Alkuvuodesta Tanskassa nousi meteli. Toimittaja kuvasi piilokameralla aarhusilaisen Grimhøjvejn moskeijan tapahtumia. Videolla imaami Abu Bilal kehottaa kivittämään kuoliaaksi aviorikoksesta kiinni saadut naiset ja tappamaan islamista luopuneet.
Moskeijan edustajat ovat edellisvuosina julkisesti kertoneet kannattavansa Isisiä ja lapsiavioliittoja. Kun Abu Bilal vieraili vuonna 2014 berliiniläisessä moskeijassa, hän pyysi rukouksessaan Jumalaa tappamaan »sionistijuutalaiset» viimeiseen asti.
Tanskan muslimien joukossa on toisenlaisiakin ääniä. Kööpenhaminassa avattiin helmikuussa Mariam-moskeija, jonka imaameina toimivat Sherin Khankan ja Saliha Marie Fetteh – molemmat naisia.
Molemmat ääripäät edustavat sunnalaista islamia, jossa imaamilla tarkoitetaan hengellistä johtajaa, joka johtaa moskeijan perjantairukouksia. Naisten vetämät moskeijat ovat maailmalla harvinaisuus, ja ajatus naisimaamista on monille muslimeille harhaoppinen.
Khankan kertoi elokuussa The Guardianille, että yksi Mariam-moskeijan tavoitteista on »haastaa patriarkaalisia rakenteita uskonnollisissa instituutioissa».
Tanska on hyvä esimerkki siitä, miten moninaista on eurooppalainen islam. Se on väkivaltaista fundamentalismia, verrattain liberaalia feminismiä ja kaikkea siltä väliltä.
2000-luvun alussa monessa Euroopan maassa päätettiin, että imaamien opetukset naisten kivittämisestä ja lapsiavioliitoista tulisi kitkeä pois, mikä onnistuisi parhaiten kouluttamalla imaameja Euroopassa.
Kävi kuitenkin ilmi, ettei se ole niin yksinkertaista.
Grafiikka: Kauko KyöstiöEuroopan muslimiyhteisöjen juuret ovat yleensä lyhyet. Se näkyy esimerkiksi siinä, että useilla imaameilla ei ole työhönsä muodollista koulutusta. Suomenkin imaameista suurin osa on enemmän tai vähemmän itseoppineita.
Huomattava osa Euroopan imaameista on koulutettu ulkomailla. Vuosituhannen alussa eri Euroopan maissa suunniteltiin valtion vetämää koulutusta imaameille. Sen ajateltiin lähentävän imaameja eurooppalaisten muslimien elämään ja vähentävän väkivaltaista fundamentalismia.
Länsi-Euroopassa pisimmälle mentiin Hollannissa, jossa valtio alkoi järjestää imaamien tutkintokoulutusta. Sen yhteydessä järjestettiin vuoden kestävä integraatiokoulutus, jossa tuleville imaameille opetettiin, miten Hollannissa ollaan.
»Mutta sitten tuli stoppi», kertoo uskontotieteilijä Riitta Latvio. Latvio oli mukana tekemässä vuonna 2013 julkaistua suomalaista imaamikoulutusselvitystä. Hän perehtyi samalla imaamikoulutukseen Euroopan maissa.
Kun Latvio vuonna 2013 matkusti Hollantiin tutkijaseminaariin, imaamikoulutus oli juuri päätetty lopettaa. »Ensinnäkin huomattiin, että halukkaita ei ole tarpeeksi. Sieltä oli neljän vuoden aikana valmistunut vain kuusi opiskelijaa», hän toteaa.
Monet imaamikoulutuksen opiskelijoista keskeyttivät opintonsa. Jotkut olivat pettyneitä akateemisiin opintoihin, joista puuttui tunnustuksellinen sisältö. Toiset pitivät opintoja liian vaativina.
Lisäksi valmistuneille imaameille ei ollut töitä. Vaikka Hollannin valtio järjesti imaamikoulutusta, hollantilaiset muslimiyhteisöt hakivat imaaminsa mieluummin vanhoista muslimimaista.
