Presidentti Barack Obamalla on yhtäläisyyksiä kahden entisen republikaanipresidentin George Bush vanhemman ja Richard Nixonin kanssa, mikäli on uskominen Obaman entistä avustajaa Derek Cholletia.
Chollet on kirjoittanut analyyttisen, joskin puolueellisen yhteenvedon Obaman presidenttikausien ulkopolitiikasta. Kirjoittaja toimi kuusi vuotta eri tehtävissä Obaman hallinnossa muun muassa Valkoisessa talossa ja Pentagonissa.
Cholletin mukaan Nixon uskoi, että Yhdysvaltojen pidättäytyminen kalliista sotatoimista avaisi mahdollisuuden rohkeisiin diplomaattisiin vetoihin. Chollet nostaa esimerkiksi tästä strategiasta Nixonin historiallisen valtiovierailun Kiinaan vuonna 1972. Nixonin matka sulatti maiden jäiset diplomaattisuhteet.
Obama on soveltanut samaa strategiaa Iraniin ja Kuubaan. Iranin ydinsopimus edustaa tätä strategiaa puhtaimmillaan, Chollet katsoo. Obama asetti diplomatian etusijalle Iranin kanssa, mutta ei sulkenut pois aseellisen intervention mahdollisuutta. George Bush vanhemman kanssa Obama puolestaan jakaa Cholletin mukaan pitäytymisen harkitussa ja kohdennetussa voimankäytössä. Bush turvautui asevoimiin Persianlahden sodassa, mutta vältti ylilyöntejä kieltäytyessään Bagdadin valloittamisesta.
Obama on luottanut miehittämättömiin taistelulennokkeihin, erityisoperaatioihin ja kohdennettuihin sanktioihin ja välttänyt laajoja sotilaallisia operaatioita.
Istuvan presidentin puolustaminen ei koskaan ole helppoa. Chollet puolustaa hartiavoimin Obaman kauden ristiriitaisinta päätöstä pidättäytyä maajoukkojen lähettämisestä Syyriaan. Yhdysvallat teki Venäjän kanssa yhteistyötä kemiallisten aseiden tuhoamisessa, mistä oli lopulta enemmän hyötyä kuin asevoimien käytöstä, Chollet perustelee.
Chollet määrittelee Obaman strategian »pitkäksi peliksi». Yhdysvaltain johtajuus on ollut pitkäjänteistä, vaikka hoidettavaksi on tullut yhä uusia kriisejä ja voimavarat ovat rajalliset.
Kirjassa käydään läpi kaikki Obaman kauden koetinkivet Syyrian katastrofista ja Isisin noususta Muammar Gaddafin jälkeisen Libyan kaaokseen ja Venäjän sotatoimiin Ukrainassa.
Chollet pyrkii määrittelemään Obaman doktriinin: Yhdysvallat on korvaamaton toimija maailmanpolitiikassa, mutta sen toiminnan täytyy perustua oikeutukselle ja harkinnalle. Cholletin mukaan Obaman ohjenuorana on ratkaista tilanteita tapauskohtaisesti ja välttää saman muotin sovittamista kaikkialle.
Lukija ei kuitenkaan voi välttyä siltä ajatukselta, että Obaman kauden ulkopolitiikka on ollut ensisijaisesti antiteesi George W. Bushin hallinnon yksipuoliselle voimankäytölle. Nuorempi Bush jätti perinnökseen trauman, josta lähtien ulkopolitiikkaa on sen jälkeen tehty. Obama on yrittänyt vältellä edeltäjänsä virheitä.
Republikaanipuolueelle vastaava trauma on väestörakenteen ja kulttuurin muutos. Yksi tärkeä tekijä republikaanien vaikeuksien takana on latinalaisamerikkalaisten äänestäjien nouseminen vähemmistöstä tärkeäksi vaa’ankieliryhmäksi.
Buzzfeed-sivuston toimittajan McKay Coppinsin hiljattain ilmestyneen teoksen nimi Wilderness (erämaavaellus) on raamatullinen viittaus Vanhan testamentin tarinaan israelilaisten exoduksesta. Coppins vertaa republikaanipuolueen tilaa Mitt Romneyn vuoden 2012 vaalitappion jälkeen israelilaisten vaellukseen autiomaassa ilman johtajaa.
Raamatullinen viittaus sopii republikaanipuolueen presidenttikampanjointia käsittelevän kirjan nimeksi maassa, jossa julkinen uskonnollisuus on tärkeä osa monen ehdokkaan kampanjastrategiaa.
Coppins käy läpi kaikki republikaanien keskeiset hahmot ja vuoden 2016 presidentinvaalien esivaaliehdokkaat haastattelemalla näiden lähipiiriä ja itse poliitikkoja.
Kiinnostavimmillaan Coppins on kuvaillessaan Marco Rubion ja Jeb Bushin maahanmuuttolinjan törmäystä puolueen sisällä. Vaaleissa eivät menestyneet ehdokkaat, jotka olisivat voineet rakentaa sillan latinoäänestäjien ja republikaanien välille.
Donald Trump jää vähemmälle huomiolle. Kirja ilmestyi ennen Trumpin nousua, eikä Coppins uskonut Trumpin mahdollisuuksiin päästä presidenttiehdokkaaksi. Tämä kuvaa hyvin Yhdysvaltain politiikan tempoa: kirja on harmillisesti vanhentunut jo ilmestymishetkellään.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
