Vartijoiden silmien alla oli kehittymässä kiero suunnitelma.
Irakin Camp Buccan vankien joukosta erottui vuonna 2004 hiljainen ja vetäytyvä mies, joka uhkui karismaa. Hänen läsnäolonsa sai kaikki rauhoittumaan. Amerikkalaiset käyttivät häntä välittäjänä vankiryhmien keskinäisissä riidoissa. Hän sai liikkua alueella vapaasti.
Vangit näkivät, mitä oikeasti oli tapahtumassa: jokaisen riidan takana oli sama mies, Abu Bakr al-Baghdadi. Hän pyrki vankien johtajaksi ajamalla vankeja toisiaan vastaan. Suunnitelma ulottui kuitenkin pitkälle vankilan ulkopuolelle.
Ennen vankilaan joutumistaan helmikuussa 2004 al-Baghdadi oli perustanut pienen jihadistiryhmän. Kymmenien muiden järjestöjen tavoin se taisteli Irakin sunnirintamassa Yhdysvaltoja ja suurvallan tukemia irakilaisjoukkoja vastaan. Moni näistä ryhmistä yhdistyi myöhemmin Irakin al-Qaidaksi, terroristijärjestö Isisin edeltäjäksi.
Joulukuussa 2004 Camp Buccan vartijat arvioivat, ettei Abu Bakr al-Baghdadi enää muodostanut riskiä, ja hänet vapautettiin.
Nyt hän on maailman etsintäkuulutetuin henkilö. Al-Baghdadin alaisuudessa Isis on vallannut ison osan Irakia ja Syyriaa ja pakottanut Yhdysvallat palaamaan Lähi-itään vain kolme vuotta sen jälkeen, kun amerikkalaiset sotilaat jättivät Irakin.
Järjestön nousu löi maailman ällikällä. Osa syyttää Yhdysvaltojen hyökkäystä Irakiin, toiset väkivaltaista islamintulkintaa. Isisin taustaan kietoutuvat kuitenkin vahvasti Saddam Husseinin Irak, al-Qaida ja Lähi-idän valtioiden uhkapeli äärijärjestöjen kanssa.
Al-Baghdadin Isis sai alkunsa vankilasta. Irakin hallituksen mukaan Isisin 25 tärkeimmästä johtajasta 17 istui Yhdysvaltojen ylläpitämissä vankiloissa Irakissa vuosina 2004–2011. Siellä verkostoiduttiin, suunniteltiin operaatioita ja nimitettiin johtajia.
Abu Bakr al-Baghdadi syntyi vuonna 1971 nimellä Ibrahim Awwad al-Badri hurskaaseen irakilaiseen maanviljelijäperheeseen. Al-Baghdadin perhettä pidettiin profeetta Muhammedin jälkeläisinä kotikaupunki Samarran pyhättöön haudattujen šiiajohtajien kautta.
Perheellä oli vahvat siteet diktaattori Saddam Husseinin Baath-puolueeseen. Kaksi al-Baghdadin setää palveli Saddamin turvallisuusjoukoissa, ja yhdestä hänen veljestään tuli upseeri. Toinen sai surmansa kahdeksan vuotta kestäneessä sodassa Irania vastaan.
Likinäköisyys esti al-Baghdadia liittymästä armeijaan. Haave oikeusopinnoista kariutui keskinkertaisiin arvosanoihin.
Al-Baghdadille kuitenkin aukesi ovi akateemiseen uraan vuonna 1996, kun Saddam lupasi rahoittaa 30 000 koraaninopettajan koulutuksen. Saddam pyrki Persianlahden sodan jälkeen varmistamaan konservatiivisten sunnien tuen vahvistamalla uskonnon asemaa Irakissa. Uskonnollisen koulutuksen lisäksi Saddam uudisti rangaistuskäytäntöjä: rikollisia alettiin tuomita islamilaisen lain mukaan raipaniskuilla ja käsiä katkomalla.
