Ahmet Omer näyttää Xinjiangista saamaansa videonpätkää. Se ja vastaavat videot todistavat pakkotyöleireistä ja epäinhimillisistä elinoloista. Kuva: Salla Nazarenko
Vantaalainen Ahmet Omer liikuttuu silminnähden puhuessaan äidistään. Äiti joutui kahdeksi vuodeksi »uudelleenkoulutusleirille» Kiinan Xinjiangissa, kun Istanbulissa aiemmin asunut Omer kieltäytyi yhteistyöstä Kiinan viranomaisten kanssa.
Omer tietää kuitenkin äidin olevan hengissä – toisin kuin moni uiguuri. Omerin luokkatoveri työskenteli sairaanhoitajana, näki äidin sairaalassa ja lähetti Omerille kuvan. Turvonneet silmät kielivät joko pahoinpitelystä tai sairastumisesta. Mitään yhteyttä äitiin Omerilla ei ole. Useimmat ulkomailla asuvat uiguurit ovat menettäneet kontaktin perheenjäseniinsä.
Suomen uiguurit ovat perustaneet oman kansalaisjärjestönsä syksyllä 2020. Omer on yksi järjestön perustajajäsenistä. Hänen arvionsa mukaan Suomessa asuu 350–400 uiguuria, joista kansalaisjärjestöön on liittynyt tässä vaiheessa vasta muutama. Tavoite on saada maailma kuulemaan uiguurien hätä.
»Aiomme protestoida Kiinaa vastaan joka perjantai», Omer sanoo.
Uiguurit kutsuvat Kiinan Xinjiangin autonomista aluetta Itä-Turkestaniksi. Islaminuskoisia uiguureja on Kiinassa yli kymmenen miljoonaa. He puhuvat turkinsukuista kieltä ja muistuttavat kulttuuriltaan enemmän Keski-Aasian kansoja, kuten kirgiisejä, kazakkeja ja uzbekkeja, kuin Kiinan han-kiinalaista valtaväestöä. 1990-luvulla Keski-Aasian valtioiden itsenäistyminen Neuvostoliitosta herätti toiveita uiguureiden omasta valtiosta, mitä Kiina ei ole hyväksynyt.
2010-luvulla Xinjiangissa ja muualla Kiinassa tapahtui terrori-iskuja, joista Kiina syyttää uiguurien ääriryhmiä. Noin kolme vuotta sitten Kiina aloitti järjestelmällisen operaation uiguurien »terrorismin» kitkemiseksi. Alueelta on erittäin vaikeaa saada tietoa, mutta vuonna 2018 Kiinan hallitus myönsi uudelleenkoulutusleirien olemassaolon.
Ahmet Omer ja hänen maanmiehensä kutsuvat leirejä keskitysleireiksi. Leireillä on arvioitu olevan jopa miljoona ihmistä. Tutkijoiden mukaan leirien tavoite ei ole vain terrorismin kitkeminen vaan vähemmistökansan assimiloiminen Kiinaan.
Omer ja hänen ystävänsä ovat saaneet turvapaikan Suomesta ja sanovat viihtyvänsä maassa. Maanmiesten tilanne Xinjiangissa ei kuitenkaan anna heille rauhaa.
»Haluamme tehdä jotakin. Ihmiset kärsivät.»
Kiina ei päästä Xinjiangiin ulkomaisia toimittajia eikä diplomaatteja. Ahmet Omer kuitenkin toteaa, että Kiina on aktivoitunut ja uiguureja lähetetään takaisin Xinjiangiin Indonesiasta, Turkista, Malesiasta ja Thaimaasta.
Suomen uiguuriaktiivien eräs tavoite on saada voimaan Kiinaa koskeva, Yhdysvaltain säätämän Magnitski-lain kaltainen laki, joka määräisi rangaistuksia ihmisoikeuksia rikkovan valtion viranomaisille ja johdolle. Heitä turhauttaa länsimaiden varovaisuus Kiinan suhteen. Kiina todistetusti seuraa ulkomailla asuvia uiguureja ja houkuttelee heitä antamaan tietoja muiden uiguurien liikkeistä, kuten Omerille itselleen kävi Turkissa.
Omerin mukaan Suomessa tällaista toimintaa ei vielä ole ollut, mutta Kiinan lähetystö on täälläkin aktiivinen.
Koska tiedonsaanti Xinjiangista on olematonta, uiguuridiaspora joutuu turvautumaan niihin lähteisiin, joihin voi. Videosovellus Tiktokia vastaava Doyin-sovellus on paras lähde.
Omerin ja hänen maanmiestensä kännykät ovat täynnä muutaman sekunnin mittaisia videoita, joita Xinjiangissa olevat uiguurit kuvaavat usein pakkotyörangaistuksen uhalla.
Taustalla soiva surumielinen musiikki paljastaa videoiden sisällön. Vanhemmistaan erotettuja lapsia, pakkotyöleirin edessä jonottavia omaisia, kauas kotoa kuljetettuja tehdastyöläisiä, pakollisia mandariinikiinan tunteja ja han-kiinalaisen kanssa avioon pakotettuja uiguurityttöjä.
Ahmet Omerin mukaan uiguurien ja kiinalaisten väliset seka-avioliitot eivät ole tavallisia, sillä muslimeina ja kulttuuriltaan han-kiinalaisista poikkeavina uiguurit eivät niitä suosi. Omer kuitenkin väittää, että Kiinassa houkutellaan ihmisiä muuttamaan Xinjiangiin lupaamalla uudisasukkaille ilmaista maata ja vaimo. Suomen uiguurit kertovat myös uiguurinaisten raiskauksista ja heille tehdyistä pakkoaborteista.
»Kun kävin koulua, han-kiinalainen opettajani sanoi, että Kazakstan, Kirgisia ja muut Keski-Aasian maat kuuluvat myös Kiinalle», Ahmet Omer kertoo.
»Kiina ei pysähdy, jollei sille tehdä mitään. Maailman hiljaisuus rohkaisee Kiinaa.»
Suomessa yhdistys on tähän mennessä saanut vastakaikua kansanedustaja Sebastian Tynkkyseltä (ps.). Työ kuitenkin jatkuu.
»Emme lepää, ennen kuin suomalaiset poliitikot heräävät tilanteeseemme.»
