Uudistuksilla Boko Haramia vastaan

Nigeria teki keväällä historiaa: istu­va presidentti hävisi maaliskuisis­sa vaaleissa ensimmäistä kertaa koskaan, kun Goodluck Jonathan luovutti vallan vaalit voittaneelle Muhammadu Buharille.

Vaalitulos auttaa yhdistämään nigerialaisia ja valamaan heihin kansallista itseluottamus­ta, sillä maan aiempia vaaleja ovat leimanneet väärinkäytökset ja väkivalta. Tälläkään kertaa odotukset eivät olleet korkealla, sillä Jonathan lykkäsi vaaleja kertaalleen yrittäessään taker­tua epätoivoisesti valtaan.

Buharin johtama oppositio kuitenkin ko­kosi voimansa yhdeksi puolueeksi Jonathanin keskustaoikeistolaista Kansan demokraattista puoluetta vastaan. Buhari onnistui saamaan taakseen äänestäjiä joka puolelta Nigeriaa.

Buharin APC-puolue lupasi vaalikampanjas­sa taistelevansa etenkin korruptiota ja islamis­tista terroristijärjestöä Boko Haramia vastaan. Kampanjassa korostettiin Buharin taustaa kovaotteisena kenraalina ja vallankaappauksen tehneenä sotilasjohtajana, joka johti Nigeriaa vuosina 1983–1985.

Boko Haram onnistui kuluvan vuoden al­kuun mennessä valtaamaan Nigerian koil­lisosista 30 000 neliökilometrin kokoisen eli Belgiaa vastaavan alueen ja uhkasi siten koko Nigerian valtion vakautta. Keväällä Nigerian, Nigerin ja Tšadin joukot onnistuivat kuiten­kin valtaamaan takaisin suurimman osan Boko Haramin hallitsemista alueista. Nyt Boko Ha­ram turvautuu todennäköisesti aluevaltausten sijaan perinteiseen terrorismiin, kuten pom­mi-iskuihin.

Buhari voi voittaa Boko Haramin vain kat­kaisemalla Koillis-Nigerian marginalisoi­tumisen kierteen. Siksi hänen tulee ryhtyä sotilaallisten toimien sijaan ennen muuta yh­teiskunnallisiin ja taloudellisiin uudistuksiin.

Boko Haram perustettiin vuonna 2002, ja järjestön tavoitteena on alusta saakka ollut šaria-lain tiukkaa tulkintaa noudattavan is­lamilaisen valtion perustaminen. Järjestön alkuperäinen johtaja Mohammed Yusuf kat­soi, että Nigerian valtiojohto oli korruptoitunut länsimaisten vaikutteiden paineessa ja valtiolta puuttui poliittinen legitimiteetti.

Boko Haram voidaan nähdä oireena siitä, että Nigerian valtio ei ole onnistunut luomaan kansalaisilleen kunnollisia elinoloja tai tule­vaisuudenmahdollisuuksia. Sen sijaan valtion resurssit on pidetty tiukasti pienen, johtavan piirin käsissä. Tämä on luonut yhteiskunnal­lisen ja taloudellisen tyhjiön ja avannut tilaa väkivaltaisille ääriliikkeille.

Nigeria on Afrikan suurin talous. Maan elinkeinorakenne on kuitenkin 1970-luvulta saakka ollut varsin yksipuolinen: 70 prosenttia valtion tuloista tulee öljystä. Nigeria on viime vuosikymmenen aikana hyötynyt korkeasta öljynhinnasta ja kasvattanut talouttaan keskimäärin seitsemän prosentin vuosivauhtia.

Kasvu ei kuitenkaan ole jakautunut tasai­sesti. Noin kaksi kolmasosaa väestöstä elää äärimmäisessä köyhyydessä eli alle 1,25 dolla­rilla päivässä. Väestön kasvaessa köyhien mää­rä on lisääntynyt noin 69 miljoonasta vuonna 2004 nykyiseen noin 112 miljoonaan.