Vuonna 1999 alkaneiden jatko-opintojen aikana al-Baghdadin setä värväsi hänet Muslimiveljeskuntaan. Järjestö vaati islamilaista valtiota, mutta jäsenistö oli sekoitus liberaaleja ja konservatiiveja.
Al-Baghdadi kiinnostui jihadismista 2000-luvun alkuun mennessä. Hän syytti maltillisempia veljeskuntalaisia vätyksiksi, jotka »vain puhuvat, eivätkä tee mitään». Myös »epäislamilainen» käytös sai hänet kiehumaan. Kerran hän raivostui hääjuhlasta, jossa miehet ja naiset tanssivat yhdessä.
Samoihin aikoihin kun Abu Bakr al-Baghdadi hyväksyttiin koraaniopintoihin Bagdadin islamilaiseen yliopistoon, eräs temperamenttinen jordanialainen saapui tapaamaan Osama bin Ladenia ja muita al-Qaidan johtajia Afganistanin Kandahariin.
Abu Musab al-Zarqawi oli tuomittu 1980-luvulla ahdistelusta ja huumeiden hallussapidosta. Miehen tatuoinnit ärsyttivät bin Ladenia lähes yhtä paljon kuin tämän jyrkät mielipiteet.
Al-Zarqawi oli käynyt Afganistanissa jo 1989, mutta myöhästyi silloin sodasta, josta Neuvostoliitto oli vetäytymässä. Hän palasi Jordaniaan, epäonnistui terrori-iskussa ja joutui vankilaan. Telkien takana hän nousi johtajaksi pullistelemalla lihaksiaan ja pitämällä vankien puolta vartijoita vastaan.
Al-Zarqawi ei häikäissyt älyllään. Hänen yrityksensä jäsentää ajatuksiaan ääri-islamismista eivät vakuuttaneet jihadistipiireissä, ja al-Zarqawi tyytyi pahoinpitelemään arvostelijoitaan. Hän halveksui šiiamuslimeja, mutta määritteli vääräuskoisiksi myös sunnit, jotka eivät noudattaneet salafismia.
Afganistanissa Bin Laden myönsi al-Zarqawille vaatimattoman rahoituksen harjoitusleirin perustamiseksi Heratiin lähelle Iranin rajaa. Koulutus veti leirille satoja jihadisteja ympäri Lähi-itää. Kun Afganistanin Taleban-hallinto kaatui Yhdysvaltain hyökkäyksessä 2001, al-Zarqawi pakeni Iraniin. Vuoden 2002 lopussa hän osasi jo ennakoida Yhdysvaltojen hyökkäyksen Irakiin.
Iranista al-Zarqawi päätyi Irakiin rakentamaan verkostojaan. Šiialaisen Iranin tavoitteena on kontrolloida Irakia, ja siksi se tuki lahkoista huolimatta myös al-Zarqawin sunnijihadisteja amerikkalaisia vastaan. Aluksi Iran toimitti jihadisteille aseita ja katsoi myöhemmin näiden sotavalmisteluja läpi sormien.
Irakin sodan alkuaikoina al-Baghdadi opetti koraaninlausuntaa köyhän bagdadilaisen kaupunginosan lapsille. Hänellä oli tiettävästi kaksi vaimoa ja kuusi lasta, ja vapaa-aikansa hän käytti lempiharrastukseensa jalkapalloon.
Paikallisessa moskeijassa hänet muistetaan Messinä. Pelikaverit kertovat, kuinka hän aina menetti malttinsa hukattuaan maalipaikan.
Amerikkalaisten nujerrettua Saddamin armeijan al-Baghdadi jäi kiinni helmikuussa 2004 etsintäkuulutetun ystävänsä talosta – hän oli väärässä paikassa väärään aikaan. Al-Baghdadi sijoitettiin Camp Buccan vankilaan ja kirjattiin jihadistin sijaan »siviilivangiksi». Hän sai lempinimen Maradona häikäistyään vankien jalkapallo-otteluissa.
