Kuluvana vuonna uutisia lukiessa on tullut jälleen muistutetuksi siitä, että Moskova ei ole Venäjä. Koronavirus on lisännyt eriarvoisuutta ja tihentänyt Venäjän alueiden ja keskuksen välistä jännitettä. Epidemian hoidossa keskushallinto on vyöryttänyt poliittista vastuuta alueiden johtajille.
Venäjän lähitulevaisuudesta on kriisin keskellä vaikea nähdä selviä linjoja. Tiedon tarve on suuri, mutta elämän epävarmuuden syvyyttä voi luodata kaunokirjallisuudella. Maxim Osipovin, venäläisessä Tarusan pikkukaupungissa asuvan kardiologin, novelleja on nyt julkaistu ensimmäistä kertaa englanniksi kokoelmassa Rock, Paper, Scissors and other stories. Osipov kirjoittaa tarkkanäköisesti ja humaanisti muun muassa niistä, jotka Venäjällä jäävät Moskovan varjoon.
Kokoelman niminovellin päähenkilö Ksenia on voimanainen, joka pyörittää kaupungin hallintoa henkilösuhteillaan. Hänen ravintolassaan työskentelevä Ruhshona on jäänyt kaupunkiin, vaikka muut siirtotyöläiset Ksenia junailee lyhyiden työsuhteiden päätteeksi joko vankilaan tai takaisin Tadžikistaniin. Kun Ruhshona puukottaa itsepuolustuksekseen paikallistason poliitikon, Ksenian vallan rajat piirtyvät uudelleen.
Vahvan metaforisessa kertomuksessa The Mill pienen tehdaskaupungin rappeutuminen kiteytyy sairaalan lääkärin osaamattomuudessa ja välinpitämättömyydessä. Vallan kasautuminen ja korruptio eivät vain vaikuta ihmisten elämään, ne määräävät siitä.
The New Yorkerin Moskovan-kirjeenvaihtaja Joshua Yaffa on verrannut Osipovia Anton Tšehoviin. Kummankin pelkistetty tyyli ja »tavalliseen ihmiseen» keskittyminen puoltavat vertausta. Tšehovin Tunnontuskat-novellissa kovaonnisen sorvaajan vaimo ehtii kuolla hevoskärryyn matkalla sairaalaan. Osipovin maailmassa tiet voi taittaa mersulla, mutta ne ovat yhä pitkiä. Keskuksen ja pienten kaupunkien väliin jää kuilu, joka on yhtä lailla henkinen kuin tilallinen: Moskovan säännöt loitontuvat teoreettisiksi, kun hätä on käsillä ja ratkaisut keksittävä itse.
Tänä keväänä Venäjän »tavallisen kansan» ja valtaeliitin elämät ovat revenneet yhä kauemmas toisistaan. Ensimmäisillä ei ole juuri keinoja estää altistumista koronaviruksen levitessä, jälkimmäiset hankkivat itselleen hengityskoneita. Politiikan tutkijat Emil Pain ja Sergei Fedjunin ovat huomauttaneet, että elitismin käsite auttaa ymmärtämään Venäjän politiikan nykytilaa paremmin kuin esimerkiksi populismi. Heidän mukaansa elitismi näkyy toisaalta hallinnon autoritaarisessa ja paternalistisessa otteessa, toisaalta intelligentsijan ajatuksessa siitä, että tavalliset ihmiset eivät kykene hallitsemaan itseään.
Osipovin teksteissä ajattomalta tuntuu sanoma siitä, että elitismin luoma kuilu on mahdollista ylittää. Tavallista ihmistä ei katsota ylhäältä tai ulkopuolelta. Kokoelman nimen voi tulkita myös vihjeenä siitä, ettei ihminen valitse osaansa.
Kirjoittaja on tutkija Ulkopoliittisen instituutin EU:n itäinen naapurusto ja Venäjä -tutkimusohjelmassa.
