Vuonna 2015 Washingtonissa aloittanut suurlähettiläs Kirsti Kauppi jättää tehtävänsä syyskuun alussa. Presidentti Donald Trumpin kaudella Suomi on edistänyt esimerkiksi ilmastoasioita hallinnon sijaan osavaltioiden kanssa, Kauppi sanoo.
Mikä oli suurin muutos työssäsi, kun vertaat Barack Obaman ja Trumpin kausia?
Asiat muuttuvat aina varsinkin, kun presidentin puolue vaihtuu. Tällä kertaa presidentin vaihtumisen jälkeen on ollut tärkeää ajaa omia intressejä laajalla rintamalla. Toimimme ensisijaisesti presidentin hallinnon kanssa, mutta nyt on erityisen tärkeää toimia myös kongressin, osavaltioiden ja eturyhmien kanssa.
Kuinka diplomaatit ovat Trumpin kaudella onnistuneet luomaan suhteita nopeasti vaihtuviin Valkoisen talon työntekijöihin?
Vaihdokset tarkoittavat ahkeraa jalkatyötä, jota teemme jokaisessa ministeriössä, kongressissa ja muualla. Yleensä mielletään, että suurlähetystön tehtävä on raportointi, mutta meille tärkein tehtävä tällä hetkellä on vaikuttaminen. Siihen on tehtävä se jalkatyö, mitä se vaatii. Olemme ottaneet siihen tilaa, ja se on pikkuisen pois raportoinnista.
Miten Suomi on asemoinut linjaansa uudelleen Trumpin kaudella?
Tämä hallinnon vaihdos ei ole edellyttänyt meiltä uutta asemoitumista. Toki sitä tapahtuu aina, että jokin aiemmin tärkeä yhteistyöalue ei ole uuden hallinnon prioriteetti. Tästä voi ottaa esimerkiksi ilmastopolitiikan, joka oli Obaman hallinnon keskeinen prioriteetti ja on Suomen kansallinen intressi.
Ilmastoasiat eivät kuitenkaan ole Trumpin hallinnolle keskeisiä, joten me olemme etsineet muita tapoja ajaa tätä agendaa. Etsimme aktiivisesti yhteistyötä osavaltiotasolla, ja mukana ovat myös bisnes-, tutkimus- ja kehityspuoli.
Mikä on mielestäsi ollut suurin muutos Yhdysvaltain globaalissa asemassa Trumpin kaudella?
Yhdysvaltain globaaliin asemaan ovat vaikuttaneet enemmän muut asiat kuin presidentti henkilönä. Yhdysvaltain suhteellinen asema kansainvälisessä politiikassa, taloudessa ja muilla osa-alueilla on pitkässä juoksussa pienentynyt.
Lisäksi iso vaikutus Yhdysvaltain itseymmärrykseen on ollut pitkillä sodilla Afganistanissa ja Irakissa sekä vuosien 2008–2009 taantumalla. Trumpin Amerikka ensin -ajattelu on vaikuttanut siihen, miten amerikkalaiset ja hallinto toimivat, ja siihen, miten me muut hahmotamme Yhdysvaltain tavoitteet ja roolin.
Miten uskot Trumpin mahdollisen uudelleenvalinnan vaikuttavan kansainvälisiin järjestöihin, joista monessa Yhdysvallat on kantava voima?
Trumpilla on ollut iso vaikutus kauppa- ja ilmastopolitiikkaan. Jos Trump jatkaa, tilanne niissä jatkuu haastavana. Kaikki ongelmat eivät kuitenkaan poistu, vaikka presidentti vaihtuisi.
Yhdysvaltain suhtautuminen kansainvälisiin järjestöihin on perinteisesti valikoivaa. Maan näkökulmasta järjestöjen pitää näyttää tuloksia. Nykyinen hallinto näkee, että Yhdysvaltain täytyy kiinnittää aiempaa enemmän huomiota Kiinan vaikutusvallan kasvuun. Kiina toimii tässä katalyyttinä sille, että Trumpin hallinto näkee tärkeänä sen, että Yhdysvallat säilyttää profiiliaan kansainvälisissä järjestöissä ja etsii liittolaisia.
Millaisilla toimilla Suomi voisi parantaa entisestään suhdettaan Yhdysvaltoihin?
Yhdysvalloissa pitkäaikaisia henkilökohtaisia suhteita arvostetaan valtavasti. Meillä on hyviä suhteita, mutta vielä enemmän pitäisi tehdä niin poliitikkojen kuin bisnesjohtajien, tutkimuslaitosten edustajien ja toimittajien kanssa.
Jos ajatellaan Yhdysvaltain ja Suomen yhteistä intressiä, yksi keskeisimpiä on teknologia. Konkreettisesti tämä tarkoittaa sitä, että meillä pitäisi olla valmius harjoittaa teknologiapolitiikkaa myös suhteessa Yhdysvaltoihin.
Mitä Suomessa on ymmärretty väärin Yhdysvaltojen politiikasta?
Harvoin ajatellaan, miten iso dilemma Yhdysvalloille on se, että pitäisi yhtä aikaa osoittaa globaalia johtajuutta ja pitää huoli kotimaasta. Me otamme tämän helposti itsestäänselvyytenä, mutta Yhdysvaltain kansallinen eetos lähtee pikemminkin siitä, että Yhdysvallat voisi olla saari, jonka ei pitäisi sotkeutua kansainvälisiin asioihin.
Tavallinen amerikkalainen miettii, miksi pitäisi huolehtia kaikenlaisista asioista, kun ei ole rahaa investoida omaan kansalliseen infrastruktuuriin.