Al-Baghdadin kanssa lusi noin 24 000 vankia, joista moni oli Saddamin armeijassa tai tiedustelupalvelussa palvelleita sunneja. Kun Saddam kaatui, heiltä riistettiin kaikki. Vangit vaihtoivat yhteystietoja kirjaamalla puhelinnumeroita ja osoitteita boksereidensa kuminauhoihin.
Al-Baghdadin vankeusaikana Yhdysvallat oli luovuttamassa valtaa Irakin šiioille ja sunnien kapina voimistui. Al-Qaida haki kuumeisesti jalansijaa Irakista ja päätyi yhteistyöhön al-Zarqawin jihadistien kanssa.
Suhde oli alusta asti vaikea: Osama bin Laden halusi yhdistää muslimit amerikkalaisia vastaan, mutta al-Zarqawi ajoi omaa sotaansa Irakin sunnien ja šiiojen välille. Isku Samarran šiiapyhättöön helmikuussa 2006 käynnisti lahkojen välisen sodan. Al-Zarqawin taistelijoiden videot šiiamuslimien mestauksista järkyttivät jopa al-Qaidaa, joka pelkäsi häviävänsä kamppailun muslimien suosiosta.
Al-Qaidan kakkosmies Ayman al-Zawahiri läksytti al-Zarqawia kirjeitse. Islamin mukaan muslimien tappaminen on tabu, mutta al-Zarqawille kaikki vastustajat olivat tapettavissa.
Al-Baghdadi tapasi todennäköisesti al-Zarqawin liittolaisia Camp Buccan vankiloissa. Vapauduttuaan hän otti yhteyttä heihin ja sai töitä Syyrian pääkaupungista Damaskoksesta. Hän alkoi toimittaa verkkoon al-Qaidan propagandaa.
Al-Baghdadin tehtäväksi lankesi myös auttaa ulkomaisia jihadisteja Irakiin Syyrian kautta. Syyrian presidentti Bašar al-Assad sulki silmänsä rajaliikenteeltä. Al-Assad halusi rangaista Yhdysvaltoja hyökkäyksestä naapurimaahan, ja Syyria toimi vuosia jihadistien kokoontumispaikkana. Kun syyrialaiset kääntyivät al-Assadia vastaan keväällä 2011, taistelijoiden virta muutti suuntaa.
Vuonna 2006 Irakin al-Qaida oli koonnut kaikki sunnijihadistit alaisuuteensa ja al-Zarqawi ilmoitti aikomuksestaan perustaa islamilainen valtio. Yhdysvallat kuitenkin tappoi al-Zarqawin lennokki-iskussa saman vuoden kesäkuussa. Hänen seuraajansa, egyptiläinen pitkän linjan jihadisti Abu Ayyub al-Masri julisti Irakin islamilaisen valtion (ISI) lokakuussa 2006.
Siinä missä al-Qaida oli nähnyt itsensä sukupolvien päässä olevan maailmanlopun vauhdittajana, al-Masri katsoi maailmanlopun olevan käsillä nyt.
Sunnalaisen ennustuksen mukaan tuomiopäivä koittaa, kun kristityt, juutalaiset ja šiiat yhdistyvät antikristukseksi sunneja vastaan. Silloin muslimien pelastaja Mahdi saapuu kalifaatin avuksi. Mahdin saapumisen vuoksi kalifaatti oli siis pystytettävä heti, al-Masri järkeili.
ISI oli al-Masrille kalifaatti, vaikka hän nimesikin sen valtioksi. Hätäisestä ratkaisusta kertoo, että ISI ei varsinaisesti hallinnut mitään alueita. Al-Masri antoi Abu Bakr al-Baghdadin vastuulle ISI:n uskonnolliset asiat. Al-Baghdadin tehtävänä oli varmistaa, että järjestön taistelijat noudattivat islamilaista lakia ja että heitä rankaistiin rikkeistä sen mukaisesti. Alkoholin nauttimisesta sai raipaniskuja, ja kaikki islamilaisen valtion vastustajat tapettiin.
