Kylmän sodan päätyttyä iso lohikäärme eli Neuvostoliitto kukistui. Tämän jälkeen länsi Yhdysvaltojen johtamana joutui taistelemaan erilaisia pienempiä myrkkykäärmeitä eli terroristi- ja kapinallisjärjestöjä vastaan, eritoten Irakissa ja Afganistanissa. Samaan aikaan uinuvat lohikäärmeet Venäjä ja Kiina seurasivat lännen kamppailuja ja oppivat myrkkykäärmeiltä.
Nyt Venäjä ja Kiina hallitsevat poliittista manipulaatiota ja hybriditoimintaa, ja ne käyttävät digitaalista teknologiaa omien epädemokraattisten agendojensa edistämiseen. Myös pienemmät lohikäärmeet Iran ja Pohjois-Korea tekevät samaa.
David Kilcullen analysoi tuoreessa kirjassaan, mitä Yhdysvaltojen vastustajat Venäjä, Kiina, Iran ja Pohjois-Korea ovat oppineet viime vuosikymmenien konflikteista, joissa länsi on kamppailut erilaisia ei-valtiollisia toimijoita vastaan. Kilcullen on australialainen sotilas, diplomaatti ja tutkija sekä yksi maailman johtavista ajattelijoista tulevaisuuden sodankäynnin saralla.
Persianlahden sodan opetus Yhdysvaltojen vastustajille oli, että perinteinen sodankäynti Yhdysvaltojen ase- ja sotilaallista mahtia vastaan oli tuhoon tuomittu. Koko 1990-luvun Yhdysvallat dominoi geopoliittista kenttää. Tämä muuttui vuonna 2003, kun Yhdysvallat hyökkäsi Irakiin. Islamistiryhmät oppivat nopeasti, että Yhdysvaltojen asemahti ei ollutkaan voittamaton. Kalliilla aseteknologialla ei ole asymmetrisessä sodankäynnissä suurta merkitystä.
Kilcullen luonnehtii Venäjän toimia »liminaaliseksi sodankäynniksi». Sillä hän tarkoittaa erilaisia taktiikoita, joilla Venäjä hämärtää sodankäynnin rajoja: »pieniä vihreitä miehiä» Krimillä ja Ukrainassa, disinformaation levittämistä sekä esimerkiksi pakolaisten lähettämistä Norjaan (ja Suomeen) vastaanottajamaiden reaktion testaamiseksi.
Kiina puolestaan käyttää Kilcullenin mukaan »konseptuaalisen laajentamisen» doktriinia, joka vie suurvaltakilpailun uudelle tasolle. Kyse on paitsi kauppasodasta myös mediasodasta, kiinteistö- ja yrityskaupoista ja jopa salakuljetuksesta ja muusta rikollisesta toiminnasta. Kirjoittajan mukaan Venäjän ja Kiinan toimissa olennaista on, että toiminta voidaan aina kiistää.
Kilcullen varoittaa, että länsi voi tahtomattomaan joutua väkivaltaiseen konfliktiin lohikäärmeiden kanssa, ellei ymmärrä niiden ajattelua ja toimintamalleja. Hän tarjoaa lääkkeeksi »Bysantin mallia». Bysantin keisarikunta keskittyi aikanaan muovaamaan toimintaympäristöä itselleen otolliseksi ja hankkimaan ketterää, edullista ja kestävää sotilaallista osaamista kalliiden puolustusratkaisujen ja lyhyen tähtäimen ylivoiman sijaan. Nykyaikana esimerkiksi helposti liikuteltavat, hyvin varustetut ja koulutetut erikoisjoukot ovat Kilcullenin mukaan parempi investointi kuin kalliit häivehävittäjät ja lentotukialukset.
Lisäksi Kilcullen peräänkuuluttaa uudenlaista strategista ajattelua: Lännen tulisi pohtia vakavasti, mitä seuraa niistä opeista, joita lännen viholliset ovat vuosien varrella keränneet ja joilla ne nyt haastavat länttä eri areenoilla. Pelkkä pyrkimys hallita geopolitiikkaa ei riitä.
Kirjoittaja on neuvonantaja ulkoministeriössä.