Oscar Pérezin perustama Unión Venezolana tarjoaa apua Peruun saapuville venezuelalaisille. Elokuussa 2018 Pérez järjesteli passitta matkustavien asioita.
Puoli kahdeksalta aamulla Amerikan mantereiden halki kulkevalla Pan-americana-valtatiellä on jo ruuhkaa ja autojen pakokaasut sekoittuvat Limassa kaikkialla leijailevaan pölyyn. Ylhäällä autojonojen yläpuolella venezuelalainen Reynaldo Ortiz pyyhkii kävelysillan mustuneita kaiteita kostealla rätillä.
Kotimaassaan lähettinä työskennellyt 30-vuotias Ortiz saapui Peruun vuosi sitten vaimonsa ja 4-vuotiaan tyttärensä kanssa. Hän on yksi yli 800 000:sta Perun venezuelalaisesta. Heistä suuri osa on saapunut maahan muutaman viime vuoden aikana ja asettunut pääkaupunkiin Limaan. Peruun oli tullut YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n kesäkuun tilaston mukaan päivittäin 1200 venezuelalaista alkuvuoden 2019 aikana.
Ortiz on asettanut maahan pienen ämpärin, jossa näkyy muutamia ohikulkijoiden pudottamia kolikoita. Voiko kävelysiltaa siivoamalla tienata perheelleen elannon?
»Leipä on edullista, ja ainakin sitä on saatavilla», Ortiz vastaa. Perheen lähtöpäätökseen vaikutti se, että ruokaa ja lääkkeitä oli Venezuelassa niukasti tarjolla.
Ortiz ei ole kokemuksineen yksin. »Harvat ymmärtävät, kuinka vakava Venezuelan tilanne on, osittain koska luotettavaa tilastotietoa on vain vähän käytössä», kertoo Liman Universidad Pacificon apulaisprofessorina työskentelevä politiikan tutkija Feline Freier.
»Aliravitsemus on todellinen ongelma. Vain kolme prosenttia Venezuelan kotitalouksista syö kolmesti päivässä», hän sanoo. Freier viittaa kristillisen Caritas-järjestön julkaisemiin tietoihin, joiden mukaan venezuelalaisten paino on pudonnut keskimäärin kymmenen kiloa kriisin alkamisen jälkeen.
Siirtolaiskysymyksiin erikoistunut saksalaissyntyinen politiikan tutkija Feline Freier on haastatellut Venezuelasta tulevia siirtolaisia Pohjois-Perussa Tyynenmeren rannikolla sijaitsevassa Tumbesissa. Se on välietappi matkalla Limaan, jonne valtaosa siirtolaisista kulkee maitse bussilla, autolla tai jopa kävellen Kolumbian ja Ecuadorin läpi. Matkaa Venezuelan Caracasista Limaan on lähes 3000 kilometriä.
»Maailman valuuttarahaston mukaan Venezuelan inflaatio on tänä vuonna kymmenen miljoonaa prosenttia ja minimipalkka kahdeksan Yhdysvaltain dollaria kuukaudessa», Freier summaa. Elintarvikepulan lisäksi venezuelalaisia ajavat maanpakoon jatkuvat ja yhä väkivaltaisemmiksi muuttuvat protestit ja mellakat sekä laajalle levinnyt järjestäytynyt rikollisuus.
Presidentti Nicolás Maduron kaudella Venezuelasta on tullut yksi maailman korruptoituneimmista maista, ja autoritaarinen hallinto on turvautunut väkivaltaan poliittisten vastustajien hiljentämisessä.
Monet ylempään keskiluokkaan kuuluvat koulutetut sekä yrittäjät muuttivat Venezuelasta Yhdysvaltoihin tai Espanjaan jo Maduron edeltäjän Hugo Chávezin astuttua valtaan 2000-luvun alussa. Kriisin syvennyttyä Maduron kaudella kohdemaiden kirjo on laajentunut Etelä-Amerikan maihin ja Karibianmeren saarille. Vuoden 2015 jälkeen jo 4,3 miljoonaa venezuelalaista on jättänyt kotimaansa.
Pakolaiskriisi vertautuu Syyriaan, josta on lähtenyt 6,7 miljoonaa ihmistä vuonna 2011 alkaneen sodan jälkeen. Etelä-Amerikan valtioiden valmiudet ottaa vastaan suuria määriä siirtolaisia ja turvapaikanhakijoita ovat hyvin heikot, ja monissa näistä maista on jo valmiiksi taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia.