Tehtäviensä lomassa al-Baghdadi viimeisteli väitöskirjansa, analyysin koraaninlausuntaa käsittelevästä runokirjasta, ja lähti väitöstilaisuuteensa Islamilaiseen yliopistoon Bagdadiin maaliskuussa 2007. Hänet palkittiin arvosanalla »erittäin hyvä». Vaikuttunut al-Masri nimesi hänet islamilaisen valtion johdon neuvonantajaksi.
Al-Masrille alkoi käydä selväksi, ettei maailmanloppu ollutkaan aivan nurkan takana. ISI:n johtajat elivät pitkään kuplassa, eivätkä huomanneet, kuinka järjestön kannatus mureni sunnien keskuudessa. Järjestöön liittyi sekä uskovaisia että opportunistisia rikollisia, jotka tappoivat sunneja ja tuhosivat taloja, sairaaloita ja muita rakennuksia.
Amerikkalaiset onnistuivat houkuttelemaan ISI:n sekasortoon turhautuneet sunnalaiset puolelleen nujertaakseen ISI:n. Irakin pääministeri Nuri al-Maliki lupasi järjestön kukistamisessa auttaville sunneille valtaa ja vakuutti ajavansa alas sunneja sortaneet puolisotilaalliset šiiajoukot. Väkivaltaisuudet laantuivat, ja hetken vaikutti siltä, että Irak oli toipumassa.
Vuonna 2010 amerikkalaiset löysivät al-Masrin savimajasta Tikritin ulkopuolelta, keittiönkaapin taakse kätketystä piilopaikasta. Johtaja räjäytti itsensä välttääkseen kiinnijäämisen.
Kun ISI:n johto oheni, Saddamin Baath-puolueen jäsenten vaikutusvalta järjestössä kasvoi. Uuden johtajan valinta lankesi diktaattorin entisen upseerin, Camp Buccassa al-Baghdadin jälkeen lusineen Haji Bakrin järjestettäväksi.
Bakr manipuloi äänestystä Abu Bakr al-Baghdadin eduksi. Al-Baghdadi oli Bakrin mielestä täydellinen valinta: Hänellä oli johtajakokemusta, uskonnollinen korkeakoulutus ja oikeat sukujuuret. Lisäksi hän oli irakilainen. Bakr arvioi, ettei hän taipuisi al-Qaidan johdolle, joka alusta saakka oli sättinyt ISI:tä.
Al-Baghdadi ja Bakr siivosivat järjestön rivit vastarinnasta ja paikkasivat johtoporrasta Camp Buccan tutuillaan, Saddamin entisillä upseereilla ja tiedustelupalvelun työntekijöillä. Toisin kuin edeltäjänsä, he tietäisivät, miten autoritaarista hallintoa ylläpidetään.
Tässä vaiheessa Ibrahim al-Badrina syntynyt terroristijohtaja otti taistelijanimensä Abu Bakr al-Baghdadi. Se osoitti uskollisuutta uskonnolle ja synnyinmaalle: Abu Bakr oli Muhammedin isäpuoli ja ensimmäinen kalifi profeetan kuoleman jälkeen. Bagdad oli puolestaan pääkaupunki Abbasidien dynastian aikana, varhaisen islamin kukoistavimmassa kalifaatissa.
Abbasidit nousivat valtaan 700-luvulla apokalyptisella ideologialla ja salamyhkäisillä verkostoilla, joilla he kiihottivat kansan Irakin ja Syyrian valtiaita vastaan. Abbasidit esiintyivät profeetan jälkeläisinä.
Al-Baghdadi suunnitteli historian toisintoa. Hän halusi perustaa Abbasidien veroisen kalifaatin.
Syyriassa keväällä 2011 alkaneet mielenosoitukset tarjosivat sunnijihadisteille tilaisuuden uuteen nousuun.
Al-Baghdadi lähetti kätyrinsä Syyriaan herättääkseen vuosia aiemmin rakentamiaan verkostoja taisteluun. Ryhmä nimettiin myöhemmin al-Nusran rintamaksi, ja se alkoi tappaa silmittömästi.
