Mosmbikin maaseudulla joka viides talous hakee juomavetensä pintavesistä.
Koronakriisi ajoi monet kotikaranteeniin ympäri maailman – mutta käytännössä eristäytyminen on monissa maissa valtaosalle mahdotonta.
YK-yliopiston kehitystaloustieteen tutkimuslaitoksen UNU-WIDERin tutkijat kehittivät indeksin, joka mittaa kotitalouksien valmiutta selviytyä karanteenissa. Indeksin mukaan joka kotitaloudessa pitäisi olla sähköä, puhdasta vettä, vessa, puhelin ja yksi töissä käyvä henkilö, jotta kotitalous olisi valmis karanteeniin.
Tarkastelun kohteena oli Mosambik, jossa tutkijoiden mukaan vain noin seitsemän prosenttia väestöstä elää olosuhteissa, joissa kaikki viisi kriteeriä täyttyvät.
Mosambik ei ollut asettanut karanteenitoimia huhtikuun lopulla, mutta esimerkiksi Ugandassa alettiin maaliskuussa rajoittaa ihmisten liikkumista koronaviruksen takia. Ugandan väestöstä kuitenkin vain pieni osa on valmis elämään neljän seinän sisällä: neljännes väestöstä joutuu hakemaan puhdasta vettä kaukaa kodin ulkopuolelta ja yli puolella kotitalouksista ei ole käytössä vessaa.
Rajoituksia on niin ikään otettu käyttöön Haitissa, joka on yksi eristäytymisen kannalta hankalimmista maista.
Haitissa asutaan tiiviisti, ja maa on kymmenen viime vuoden aikana kärsinyt koleraepidemiasta ja lukuisista luonnonkatastrofeista. Viimeksi vuonna 2016 hurrikaani Matthew tuhosi maassa kymmeniä tuhansia koteja. Haitin 11-miljoonaisesta väestöstä noin kolmanneksella on käytössään ainoastaan oman kotitalouden kesken jaettava vessa. Sähköverkko kattaa 38 prosenttia väestöstä.
Yksi asia on kuitenkin koronakriisissä köyhien maiden puolella: ikäpyramidi. Kun poimitaan satunnaisesti sata ugandalaista, heistä kaksi on yli 65-vuotiasta. Suomessa vastaava luku on 22.