Britanniassa tilanne on samankaltainen. Maassa on Euroopan mittakaavalla vanhoja muslimiyhteisöjä, jotka ylläpitävät yksityisiä tunnustuksellisia oppilaitoksia. Vastaavanlaisia opistoja on runsaasti esimerkiksi Balkanin muslimialueilla.
»Vuonna 2008 Englannissa oli kolmisenkymmentä yksityistä opistoa, jotka tarjosivat islamilaisia aineita, mutta sielläkin imaameista valtaosa tuli ulkomailta. Alle kymmenen prosenttia oli kouluttautunut Englannissa», Latvio kertoo.
Miksi eurooppalaisille muslimeille eivät sitten kelpaa eurooppalaiset imaamit? Syyt ovat monet, mutta yksi on raha. Osa muslimimaista maksaa kouluttamiensa imaamien palkan, kun nämä lähtevät Eurooppaan.
Vielä suurempi syy lienee maallistumisen pelko. Euroopan muslimit pelkäävät, että länsimaista koulutusta saaneista imaameista tulee vapaamielisempiä.
Pelko ei ole turha. Monien koulutushankkeiden nimenomainen tarkoitus on ollut sovittaa islam länsimaisiin arvoihin.
Turkin valtio on lähettänyt saksankieliseen Eurooppaan paljon imaameja.
Muslimiyhteisöt puolestaan tietävät, että esimerkiksi wahhabistisessa Saudi-Arabiassa järjestetään ilmaista imaamikoulutusta. Wahhabismi edustaa sunni-islamin vanhoillisinta suuntausta, jonka mukaan valtion tulee perustua islamilaiseen lakiin.
Riitta Latvion toimittamassa imaamikoulutusselvityksessä tiedusteltiin suomalaisilta imaameilta, mitä he ajattelisivat kotimaisesta imaamikoulutuksesta. Vastaukset olivat myönteisiä, mutta varautuneita.
Kysymyksiä herätti muun muassa se, missä koulutusta järjestettäisiin ja kuka opettaisi. Eräs imaami tiedusteli, opetetaanko niin sanottua laimennettua islamia vai šaria-lakia sellaisenaan, vaikka se olisi ristiriidassa Suomen lain kanssa.
Jotkut vastaajat olivat sitä mieltä, että pelkkä suomalainen koulutus ei riittäisi, vaan sitä pitäisi täydentää esimerkiksi Saudi-Arabiassa.
Kun Euroopan moskeijoissa saarnataan naisten kivittämisestä ja israelilaisten tuhoamisesta, jäljet johtavat usein juuri Saudi-Arabiaan.
Saudi-Arabia ja siihen kytköksissä olevat säätiöt ovat rahoittaneet moskeijoita Kosovosta Göteborgiin. Euroopan rasisminvastaisen verkoston johtajan Michaël Privot’n arvion mukaan 95 prosenttia Brysselin muslimiopettajista on Saudi-Arabian kouluttamia salafisteja. Pariisin ja Brysselin viime vuosien tuhoisista iskuista vastasivat Belgiassa järjestäytyneet terroristisolut.
Euroopan muslimikentällä pelaa kuitenkin moni muukin taho. Siirtomaahistorian jäljiltä Ranska saa valtaosan imaameistaan Pohjois-Afrikasta, Britannia Intian niemimaalta.
Arabimaailmassa ja Afrikassa imaamien koulutus on keskittynyt yliopistoihin, mutta syrjäisillä seuduilla imaamien opettamisesta voi huolehtia yksittäinen moskeija tai suku.
Toukokuussa egyptiläisen al-Azharin yliopiston suurimaami Ahmed al-Tayeb vieraili Ranskassa ja kutsui sikäläisiä imaameja opiskelemaan maltillista islamia yliopistoonsa.
Al-Azhar on yksi arabimaailman vanhimmista ja arvostetuimmista yliopistoista. Sen maltillisuudesta voi tehdä kuitenkin monenlaisia arvioita.