Syyrian presidentti al-Assad yhdisti propagandassaan mielenosoittajat al-Nusran väkivaltaisuuksiin ja syytti kaikkia terroristeiksi. Ruokkiakseen propagandaansa hän vapautti satoja jihadisteja Syyrian vankiloista.
Kyynisen strategiansa vuoksi al-Assad pystyy nyt esiintymään osana Syyrian sodan ratkaisua, vaikka hallituksen joukoilla on kontollaan suurin osa sodan siviiliuhreista.
Al-Nusrasta kehittyi oppositiovoima, joka solmi liittoumia muiden sunnikapinallisten kanssa. Järjestö lakkasi tottelemasta al-Baghdadia ja alkoi noudattaa al-Qaidan keskusjohdon ohjeistusta, jonka mukaan al-Assad oli syrjäytettävä ennen islamilaisen valtion perustamista. Siten järjestö saisi paikalliset puolelleen.
Al-Baghdadi oli toista mieltä. Hänen mukaansa islamilainen valtio oli jo olemassa – sen alueet oli vain otettava haltuun. Al-Nusra ei taipunut al-Baghdadin kannalle, ja al-Baghdadi suuttui. Hän vaihtoi järjestönsä nimeksi Isis, Irakin ja Syyrian islamilainen valtio, ja usutti joukkonsa al-Nusraa vastaan.
Suhde al-Qaidaan katkesi helmikuussa 2014. Isis nujersi al-Nusran ja valloitti ison palan Itä-Syyriaa.
Al-Baghdadin hallinto voitti heimot suunnitelmallisesti puolelleen. Aluksi korjattiin teitä, annettiin ruokaa ja maksettiin lahjuksia. Vasta valta-aseman varmistuttua tulivat rangaistukset. Jotkut arvostivat niitäkin, sillä ne kitkivät rikollisuutta.
Isis menestyi, koska se sai toimia vapaasti. Noin 90 prosenttia Syyrian hallituksen ilmaiskuista kohdistui Isisin kanssa kilpaileviin kapinallisiin, ja tuhannet taistelijat loikkasivat Isisin riveihin. Oli loikkareiden motiivina sitten uskonto, raha, menestys tai valinnanmahdollisuuksien puute, Isis toivotti kaikki tervetulleiksi.
Irakissa sunnalaiset heimot nousivat vuoden 2013 lopussa Irakin hallintoa vastaan. Al-Baghdadin Isis-taistelijat liittyivät heimojen puolelle: yhteinen vihollinen yhdisti hurskaita ja maallisia.
Tilanne Irakissa oli otollinen. Vuoden 2009 parlamenttivaalit hävinnyt Nuri al-Maliki oli keinotellut itsensä uudelleen pääministeriksi ja petti oitis sunneille antamansa lupaukset. Iranin tukema al-Maliki keskitti valtaa häikäilemättömästi omiin käsiinsä korvaamalla turvallisuuskoneiston pätevimmätkin johtajat uskollisilla kannattajillaan. Sunnien mielenosoitukset tukahdutettiin väkivalloin.
Vuoteen 2014 mennessä Isis valtasi Fallujan ja Ramadin. Videot sotilaiden ja poliisien raaoistateloituksista levisivät Irakin turvallisuusjoukkojen keskuudessa. Kauhistuneiden Irakin armeijan joukkojen pako varmisti Isisin otteen Mosulista kesäkuussa 2014.
Isisin hetki oli koittanut monesta syystä.
Pew-tutkimuslaitoksen kyselyn mukaan yli puolet arabimaailman muslimeista uskoi vuonna 2012 maailmanlopun olevan käsillä, koska sekasorto oli yltynyt Syyriassa. Koraanin ennustuksissa Syyria tunnetaan al-Shamina. Isis käytti hyväkseen ennustuksiin pohjautuvaa apokalyptista ideologiaa, joka tehosi parhaiten ulkomaalaisiin taistelijoihin, myös länsimaalaisiin. Heitä houkutteli halu päästä osaksi jotakin suurta.
