Ajassa

Upseeri saa ottaa kantaa

Puolustusvoimien logistiikkalaitoksella palveleva James Mashiri on raivannut upseereille tilaa keskustella turvallisuuspolitiikasta sosiaalisessa mediassa.

Teksti:
Kuvat:
Julkaistu: 22.6.2015

Kapteeniluutnantti James Mashirista on tullut Suomen puolustusvoimien epävirallinen äänitorvi sosiaalisessa medias­sa. Hän tosin esiintyy blogikir­joituksissaan ja Twitter-kes­kusteluissa yksityishenkilönä ja esittää henkilökohtaisia näke­myksiään.

Mashiri katsoo esimerkiksi, että Suomen puolustuksella on käytännössä kaksi vaihto­ehtoa. Ensimmäisessä vaihto­ehdossa jatketaan itsenäistä puolustusta, joka syö tulevai­suudessa rahaa hoitotyöltä ja hyvinvointivaltiolta. Toisessa vaihtoehdossa rakennetaan yhdessä muiden maiden kanssa puolustus, joka »nojaa yhtei­seen vahvaan pelotteeseen».

Mashirin linjauksen voisi tulkita kannanotoksi Nato-jäsenyyden puolesta. Osallis­tuuko upseeri kannanotoillaan poliittiseen keskusteluun?

Jos osallistuu, hänellä on siihen Suomen lainsäädän­nön ja puolustusvoimien palvelusohjesäännön mukaan oikeus. Upseeriliiton pääsihteeri Hannu Sipilä muistut­ti alkuvuodesta ranskalaislehti Charlie Hebdoa vastaan teh­dynterrori-iskun jälkeen, että upseereja koskee perustuslain valossa yhtäläinen sananvapaus kuin muitakin Suomen kansalaisia.

Mitä enemmän perehtyy sosiaaliseen mediaan ja informaatiosodankäyntiin, sen vähemmän niitä huomaa ymmärtävänsä, kapteeniluutnantti James Mashiri toteaa.

Rikoslaki kieltää upseereilta »luvattoman poliittisen toimin­nan», mutta sillä tarkoitetaan nykyään vain kuulumista puolueeseen tai puolueyhdistyk­seen. Sotilaiden sananvapauden rajoitukset poistettiin 1990-luvullaperusoikeusuudistuksen jälkeen. Silti myös moni upseeri on yhä siinä käsityksessä, ettei sotilas saa osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun puoluepolitiikasta.

Vaikka upseerit ovat edel­leen hyvin varovaisia ottamaan kantaa puolustusasioihin, heidän aktiivisuutensa sosiaa­lisessa mediassa on Mashirin mukaan lisääntymässä.

»Upseerit ovat ymmärtäneet aiempaa paremmin sosiaalisen median arvon tiedonhankinnan välineenä. Jotta saa relevanttia tietoa, ei riitä tyhjä Twitter-tili, vaan on rakennettava sosiaa­lisessa mediassa verkosto ja oltava myös itse läsnä.»

Mashiri ryhtyi käyttämään Twitteriä Libyan operaation aikana vuonna 2011. Hän seurasinetissä diktaattori Muammar Gaddafin metsäs­tystä ja huomasi, että Twitte­rin aihetunnisteilla sai aiheesta lähes reaaliaikaista tietoa. Twitter osoittautui globaaliksi verkostoksi, jonka mielenkiinto siirtyy aina tapahtumien keski­pisteeseen.

»Twitterin 140 merkin mit­taisilla viesteillä saattoi käydä järjellistä keskustelua, jossa voi ammentaa tietoa ja vinkkejä muilta käyttäjiltä sekä jakaa omaa sisältöä.»

Mashiri tviittaa kahdella kielellä, suomeksi ja ruotsiksi. Alkuvaiheessa hänen kirjoituk­sensa Ruotsin puolustusky­vystä herättivät kiinnostusta erityisesti Pohjanlahden länsi­puolella.

Sittemmin hän on havain­nut, että puolustuskykyä kos­kevat käsitykset ovat usein heppoisella pohjalla myös Suomessa.

»Eniten minua ovat ärsyttä­neet voimasuhteiden vertailut. Monet poliitikotkin ovat yhä siinä käsityksessä, että Ruot­silla on vahvat meri- ja ilma­voimat. Mielikuvat perustuvat 1990-luvun tilanteeseen, jolloin Ruotsin asevoimat kuuluivat Euroopan suurimpiin.»

Mashiri noudattaa kirjoituk­sissaan virkamieslain, palvelus­ohjesäännön ja puolustusvoi­mien viestintäosaston antamia ohjeita. Hän on osallistunut Puolustusvoimien sosiaalisen median työpajoihin, joissa vies­tintästrategiaa on mietitty.

Tärkein rajaus on virkamiehen vaitiolovelvolli­suus. Omista työasioistaan puolustusvoimien logistiikkalaitoksella Mashiriei kirjoita lainkaan. Yleisen palvelusohjesäännön mukaan ammattisotilaan on käyttäy­dyttävä virkatehtävissään ja yksityishenkilönä siten, ettei vaaranna »luottamusta puo­lustusvoimille kuuluvien tehtä­vien asianmukaiseen hoitoon».

Salassapitovelvollisuus puolustusasioista on Suomessa varsin tiukka verrattuna Ruotsiin, jossa valtiopäivien julkisissa asiakirjoissa kerrotaan joukko­jen vahvuudet ja sijoituspaikat. Säännöt jättävät Mashirille ja muille upseereille kuitenkin pal­jon tilaa osallistua keskusteluun – ja esittää myös arvostelua.

Yhdistymisvapauden ra­joituksia Mashiri ei pidä up­seerien kannalta ongelmana. Päinvastoin, poliittisiin puolu­eisiin kuulumista voisi rajoittaa myös muilta ammattikunnilta, joilta vaaditaan erityistä puo­lueettomuutta tai objektiivi­suutta työssään.

»Voisi ajatella, että puoluesidonnaisuus voi vaarantaa esimerkiksi poliisin tai oikeus­laitoksen tuomarien ja syyt­täjien puolueettomuuden», Mashiri sanoo.

Kysymys upseerien sananvapaudesta sen sijaan on Mashirin mielestä lopulta myös periaatteellinen.

»Miten me voisimme taataäärimmäisessä tilan­teessa yhteiskunnan perusoikeuksien säilymisen, jos emme itse edes käytä samoja perusoikeuksia?»

Pidin jutustaEn pitänyt jutusta
Jaa juttu