Al-Azhar on paitsi yliopisto ja moskeija, myös pienempien oppilaitosten verkosto, jolla on yhteensä jopa kaksi miljoonaa opiskelijaa. Yliopisto oli vuoteen 1961 asti itsenäinen, mutta sittemmin se on päätynyt osittain Egyptin valtion ohjaukseen. Opetuskirjallisuus on laajaa ja opettajia on paljon.
Esimerkiksi tunnettu yhdysvaltalainen islamintutkija, itse muslimiksi kääntynyt Jonathan Brown katsoo, että monet al-Azharin opiskelijat ja professorit ovat käytännössä suufilaisia. Suufilaisuus on rauhanomainen islamin suuntaus, joka korostaa mystiikkaa.
Toisaalta Lähi-itään erikoistunut politiikan tutkija Nathan Brown sanoo, että al-Azharin riveistä löytyy myös Muslimiveljeskunnan ja tiukkojen salafistijärjestöjen kannattajia.
Loppuvuonna 2014 al-Azharia arvosteltiin laajasti siitä, ettei se suostunut julistamaan Isisiä harhaoppiseksi järjestöksi. »Ketään uskovaista ei tule leimata harhaoppiseksi, olivatpa hänen syntinsä kuinka suuret tahansa», yliopisto linjasi tiedotteessaan.
Opinahjojen vaikutusvaltaan vaikuttaa rahoitus.
»Imaamikoulutuksessa Saudi-Arabian Medinalla on paljon suuremmat taloudelliset resurssit kuin al-Azharilla. Medina houkuttelee enemmän opiskelijoita maan ulkopuolelta», kertoo islamilaisen teologian ja filosofian professori Muhammad Fazlhashemi Uppsalan yliopistosta.
Fazlhashemi muistuttaa, että imaamikoulutus on tunnustuksellista kaikkialla Lähi-idässä. Teologiaan ei pyritäkään suhtautumaan neutraalisti. Se saattaakin olla yksi syy, miksi eurooppalaiset muslimiyhteisöt palkkaavat imaaminsa mieluummin Lähi-idästä kuin asuinmaistaan.
Fazlhashemin mukaan tunnustuksellisuus johtaa helposti lahkolaisuuteen ja konflikteihin. Suvaitsevaisuutta ovat vähentäneet viime vuosikymmeninä Lähi-idän konfliktit, joissa šiia- ja sunnimuslimit ovat vastakkain. Konfliktit heijastuvat imaamien saamaan opetukseen.
»Mitkään näistä kouluista eivät ole sopeutuneet Euroopan olosuhteisiin», Fazlhashemi sanoo.
Uutena maltillisen islamin opinahjona on noussut esiin Marokon pääkaupunkiin Rabatiin viime vuonna perustettu Mohammed VI -instituutti. Se tarjoaa eurooppalaisille muslimeille kolme vuotta kestävää koulutusta. Lukujärjestykseen kuuluu Koraanin lisäksi muun muassa sosiaalitieteitä, psykologiaa ja filosofiaa.
Viitisenkymmentä ranskalaisimaamia on aloittanut opintonsa instituutissa, ja Ranskan presidentti François Hollande on kiitellyt instituutin työtä.
Mohammad Fazlhashemi sen sijaan ei ole innoissaan. Vaikka instituutti on hänen mielestään parempi kuin Lähi-idän wahhabistiset ja salafistiset oppilaitokset, ydinongelma pysyy: Marokossakaan ei ymmärretä, mitä on olla eurooppalainen muslimi.
Fazlhashemin mukaan paras ratkaisu on kouluttaa imaamit Euroopassa. Tuonti-imaameista ei ole muslimien integroitumiselle kuin haittaa.
Euroopan unionin väestöstä arviolta 20 miljoonaa on muslimeja. Maanosan suurimpiin vähemmistöihin kuuluvat turkkilaistaustaiset muslimit, joita elää yli 5 miljoonaa valtaosin saksankielisissä maissa.
