Suomen kansallista turvallisuutta ylläpitävä huoltovarmuusjärjestelmä on suunniteltu varmistamaan, että yhteiskunnan keskeiset toiminnot, kuten energiahuolto, ruokaturva ja viestintä, säilyvät toimintakykyisinä myös kriisitilanteissa. Järjestelmä perustuu laajaan yhteiskunnan toimijoiden väliseen yhteistyöhön, joka kattaa niin julkisen sektorin, yritykset kuin kansalaisetkin.
Kriisitilanteita voivat aiheuttaa moninaiset tekijät aina hankintaketjujen häiriöistä pandemiaan tai sotilaalliseen konfliktiin. Kriisit voivat häiritä esimerkiksi sähkön ja veden jakelua, maksujärjestelmien ja puhelinverkkojen toimintaa. Pahimmillaan kriisit saattavat vaatia myös suojautumista joko omaan kotiin tai väestönsuojaan.
Häiriöihin varautumisessa ja huoltovarmuuden turvaamisessa myös yksittäisillä kotitalouksilla on keskeinen rooli. Nykyisten suositusten mukaan kotiin kannattaa hankkia vettä, ruokaa ja lääkkeitä vähintään 72 tunnin kotivaran verran. Kotona on hyvä olla paristokäyttöinen radio ja taskulamppu sekä näihin paristoja sähkökatkojen varalta sekä käteistä kaupassa asiointiin. Oman osaamisen ja valmiuksien kehittäminen sekä suunnitelmien tekeminen ja niistä yhdessä sopiminen edistävät rauhallista reagointia kriisin hetkellä.
Jos kansalaiset eivät tiedä, miten toimia kriisin sattuessa, voi se johtaa tarpeettomaan paniikkiin.
Tuoreessa tutkimuksessa noin tuhannelta helsinkiläiseltä kysyttiin heidän kriisivarautumisestaan. Aikaisemmista tuloksista poiketen tutkimuksesta ilmenee, että suomalaisten kriisivarautuminen on verrokkimaihin verrattuna puutteellista. 40 prosentilla vastaajista ei ollut suositeltuja 72 tunnin kotivaroja ja puolella ei ollut tälle ajalle käytössään käteistä. Vain kolmanneksella on kotona paristoilla toimiva radio ja ainoastaan viidellä prosentilla oli perheen kanssa ennalta sovittu tapaamispaikka.
Suomalaiset eivät myöskään tiedä mitä tehdä kriisitilanteen sattuessa. Harva tuntee olevansa valmistautunut mahdollisiin kriiseihin ja vain vajaa puolet ilmoittaa omaavansa riittävästi tietoa ja taitoa reagoidakseen tällaisessa tilanteessa tehokkaasti. Lisäksi alle puolet vastaajista tietää minne mennä, jos kotoa on poistuttava nopeasti kriisitilanteessa.
Puutteet kriisivarautumiseen liittyvissä tiedoissa ja valmiuksissa ovat vakava ongelma, sillä se heikentää kykyä selviytyä luonnonkatastrofeista, teknologisista häiriöistä ja sotilaallisista uhkista. Suurin osa kansalaisista on riippuvaisia ulkoisista avunlähteistä jo hyvin lyhyessä ajassa kriisin alkaessa, mikä voi tosipaikan tullen kuormittaa huoltovarmuusjärjestelmää merkittävästi. Jos kansalaiset eivät tiedä, miten toimia kriisin sattuessa, voi se johtaa tarpeettomaan paniikkiin ja lisätä jo ennestään kuormittuneille hätäpalveluille asetettuja paineita.
Vajavainen varautuminen ja osaaminen eivät kuitenkaan ole merkki suomalaisten varautumishalukkuuden puutteesta. 80 prosenttia suomalaisista toivoo tarkempaa tietoa siitä, mitä kriisitilanteessa tulee tehdä. Kolme neljästä vastaajasta pitää tärkeänä, että näistä asioista keskustellaan säännöllisesti perheen tai ystävien kanssa.
Tilanteen parantamiseksi tarvitaan kattavaa kansallista tietoisuuden lisäämistä ja koulutusta. Tutkimustulokset osoittavat, että viranomaisilta ja kansalaisyhteiskunnalta edellytetään yhä suunnitelmallisempaa ja laajamittaisempaa valistustyötä. Kotiin jaettavat esitteet, sosiaalisen median kampanjat, koulutukset ja harjoitukset voisivat olla tehokkaita keinoja parantaa kansalaisten valmiutta kohdata kriisejä. Myös kouluissa tulisi aktiivisemmin kertoa varautumisen merkityksestä, sillä mittauksessa esiin nousseet kriisivalmiuksien puutteet ovat suurimpia juuri nuoressa ikäluokassa.
Kriisivarautumisen kehittäminen vaatii kansalaisten aktiivisuutta. Jokainen voi tutustua sekä kotitalouksien varautumisohjeisiin ja -suosituksiin että huoltovarmuusjärjestelmän toimintaan laajemmin esimerkiksi Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön ylläpitämältä 72 tuntia -sivustolta.
Tällaiset toimenpiteet eivät ainoastaan lisää kotitalouksien omia valmiuksia, vaan ne myös lujittavat yhteiskunnan kykyä toimia yhtenäisesti kriisin sattuessa. Aikaisemmat kriisit kuten Venäjän hyökkäys Ukrainaan tai koronapandemia eivät ilmoittaneet itsestään etukäteen, eikä tuleviltakaan kriiseiltä voida tätä odottaa.
