Talouspakotteilla on ollut huono kaiku erityisesti sen jälkeen, kun Irakin elinolot kurjistuivat laajassa taloussaarrossa 1990-luvulla. Presidentti Saddam Husseinin hallinto kiersi pakotteita myymällä öljyä naapurimaiden kautta maailmanmarkkinoille, mutta kansa joutui ruokasääntelyn varaan ja tuli entistä riippuvaisemmaksi autoritaarisesta hallinnosta.
Arviolta 227 000 irakilaista lasta kuoli 1990-luvulla pakotteiden vuoksi. Pakotteilla painostettiin Irakia luopumaan joukkotuhoaseista. Niitä ei kuitenkaan löytynyt, kun Yhdysvallat liittolaisineen lopulta valtasi maan vuonna 2003.
Irakin-kokemusten jälkeen etenkin EU-maat siirtyivät käyttämään autoritaaristen maiden hallintojen johtajiin kohdennettuja henkilöpakotteita, kuten varojen jäädyttämistä ja matkustuskieltoja. Niiden vaikutukset jäivät esimerkiksi Myanmarissa 1990- ja 2000-luvuilla vähäisiksi, kun kaupankäynti samalla jatkui.
Myanmarin avautumiseen tarvittiin lopulta useita tekijöitä: Yhdysvallat tarjosi vuonna 2009 kovien talouspakotteiden rinnalla mahdollisuutta taloudelliseen yhteistyöhön. Sotilashallinnon asteittaiseen demokratisoitumiseen on vaikuttanut myös halu päästä eroon hylkiön leimasta kansainvälisillä foorumeilla ja vähentää riippuvuutta Kiinasta, arvioi Ulkopoliittisen instituutin tutkija Bart Gaens viime vuonna julkaisemassaan tutkimuksessa Political Change in Myanmar.
Venäjän poliittisen eliitin edustajat kehuskelivat vielä keväällä Krimin miehityksen jälkeen pääsyllään Yhdysvaltojen ja EU:n henkilöpakotelistoille. Heinäkuussa läntiset suurvallat asettivat Venäjää vastaan huomattavasti laajempia talouspakotteita. Myös Kanada, Norja, Sveitsi, Australia ja Japani ovat asettaneet Venäjälle eriasteisia pakotteita.
Minkälaisia pakotteita Venäjää vastaan on asetettu?
Laura Solanko,neuvonantaja, Suomen pankki:
Euroopan unioni kielsi heinäkuun lopussa venäläisten valtionpankkien yli 90 päivän joukkovelkakirjojen liikkeellelaskun unionin alueella. Lisäksi EU on kieltänyt aseiden ja arktisten alueiden öljyn- ja kaasunporauksessa sekä liuskeöljyn porauksessa käytettävän teknologian viennin Venäjälle.
EU ei ole rajoittanut lainojen myöntämistä venäläispankeille. Tähänkin asti tietyt pankit ovat rahoittaneet toimintaansa enemmän EU-alueelta nostetuilla suurilla syndikaattilainoilla kuin joukkovelkakirjoilla. EU on tehnyt pakotteista toistaiseksi aika rajallisia, jotta olisi ovi auki sillekin mahdollisuudelle, että niitä voidaan kiristää.
Yhdysvallat on sen sijaan kieltänyt lainan myöntämisen myös eräille yrityksille, kuten öljy-yhtiö Rosneftille ja kaasuyhtiö Novatekille. Lisäksi Yhdysvallat on asettanut saartoon esimerkiksi United Shipbuilding -yhtiön, joka omistaa puolet Arctech Helsinki -telakasta.
Jeffrey Schott, vanhempi tutkija, Peterson-instituutti, Yhdysvallat:
Venäjän-vastaiset toimenpiteet edustavat uudensukupolven talouspakotteita. Iranin ja Pohjois-Korean tapaukset ovat viime vuosina osoittaneet, että Yhdysvaltain ja Euroopan hallitukset pystyvät estämään yritysten pääsyn kansainvälisille rahoitusmarkkinoille nykyään paljon tehokkaammin kuin 1900-luvulla.
Taloudellisista ja poliittisista syistä Venäjää vastaan ei haluta nostaa kattavia kauppapakotteita. Venäjän kanssa halutaan edelleen tehdä yhteistyötä kansainvälisten ongelmien ratkaisemiseksi Lähi-idässä, Iranissa ja Pohjois-Koreassa.
Pakotteista on tullut viime kuukausina kattavampia ja koordinoidumpia Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin kesken, mikä on hyvin olennaista. Jotta pakotepolitiikkaa voidaan ylläpitää tarpeeksi pitkään, sille tarvitaan riittävä tuki kotimaassa, jotta omat taloudelliset menetykset hyväksyttäisiin.
Miten pakotteiden voi odottaa vaikuttavan?
Laura Solanko:
Pakotteilla ei pyritä kieltämään kaikkien venäläisten yritysten toimintaa EU:n tai Yhdysvaltojen alueella, vaan tarkoitus on poliittinen: Venäjän toimia ei hyväksytä.
Pakotteiden suora vaikutus on aika rajallinen, sillä Venäjän investointien kasvu on joka tapauksessa hiipunut ja rahoituksen tarve on pienentynyt. Venäjän keskuspankki pystyy rahoittamaan pankkeja, ja venäläiset yritykset voivat hakea rahoitusta aasialaisilta rahoitusmarkkinoilta.
Suurin vaikutus on todennäköisesti epäsuora, kun epävarmuus ja epäluottamus Venäjän taloutta kohtaan kasvavat. Pakotteet hankaloittavat rahoituksen saamista ja nostavat rahoituksen hintaa. Ne lisäävät ulkomaisten yritysten halukkuutta suunnata toimintaa jonnekin muualle kuin Venäjälle.
Pakotteet vähentävät Venäjän bruttokansantuotteen kasvua tänä vuonna prosentin kymmenyksillä, korkeintaan prosentilla. Muut pakotetoimet, kuten varojen jäädyttäminen, matkustamisen vaikeuttaminen ja teknologian vientikiellot alkavat vaikuttaa 1–3 vuoden aikajänteellä.
Jeffrey Schott:
Pakotteet vaikuttavat Venäjän talouteen huomattavasti keskipitkällä aikavälillä. Venäjä silti tuskin muuttaa niiden vaikutuksesta poliittista linjaansa kovin nopeasti. Washingtonin ja Brysselin on ratkaistava, minkälainen yhdistelmä muita toimenpiteitä tarvitaan – esimerkiksi diplomatiaa sekä sotilaallista ja taloudellista tukea Ukrainan hallitukselle. Olisi myös vakuutettava Brasilia ja Argentiina siitä, että korvaavia maataloustuotteita ei pidä viedä Venäjälle.
Pakotteiden historia osoittaa, että on tärkeää miettiä, miten pakotteita ryhdytään purkamaan, kun osa tavoitteista on toteutunut. Länsimaat vaativat ensi vaiheessa Krimin laittoman liittämisen peruuttamista, johon Venäjä tuskin suostuu. Jos tämä on ehdoton edellytys pakotteiden perumiselle, pakotteiden voidaan odottaa jäävän voimaan pitkäksi aikaa.
Pakotteiden yksi tarkoitus on ollut estää Venäjää valtaamasta Itä-Ukrainaa. Jos alueen tilanne rauhoittuu, voitaisiin ehkä poistaa osa niistä toimenpiteistä, joilla Venäjää rangaistiin sotilaallisesta väliintulosta.
