Noustessaan Venezuelan presidentiksi vuonna 1999 Hugo Chávez lupasi poistaa korruption ja parantaa köyhien asemaa. Köyhiä ja nälkäisiä on nyt kansan valtaenemmistö eli enemmän kuin silloin.
Köyhien asema parani valtavien öljytulojen ansiosta vuoteen 2008 saakka, jonka jälkeen Venezuelan elintaso on romahtanut. Taustalla on talouskriisi, mutta alamäki on jyrkentynyt Nicolás Maduron tultua Chávezin seuraajaksi vuonna 2013.
Yksityistä tuotantoa hävitettiin Chávezin aikana porvariston nujertamiseksi. Peruselintarvikkeita saa nykyään lähinnä mustasta pörssistä. Tuontitavaroista ja öljystä huomattava osa salakuljetetaan Kolumbiaan. Valtaa pitävien chavistien korruptio on vienyt vuoden 1999 jälkeen ainakin kolmasosan yli tuhannen miljardin euron öljytuloista.
Väkeä kuolee lääkkeiden ja hoidon puutteessa. Koulujen ja yliopistojen taso on viime vuosina romahtanut. Varaosia autoihin ja moottoripyöriin on vaikea saada muuten kuin ryöstämällä tai dollareilla.
Venezuela on nyt Latinalaisen Amerikan vaarallisin maa. Vankiloissa lähes sataa poliittista vankia pidetään epäinhimillisissä oloissa. Tuhansia mielenosoittajia vastaan on vireillä tekaistuja oikeustoimia.
Vuoden 2015 parlamenttivaaleissa Maduroa vastustava demokratiarintama MUD saavutti kahden kolmasosan määräenemmistön, mutta chavistien kontrolloima korkein oikeus mitätöi tuloksen hyllyttämällä kansanedustajia. Korkein oikeus on tuominnut kaikki uuden parlamentin säätämät lait perustuslain vastaisiksi.
Oppositio vaatii kansanäänestystä presidentti Maduron viraltapanosta. Vaatimuksella on kiire, sillä jos viraltapano tapahtuisi kuluvan vuoden aikana, maassa tulisi järjestää uudet presidentinvaalit. Jos kansanäänestys viraltapanosta siirtyisi vuodelle 2017, presidentiksi nousisi automaattisesti istuva varapresidentti, eikä uusia presidentinvaaleja järjestettäisi.
Nicolas Maduron (oik.) tehtäviä on siirretty puolustusministeri Vladimir Padrinolle.Maduron kannatus on painunut mielipidekyselyissä alle 25 prosenttiin. Niinpä viranomaiset ovat jarruttaneet viraltapanoäänestyksen valmistelua.
Maduro antoi heinäkuussa puolustusministeri Vladimir Padrinolle valtuudet vastata ruuanjakelusta, sosiaaliohjelmista ja Venezuelan satamista. Kenraali Padrino on alkanut myös edustaa valtiota seremonioissa. Tällä vähittäin etenevällä sotilasvallankaappauksella voi olla vakavia seurauksia, jos Venezuelan valtataistelussa nousevat niskan päälle huumerikollisuuteen sekaantuneet armeijan sotilaat.
Venezuelaa ei pidetä sotilaallisena uhkana naapurimailleen. Sen sijaan se on jo nyt Kolumbian kokaiinin tärkein läpikulkumaa Pohjois-Amerikkaan ja Eurooppaan.
Amerikan valtioiden järjestön (OAS) uusi uruguaylainen pääsihteeri Luis Almagro esitti kesäkuussa raportin Venezuelan hallituksen itsevaltaisuudesta. Pääsihteeri vaati Venezuelaa vahvistamaan parlamentin säätämän lain poliittisten vankien armahtamiseksi, palauttamaan oikeuslaitoksen riippumattomuuden sekä sallimaan perustuslain mukaisen viraltapanoäänestyksen vuoden 2016 aikana.
Venezuelalla oli aiemmin yhteistyöjärjestössä valta-asema, jota maa voiteli edullisilla öljytoimituksilla Kuubaan ja muihin Karibian maihin. Nyt Venezuelan hegemonia OAS:ssä on mennyttä.
Myös europarlamentti vaati kesäkuussa Maduron hallitusta kunnioittamaan ihmisoikeuksia sekä oikeuslaitoksen ja parlamentin riippumattomuutta, vapauttamaan poliittisia vankeja ja ottamaan vastaan kansainvälistä apua humanitaariseen hätätilaan.
Useat kansainväliset järjestöt ovat suhtautuneet maan tilanteeseen hampaattomasti. Eteläisimmän Amerikan talousyhteisön (MERCOSUR) toiminta on halvaantunut, sillä Venezuelan oli määrä johtaa järjestöä vuoden loppuun asti. Paraguay, Argentiina ja Brasilia vastustavat Venezuelan puheenjohtajuutta.
Venezuela on hyväksynyt YK-järjestöistä vain chavistien propagandaa myötäileviä paikallisedustajia. Maailman elintarvikejärjestö FAO on palkinnut Venezuelan esimerkillisestä elintarvikepolitiikasta, vaikka kansa näkee nälkää. Terveysjärjestö WHO:n edustajan mukaan maan terveystilanne on normaali.
Venezuelan valta-asema Etelä-Amerikassa perustui öljyvarojen ohella Hugo Chávezin perustaman vasemmistolaisten maiden ALBA-yhteistyöjärjestön tukeen. Etenkin Chávez ja Kuuban presidentti Fidel Castro vaalivat läheistä yhteistyötä. Kuuban talous olisi romahtanut ilman Venezuelan avokätisyyttä. Siksi Kuuba on pitänyt Chávezin ja Maduron vallassa muun muassa tukemalla turvallisuuspoliisia.
Venezuelan romahdus murtaa kuitenkin antiamerikkalaista ja vasemmistolaista rintamaa Latinalaisessa Amerikassa. Se avaa Yhdysvalloille uusia mahdollisuuksia alueella.
Venezuela on luonnonvaroiltaan eräs maailman rikkaimmista maista, mutta lainahanat maahan ovat sulkeutuneet, investoinneista puhumattakaan.
Edes Venezuelan lähimmät liittolaiset Kuuba, Bolivia, Ecuador ja Nicaragua eivät ole valmiita puolustamaan maata kaikessa. Suurimmat rahoittajat Kiina ja Venäjä eivät enää halua heittää uusia lainoja pohjattomalta näyttävään kaivoon.
Puolustusministeri Padrino ja Kuuban presidentti Raúl Castro voisivat todennäköisesti halutessaan painostaa Maduron hyväksymään viraltapanoäänestyksen. Vallanvaihdoksen jälkeen oppositiorintama voisi ryhtyä toteuttamaan elvytysohjelmaansa kansainvälisten järjestöjen ja monien entisten chavistien tuella.
Ellei viraltapanoa tapahdu, seurauksena voi olla väkivaltaiseksi muuttuva kaaos tai upseeriston keskikerrosten kapina. Asevoimat lienevät haluttomia käyttämään luoteja kansaa vastaan, vaikka Maduro siihen käskisi.
Kirjoittaja työskenteli Suomen Venezuelan-suurlähettiläänä vuosina 2006–2013.