Isis vetää puoleensa taistelijoita vetoamalla kostoon, vallanhimoon ja sotamenestykseen. Sunneille ja entisille Baath-puolueen upseereille Isis tarjoaa mahdollisuuden maksaa kalavelkoja Irakin ja Syyrian hallinnoille. Paikallisille heimoille liittyminen Isisin riveihin saattaa olla ainoa keino selviytyä.
Muutama päivä Mosulin valtauksen jälkeen al-Baghdadi astui julkisuuteen mustassa kaavussa, Abbasidien kalifeja mukaillen, ja johti perjantaisaarnaa tähän mennessä ainoassa julkisessa esiintymisessään.
Mosulissa Isis perusti jumalan kuningaskunnan, kalifaatin, ja uskovaisten johtajaksi nousi Abu Bakr al-Baghdadi – kalifi Ibrahim.
Mosulin valtauksen jälkeen sotaan varautuneesti suhtautunut Barack Obaman hallinto määräsi Yhdysvaltain ilmavoimat aloittamaan iskut Isisiä vastaan. Kostoksi Isis mestasi sieppaamiaan länsimaalaisia, muun muassa amerikkalaisen toimittajan James Foleyn.
Murhat tallennettiin videolle järkyttämään maailmaa, silmittömällä väkivallalla al-Qaidassa mässäilleen al-Zarqawin esimerkin mukaisesti. Uhrit oli puettu Camp Buccan entisille vangeille tuttuihin oransseihin haalareihin.
Kalifaatin julistamisen jälkeen Isis lakkasi olemasta terroristijärjestö. Käytännössä se on sotilasvaltio, jonka alueilla asuu miljoonia ihmisiä. Siksi Isisiin eivät tehoa al-Qaidan kaltaista salamyhkäistä globaalia verkostoa vastaan käytetyt keinot.
Isisin riveissä on arviolta 30 000 taistelijaa, ja sillä on modernia sotakalustoa sekä kyky vaativiin operaatioihin. Se kontrolloi infrastruktuuria ja on muun muassa öljytulojensa ansiosta taloudellisesti omavarainen.
Öljyn maailmanmarkkinahinnan lasku, ilmaiskut öljykuljetuksia vastaan ja tavallisten ihmisten tyytymättömyys ovat tosin verottaneet Isisin voimaa. Kasvavasta tyytymättömyydestä huolimatta Islamilaisen valtion asukkailla ei ole vaihtoehtoa niin kauan kuin Irakin ja Syyrian sisäpolitiikka ei muutu.
Isisin johtaja Abu Bakr al-Baghdadi saattaa olla entisille Saddamin Baath-puolueen jäsenille väline kostoon heidät syrjäyttänyttä hallintoa vastaan. Toisaalta häntä on nimitetty uudeksi Saddamiksi. Al-Baghdadia pidetään harvinaisen kyvykkäänä ja koulutettuna miehenä, joka on onnistunut säilyttämään asemansa armottomassa väkivaltakoneistossa.
Mutta miten Isisin käy, jos sen johtaja kaatuu? Onko hän pelkkä ratas valtavassa koneistossa, helposti korvattavissa seuraavalla kiihkoilijalla? Al-Baghdadin saarnan jälkeen mediassa on kahdesti uutisoitu hänen kuolemastaan tai haavoittumisestaan ilmaiskuissa. Viimeisimmän huhun hän tyrmäsi internetissä viime toukokuussa julkaistulla äänitteellä.
Oli Abu Bakr al-Baghdadin kohtalo millainen tahansa, hän on saanut aikaan jotakin peruuttamatonta julistamalla kalifaatin. Isis on osoittanut, että verisellä väkivallalla on seuraajansa ja että ihmisten alistaminen sydämiä puhkomalla on nopeampi tie valtaan kuin sydänten voittaminen omalle puolelleen.
Tulevaisuuden jihadistien lienee vaikea vastustaa raa’an väkivallan houkutusta.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