Esimerkiksi Saksassa turkkilaisväestö on melko hyvin integroitunut yhteiskuntaan, jos mittarina pitää radikalisoitumisen vähyyttä. Turkkilaistaustaiset terroristit ovat loistaneet poissaolollaan Euroopan viime vuosien suurissa iskuissa. Saksasta on tosin lähtenyt Syyriaan ja Irakiin yli 700 taistelijaa, valtaosin Isisin riveihin. Väestöön suhteutettuna määrä on kuitenkin yli neljä kertaa pienempi kuin Belgiassa, josta lähtijöitä on ollut 400.
Yksi syy tähän voi olla turkkilaisten imaamien koulutuksessa. Turkin valtio on lähettänyt saksankieliseen Eurooppaan paljon imaameja. Turkin imaamisaarnaajalukioista väitöskirjaa tekevän Kari Vitikaisen tutkimuksen valossa näyttää siltä, että Turkki pyrkii kouluttamaan imaameistaan suvaitsevaisia.
Valtio hallinnoi Turkissa imaamien koulutusta. Olennainen osa koulutusta ovat imaamisaarnaajalukiot, joita voi verrata suomalaisiin ammattilukioihin. Yli puolet Turkin imaameista palkataan suoraan niistä. Myös presidentti Recep Tayyip Erdoğan on 1970-luvulla käynyt vastaavan koulun.
Vitikainen tutkii, minkälaista maailmankuvaa imaamisaarnaajalukioiden oppikirjoissa välitetään. Tutkimus avaa myös sitä, miten tulevia imaameja opetetaan suhtautumaan esimerkiksi muihin muslimiryhmiin ja toisiin uskontoihin.
Päälinja on selvä: riitaa ei haasteta juuri kenenkään kanssa. Oppikirjojen yleinen viesti on, että kaikki islamin suuntaukset kuuluvat yhden sateenvarjon alle. Al-Qaidan tai Talibanin tapaisia ääriliikkeitä ei mainita lainkaan.
Oppikirjoissa suhtaudutaan myös muihin uskontoihin pääasiassa ymmärtäen. Esimerkiksi kristinuskon oppeja avataan ja niitä vertaillaan pintapuolisesti islamin kanssa.
Jos länsimaissa suunnitellaan omaa imaamikoulutusta, Vitikaisen mielestä olisi hyvä tutustua turkkilaiseen imaamikoulutukseen ja pohtia, olisiko siitä opittavaa.
»Turkkilainen islam on yleisesti ottaen aika toleranttia. Turkkilaiset ovat jo sata vuotta pyrkineet elämään sekulaarissa yhteiskunnassa ja sovittamaan islamia siihen.»
Eurooppa tuntuu kuitenkin haluavan muuta.
Viime vuonna Itävalta sääti lain, jolla kiellettiin moskeijoiden pitkäkestoinen ulkomainen rahoitus. Ulkoministeri Sebastian Kurz totesi The Guardianin mukaan, että imaamien tulisi näyttää nuorille muslimeille esimerkkiä, että on mahdollista olla sekä ylpeä itävaltalainen että uskova muslimi. Sen vuoksi Itävallassa »ei ole tulevaisuudessa tarvetta turkkilaisille imaameille».
Myös Frankfurtin Goethe-yliopiston turkkilaistaustaisen Koraanin eksegetiikan professorin Ömer Özsoyn mielestä Saksan muslimien pitäisi muotoilla oma teologiansa.
Hän totesi kaksi vuotta sitten Qantara.de-sivuston haastattelussa, että Saksan muslimien kulttuuri, kieli ja käytetyt termit eroavat turkkilaisista ja arabialaisista. Saksalaisen teologian tulisi olla itsenäistä ja avomielistä.
Halu pitää turkkilaiset Turkissa saattaakin liittyä enemmän oman identiteetin rakentamiseen ja itsenäisyyteen kuin radikalismin pelkoon.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