Mirafloresin kaupunginosassa lähellä Liman keskeisiä turistinähtävyyksiä sijaitsee talo, jonka suojissa kansalaisjärjestö Unión Venezolana tarjoaa apua maahan hiljattain saapuneille siirtolaisille. Järjestön perustaja, Oscar Pérez, esittelee uusia tiloja: »Alakerrassa on vastaanottotiskit ja juristin palvelupiste, yläkertaan tulee psykologin vastaanotto, työnvälitystoimisto ja radioasema.»
YK:n pakolaisjärjestö on avustanut tilojen hankkimisessa, ja niille onkin tarvetta: iltapäivisin vastaanotolle saattaa pyrkiä 400–500 henkeä ja jonoa on kadulle asti. Alun perin vapaa-ajan yhdistykseksi neljä vuotta sitten perustettu yhdistys on ensisijainen kiintopiste monille hiljattain Limaan saapuneille.
Maahantulijoille tarjotaan apua oleskelulupahakemuksen laatimisessa. Lisäksi heidät voidaan ohjata lääkärin tai psykologin vastaanotolle tai heille voidaan antaa elintarvikeapua. Monilla tulijoilla on vakavia, pitkälle edenneitä sairauksia, joihin he eivät ole saaneet lääkepulan vuoksi hoitoa kotimaassaan. Nykyisin Péreziä työllistävät paljon myös integraatioon ja edunvalvontaan liittyvät tehtävät.
Espanjalaisen BBVA-pankin tekemän tutkimuksen mukaan suurin osa Peruun saapuneista venezuelalaisista on työikäisiä ja keskimäärin paremmin koulutettuja kuin perulaiset. Pérezin mukaan työllistyminen ei sinänsä ole siirtolaisten ongelma, vaan se, millaisiin töihin he päätyvät.
»Hiljattain onnistuimme löytämään venezuelalaisen lasten sydänkirurgin, joka ei ollut päässyt koulutustaan vastaavaan työhön vaan myi karamelleja busseissa.»
»Venezuelalaisia pidetään Perussa ahkerina, kohteliaina ja hyvin koulutettuina, joten suurin osa työllistyy ongelmitta. Suurimpina ongelmina näen pimeät työt alipalkatuissa töissä sekä ylikoulutettujen siirtolaisten työllistymisen palveluammatteihin. Tämä katkeroittaa monia vähemmän koulutettuja perulaisia, jotka kilpailevat samoista töistä.»
Harmaa talous rehottaa Perussa, ja myös paikallisista jopa 70 prosenttia työskentelee pimeästi. Siirtolaisille on etua siitä, että koulutetusta työvoimasta on pulaa erityisesti Perun syrjäisemmissä maakunnissa, sademetsäalueella ja Andien vuoristoseudulla, Pérez uskoo.
Näille alueille halutaan lääkäreitä ja sairaanhoitajia, kansalaisuuteen katsomatta. Pérez huomauttaa, että Perussa on vakava lääkärivaje: joidenkin laskelmien mukaan maasta puuttuisi 20 000 lääkäriä. Vuosikymmenen alussa koko maassa oli terveysministeriön tilaston mukaan vain 102 lasten kirurgiaan erikoistunutta lääkäriä.
»Hiljattain onnistuimme löytämään venezuelalaisen lasten sydänkirurgin, joka ei ollut päässyt koulutustaan vastaavaan työhön vaan myi karamelleja busseissa», Pérez sanoo.
Työllisyystilanne näyttää siis ainakin koulutettujen siirtolaisten osalta lupaavalta. Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön IOM:n tilastojen mukaan siirtolaisten määrän kasvaessa myös heidän profiilinsa on muuttunut. Kun vielä vuonna 2017 lähes seitsemällä kymmenestä maahantulijasta oli yliopisto- tai toisen asteen koulutus, vuonna 2019 ylempi tutkinto oli vain joka viidennellä.
Työelämään sopeutumista edistää se, että Perun valtakieli ja siirtolaisten äidinkieli on espanja, mutta integraatio ei silti ole mutkatonta. Maahantulon ehtoja on kiristetty viime vuosien aikana, viimeksi kesäkuussa. Perun ulkoministeriön tilastojen mukaan vain yhdelle prosentille venezuelalaisista on myönnetty pakolaisstatus.
Vuoden 2019 puoliväliin saakka venezuelalaiset pääsivät Peruun ilman viisumia, ja vuoden 2018 loppuun mennessä väliaikaisesti voimassa olevan työluvan sai ilmoittautumalla maan siirtolaisviranomaisille. Nyt maahantulijoilta vaaditaan joko turistiviisumi tai humanitäärinen viisumi Perun Caracasin-edustustosta sekä passi ja selvitys rikosrekisteristä.
