Otsikot ovat tänä syksynä kertoneet, että Suomea uhkaa vakava vauvakato. Kauas on tultu suurten ikäluokkien kulta-ajasta. Syntyvyydellä mitattuna Suomi on pudonnut eurooppalaisessa vertailussa alempaan keskisarjaan. Kotimaassa syntyi 1,49 lasta naista kohti vuonna 2017, kun EU:n keskiarvo oli 1,59. Sen jälkeen syntyvyys on jatkanut Suomessa luisuaan.
EU on tilastoinut syntyvyyttä aikavälillä 1961–2017. Syntyvyys on sinä aikana laskenut kaikissa nykyisissä jäsenmaissa. EU-tasolla syntyvyys kääntyi kuitenkin loivaan kasvuun vuosina 2013–2017.
Erot ovat suuria EU-maiden kesken. 2010-luvulla syntyvyys on ollut matalinta Itä-Euroopan entisissä kommunistimaissa sekä eräissä Etelä-Euroopan maissa, kuten Espanjassa, Portugalissa ja Maltalla. Korkeinta se on ollut Ruotsissa ja Ranskassa, jossa kokonaishedelmällisyysluku oli vuonna 2010 vielä 2,03 – lähellä väestön uusiutumisen rajaa.
Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirchin mukaan Ranskassa on pitkät perinteet pronatalistisesta politiikasta, jolla tarkoitetaan syntyvyyden lisäämiseen tähtäävää politiikkaa. Maassa on lapsilisä ja kolmesta ikävuodesta lukien ilmainen esikoulu.
Esikoulun aloittamiseen saakka kaksi kolmesta ranskalaislapsesta on vanhempien hoidossa, joka kymmenes päivähoidossa ja joka viidennellä on lapsenhoitaja. Yhteiskunta korvaa hoitajasta koituvia kuluja.
Aiemman tutkimuksen mukaan panostus perhepolitiikkaan lisää syntyvyyttä, mutta nyt Ranskassakin kokonaishedelmällisyysluku on laskussa.
Sen sijaan Saksassa on vasta viime vuosina alettu keskustella kunnolla syntyvyydestä. Keskustelua varjosti pitkään natsivallan aika, jolloin syntyvyyttä nostettiin esimerkiksi kriminalisoimalla abortit ja rajoittamalla ehkäisystä tiedottamista.
»Myöskään Englannissa syntyvyys ei ole tavallisesti ollut yhteiskunnan asia», Rotkirch sanoo.
