä vaikein tehtävä.»
A.H. Saastamoinen, 26. maaliskuuta 1921
Tukholma: »Tinkimättä rahtuakaan Ahvenanmaan kysymyksessä, täytyy meidän mielestäni alituisesti pitää silmällä vastaisen hyvän sovun rakentaminen Ruotsin kanssa. Täällä eläessään huomaa joka askeleella kuinka tärkeä sellainen meille kaikilla aloilla on. Ruotsissa on ehdottomasti suuri enemmistö samaa mieltä Suomen suhteen.»
Werner Söderhjelm, 27. huhtikuuta 1921
Berliini: »Käsiteltäessä Puolan mahdollista liittymistä reunavaltioliittoon, kävi ilmi miten embryonaalinen koko ajatuksen realisointi itse asiassa vielä on. Omasta puolestani pidätyin lausumasta mielipidettäni liittoon nähden Helsinki – Warsova, vaikka edelleen olen samaa mieltä kuin ennen, nimittäin että Puolan ollessa valtiollisesti ja taloudellisesti niin sanoisinko epäplastillinen kuin se nykyään on ja riidassa miltei kaikkien naapuriensa kanssa, meidän varovaisesti on suhtauduttava jokaiseen aktsiooniin joka sitoo kätemme sillä taholla.»
Harri Holma, 16. toukokuuta 1921
Moskova: »[L]ausuin muutamalla sanalla toivovani, että [– –] Suomen ja Venäjän välit säilyisivät hyvinä eikä konflikteja esiintyisi. [Venäjän ulkoasiainkomissaari] Tšitšerin ei näyttänyt sanojani ottavan varsin toden kannalta, sillä hän m.m. ivallisella äänenpainolla vastasi todella toivovansa, ettei alituisia konflikteja jatkuisi molempien maitten välillä.»
Hugo Valvanne, 22. toukokuuta 1921
Sarjassa seurataan Suomen ulkomaanedustustojen raportointia sadan vuoden takaisista tapahtumista.