Viisumia joutuu odottamaan jopa kaksi vuotta, ja passin hankkiminen Venezuelan korruptoituneilta viranomaisilta voi maksaa 5 000 Yhdysvaltain dollaria. Vain harvoilla on varaa siihen, ja monet joutuvat kääntymään ihmissalakuljettajien puoleen.
Myös läpikulkumaat Kolumbia ja Ecuador ovat tiukentuneet vaatimuksiaan. Seuraus on, että siirtolaisten määrä on kääntynyt laskuun vuoden 2019 loppupuolella.
Venezuelalaisten siirtolaisuus osuu ajankohtaan, jolloin myös useat vastaanottavista maista ovat poliittisessa kriisissä.
Kolumbiassa rauhansopimuksen toimeenpanossa on ollut viiveitä ja takapakkia. Brasiliasta alkanut Odebrecht-korruptiovyyhti on levittäytynyt useaan Etelä-Amerikan maahan. Chilessä metrolippujen hinnannoususta alkaneet mielenosoitukset ovat yltyneet väkivaltaisiksi: mielenosoittajat vaativat elitistisenä pidetyn presidentin Sebastián Piñeran eroa.
Myös Ecuadorissa bensan hinnan kallistumista vastustavat mielenosoitukset riistäytyivät käsistä kuluvan vuoden lokakuussa, ja tuhannet ihmiset ryöstelivät kauppoja. Haastattelussaan CNN:lle Ecuadorin varapresidentti Otto Sonnenholzer antoi ymmärtää, että Maduro lähettää tarkoituksella siirtolaisia muihin Etelä-Amerikan maihin aiheuttamaan sekasortoa ja heikentämään hallitusten valtaa.
Connectas-journalistijärjestö varoittaa Etelä-Amerikassa kytevästä muukalaisvihan kipinästä, josta on jo nähty merkkejä Brasiliassa, Kolumbiassa, Perussa, Chilessä ja Panamassa. Ipsos-markkinatutkimuslaitoksen huhtikuussa 2019 tekemän kyselyn mukaan 67 prosenttia Liman asukkaista suhtautuu venezuelalaissiirtolaisiin kielteisesti, ja yli puolet pääkaupunkilaisista katsoo venezuelalaisten maahanmuuton lisäävän rikollisuutta. YK:n pakolaisjärjestön raportin mukaan Perussa 62 prosenttia venezuelalaisista kokee tulleensa syrjityksi kansalaisuutensa vuoksi.
Feline Freier näkee, että asenteet venezuelalaisia vastaan ovat nousseet Perussa vuoden 2018 puolivälistä lähtien: »Ainakin yksi Liman pormestarikandidaatti ja yksi kongressiedustaja ovat tietoisesti mustamaalanneet venezuelalaisia kerätäkseen ääniä.» Freier kertoo myös verkossa ja mediassa levinneistä valeuutisista, joiden mukaan venezuelalaiset kaappaavat perulaisia lapsia.
»Kolumbiassa eri puolueet ovat tehneet sopimuksen siitä, että venezuelalaisia ei vedettäisi mukaan vaaliteemaksi. Toivottavasti näin kävisi myös Perussa», Freier jatkaa.
Perussa järjestetään tammikuussa 2020 ennenaikaiset kongressivaalit. Presidentti hajotti riitaisan, korruptiosta, rahanpesusta ja järjestäytyneestä rikollisuudesta syytetyn edellisen kongressin.
Venezuelan suurlähetystö Limassa tuomitsi hiljattain lähiseudulla Atessa tapahtuneen yhteenoton, jossa kivillä, pulloilla ja kepeillä aseistautuneet paikalliset hyökkäsivät kahdenkymmenenviiden laillisesti maassa oleskelevan venezuelalaisen kimppuun. Suurlähetystö on avannut hätänumeron, johon siirtolaiset voivat ilmoittaa syrjinnästä.
Tätä taustaa vasten on helppo ymmärtää, miksi myös kävelysiltoja aamusta iltaan puunaava Ortiz on kiinnittänyt sillankaiteeseen pahvinpalan, johon hän on kirjoittanut: »Siivoamalla me venezuelalaiset emme aiheuta kenellekään harmia, ja voimme antaa maalle oman panoksemme. Jumalan siunausta teille.»
Kirjoittaja on siirtolaisuuskysymyksiin perehtynyt väitöskirjatutkija ja vapaa kirjoittaja, joka toimii Perussa EU:n asiantuntijatehtävissä.
