Suomen Tallinnan-suurlähettiläs Erkki Reijonen Toompean linnan edustalla syyskuussa 1922.
Diplomaattien osana on aina ollut miettiä, miten parhaiten välittää joskus hyvin arkaluontoistakin tietoa asemamaan ja kotimaan välillä. Sata vuotta sitten viestinnän haasteet olivat hyvin toisenlaisia kuin nykyään. Varsovassa kärsittiin paperipulasta, Tokiossa taas postin kulkuun ei voinut luottaa. Tallinnasta oli poikkeuksellisesti mahdollista ottaa puhelinyhteys Suomeen, mutta linjaa nähtävästi salakuunneltiin.
Varsova: »Puolassa ovat kaikki paperituotteet huonoja ja kalliita. Tästä syystä pyytää lähetystö saada vaivata ulkoasianministeriön kansliaa pyynnöllä tilata Helsingissä lähetystön laskuun kaikkia niitä paperija kirjekuorilajeja joita ulkoasiainministeriö itsekin käyttää. Paperiin ja kuoriin olisi painettava ’Légation de Finlande. Varsovie’. Aikanaan pyydämme hyväntahtoisesti lähettää yllämainitut kansliatarpeet meille Varsovaan.»
K.V.B. Gyllenbögel, 17. tammikuuta 1920, Varsova
Tokio: »Minun täytyy kertoa se ikävä asia, että kutakuinkin kaikki tänne minulle saapuneet
viralliset lähetykset ovat minun käsiini tullessaan jo olleet matkalla aukaistut. Huonostako kirjekuorista ja matkan pituudesta tämä riippuu, en voi varmasti sanoa, mutta yleensä toinen tai toinen pää on ollut aivan palasina. Postilaitos täällä on epäluotettava ja hidas. Minulla oli aivan vaikea saada mitään tietoja minulle ennen tuloani mahdollisesti saapuneista kirje- ja sanomalehtilähetyksistä. [– –] Että kuitenkin kirjeistä ja paketeista sisällys voi hävitä, käy selville siitä, että Suomen Presidentin K.J. Ståhlbergin kuvaa, joka kartan mukaan oli mukana ollut, ei enää löytynyt paketissa.»
G.J. Ramstedt, 16. huhtikuuta 1920, Tokio
Tallinna: »Jo useita kuukausia on minun telefoonissani (n:o 211) kuullut toisin ajoin varsin viheliäisesti Helsinkiin puhuttaessa, niinkuin hyvinkin olette kokeneet. Tämä alkoi etupäässä helmi- ja maaliskuussa, kun n. sanotut maa-asiat tulivat kireämmälle. Konsulaatin telefoonista (n:o 292) kuuli paremmin, vaikka siinä ei ole kaksinkertaisia pattereita (4 elementtiä) ja varakuulotorvea, niinkuin minulla.» »Jo kauvan aikaa on epäilty ja oltu melkein varmoja, että se johtuu virallisesta kuuntelemisesta. Sen sanoikin kerran monttööri, joka sattui olemaan avomielisempi kuin virolainen tavallisesti eikä tahtonut keksiä tekosyitä.»
Erkki Reijonen, 21. kesäkuuta 1920, Tallinna
Sarjassa seurataan Suomen ulkomaanedustustojen raportointia sadan vuoden takaisista tapahtumista.