Lisäksi maan eri osien väliset taloudelliset ja hyvinvointierot ovat suuria. Esimerkiksi työt­tömyys on Nigerian pohjoisosissa kolme kertaa yleisempää kuin etelässä, ja köyhiä on pohjoi­sessa 40 prosenttia enemmän kuin etelässä. Erot juontavat kolonialismin aikaan: brittiläi­set siirtomaaherrat kehittivät maan kristityn eteläosan taloutta ja koulutusjärjestelmää ja jättivät muslimienemmistöisen pohjoisen oman onnensa nojaan. Samaa kaavaa ovat tois­taneet itsenäisen Nigerian hallinnot.

Nigerian koillisosa, jossa Boko Haram on vaikuttanut eniten, on maan köyhintä seutua. Radikaaleja islamilaisia liikkeitä on aika ajoin noussut esiin vastalauseena alueen syrjittyyn asemaan. Lisäksi ajatus islamilaisesta valtiosta on peräisin jo esikoloniaaliselta ajalta, jolloin Nigerian yhteiskuntajärjestelmä muistutti ka­lifaattia. Yksi Boko Haramin esikuvista on Bor­nun kuningaskunta, joka perustettiin nykyi­sen Nigerian koillisosien, Tšadin, Kamerunin ja Nigerin alueille 900-luvulla ja joka kääntyi islamiin 1100-luvulla.

Näiden syiden vuoksi Boko Haram tulee ymmärtää ensisijaisesti osana nigerialaista yhteiskuntaa, vaikka liike onkin äskettäin ju­listanut uskollisuuttaan terroristijärjestö Isi­sille ja sillä on yhteyksiä myös somalialaiseen al-Shabaabiin.

Boko Haramilla ja Nigerian valtiolla on yh­teyksiä myös osavaltioiden tasolla. Nigerian koillisimman osavaltion Bornon silloista ku­vernööriä Ali Modu Šeriffiä syytettiin vuonna 2003 siitä, että hän olisi kuvernöörinvaaleissa käyttänyt Boko Haramia hyväkseen kerätäk­seen tukea ja vainotakseen vastustajiaan. Vas­talahjaksi Šeriffin sanottiin luvanneen paitsi rahaa myös tiukennuksia Bornossa voimassa olevaan šaria-lakiin.

Kun Šeriff ei vaalien jälkeen pitänyt lupaus­taan, Boko Haramin suosio kasvoi, ja liike levisi Bornosta naapuriosavaltioihin. Liike alkoi ka­hakoida Nigerian turvallisuusjoukkojen kans­sa, ja yhteenotot laajenivat kapinaksi.

Nigerian turvallisuusjoukot yrittivät nujertaa Boko Haramin sotilaallisesti vuonna 2009. Kaik­kiaan 800 ihmistä kuoli, mukaan lukien liikkeen johtaja Yusuf. Hänen jälkeensä Boko Haramin johtohahmoksi nousi Abubakar Šekau. Hänen alaisuudessaan järjestö on kiihdyttänyt väkival­taansa ja suunnannut iskujaan etenkin poliisia, sotilaita ja viranomaisia kohtaan.

Nigerian valtio on vastannut Boko Hara­min väkivaltaan laajamittaisilla pidätyksillä ja summittaisilla teloituksilla. Tämä on ol­lut omiaan vahvistamaan käsitystä siitä, että hallituksen taistelu Boko Haramia vastaan on taistelua myös siviiliväestöä vastaan.

Kansalaisten tyytymättömyyttä hallituksen toimiin lisäsi Goodluck Jonathanin president­tikaudella myös se, että presidentti jätti viral­lisissa esiintymisissään huomioimatta Boko Haramin uhrit. Hän ei esimerkiksi tuominnut tapausta, jossa Boko Haram sieppasi Chibokista 276 koulutyttöä.

Toisaalta Boko Haramin piinaamien aluei­den väestö ei myöskään seiso yksimielisesti terroristijärjestön takana. Boko Haram on is­kenyt niin tavallisia muslimeja kuin kristitty­jäkin vastaan, minkä vuoksi noin puolentoista miljoonan ihmisen arvioidaan paenneen ko­deistaan Koillis-Nigeriassa.

Nigerian hallinnon kyvyttömyys taistella Bo­ko Haramia vastaan on johtanut siihen, että uskonnon rooli maan pohjois- ja eteläosien välisessä vastakkainasettelussa on korostunut.

Entisen presidentin Goodluck Jonathanin kannattajat katsovat, että Boko Haram on muslimivoittoisen pohjoisen poliitikkojen so­tilaallinen luomus, jolla horjutettiin kristittyä presidenttiä. Pohjoisessa järjestö puolestaan nähdään Jonathanin yrityksenä marginalisoi­da maan pohjoisosia yhä pahemmin – tai jopa jakaa koko maa. Tällaiset uskontoon perustuvat näkemykset jäsentävät kansalaisten käsityksiä Nigerian poliittisesta kentästä ja vaikuttavat äänestyskäyttäytymiseen.

Nigerian armeijan kyvyttömyys taistella Boko Haramia vastaan puolestaan johtuu sii­tä, että armeijaa heikennettiin tietoisesti, kun Nigeria siirtyi sotilasvallasta demokratiaan vuonna 1999. Suuri osa armeijalle sittemmin osoitetuista varoista on valunut korkea-arvois­ten upseerien taskuihin.

Lisäksi Nigerian armeija on sekä politisoi­tunut että jakautunut. Osa asevoimista näyt­tää haluttomalta taistelemaan Boko Haramia vastaan. On todennäköistä, että osalla armeijan päällystöstä on yhteyksiä osavaltiotason polii­tikkoihin, jotka halusivat ennen tämänvuotisia vaaleja estää sotilaalliset voitot Boko Haramis­ta. Voittojen olisi katsottu vahvistavan ennen vaaleja valtaa pitänyttä hallitusta paikallis­poliitikkojen kustannuksella. Lisäksi aseita ja ammuksia näyttää päätyneen armeijalta Boko Haramille.

Boko Haram on toiminut myös Nigerian naapurimaissa Tšadissa, Nigerissä ja Kame­runissa. Siksi maat osallistuivat järjestön vas­taiseen taisteluun keväällä Nigerian alueel­la. Kun naapurimaiden joukot osoittautuivat Nigerian joukkoja tehokkaammiksi, Nigerian johto ei enää voinut ummistaa Boko Haramilta silmiään. Siksi presidentti Jonathan vahvisti joukkoja uusin asein, lähetti taisteluun myös korkeita upseereita ja antoi julkisesti tukensa taistelulle terrorijärjestöä vastaan.

Uuteen presidenttiin Mohammadu Buhariin kohdistuu nyt kovia odotuksia. Hänen halutaan taistelevan Boko Haramia vastaan ja luovan ta­loudellisia ja yhteiskunnallisia mahdollisuuk­sia entistä suuremmalle osalle väestöstä.

Vaikka Buhari tulee Pohjois-Nigeriasta, täy­dellistä suunnanmuutosta Nigerian politiikkaan on turha odottaa. Suunnanmuutos edellyttäisi myös poliittisen eliitin sukupolvenvaihdosta, mutta entisillä ministereillä ja kuvernööreillä on Buharin puolueessa keskeinen asema.

Buharilla on sotilastaustansa ansiosta kui­tenkin hyvät mahdollisuudet käyttää armei­jaa taisteluun Boko Haramia vastaan. Ja koska Buharin juuret ovat pohjoisessa, uusi hallitus toimii todennäköisesti aiempaa enemmän yh­teistyössä maan pohjoisosien poliitikkojen ja muiden vallankäyttäjien kanssa. Jos poliitikot ovat aiemmin tukeneet Boko Haramia, uudessa tilanteessa he todennäköisesti vetävät tukensa järjestöltä.

Tärkeintä Boko Haramin vastaisessa taiste­lussa on kuitenkin se, että uusi hallinto voittaa kansalaistensa luottamuksen. Jos Buhari ei on­nistu viemään läpi yhteiskunnallisia ja talou­dellisia uudistuksia, jotka parantavat Nigerian pohjoisosien asemaa, paikallisten mielipide voi äkkiä kääntyä häntä vastaan.

Toimivan talouden pystyttäminen uudel­leen alueille, joilla Boko Haram on toiminut, on ihmisten toimeentulon kannalta oleellisin­ta. Buharin tulee kitkeä korruptiota, suunnata pohjoiseen uusia investointeja ja monipuolis­taa Nigerian talouden rakennetta. Jos Buhari epäonnistuu, Boko Haram saattaa kyetä val­taamaan uudelleen alueita Nigerian koillisosista.

 

Angerbrandt on tutkija ja Utas vanhempi tutkija Pohjoismaisessa Afrikka-instituutissa Uppsalassa