Kuudentena elokuuta viisi intialaista sotilasta kuoli Kašmirissa Intian ja Pakistanin kiistellyllä rajalla. Päivää myöhemmin kaksi intialaista sotilasta haavoittui samalla rajalla. Pakistanin armeija kiisti osallisuutensa hyökkäyksiin, mutta intialaiset poliitikot syyttävät Pakistania militanttiryhmien tukemisesta alueella. Intian ja Pakistanin suhteissa eletään jälleen kriisin hallitsemisen aikaa, vaikka tarvittaisiin siirtymistä konfliktien ratkomiseen ja alueelliseen yhdentymiseen.
Intia ja Pakistan ovat ydinasevaltoja, jotka ovat taistelleet keskenään neljä sotaa ja käyneet sodan partaalla useita kertoja. Viimeksi maiden suhteet kiristyivät äärimmilleen vuonna 2008 Mumbain terrori-iskun vuoksi. Sitä mukaa kun Pakistan ja Intia laajentavat ydinasearsenaaliaan, riski aseiden joutumisesta vääriin käsiin kasvaa.
Pakistanin sotilastiedustelu ISI vastaa siitä, kuka kontrolloi maan ydinaseita. Bruce Riedelin mukaan se on myös keskeisesti kytköksissä eri terroristiryhmiin. Jotkut ryhmät, kuten Mumbain terrori-iskusta vastuussa ollut Lashkar-e-Taiba, ovat teknisiltä taidoiltaan kykeneviä käyttämään taktista ydinasetta.
Kylmän sodan ajalta tuttu ydinasevaltioiden välinen kauhun tasapaino ei päde Etelä-Aasiassa. Atlantti erotti Yhdysvallat ja Neuvostoliiton, kun taas Intialla ja Pakistanilla on pitkä yhteinen maaraja. Tilanne muistuttaa enemmän venäläistä rulettia kuin molemminpuolista pelotevaikutusta. Kun Intia ja Pakistan seuraavan kerran ajautuvat todella vakavaan kriisiin, on odotettavissa korkeiden panosten näytelmä, jonka seuraukset voivat olla arvaamattomat.
Riedel analysoi kirjassaan Intian ja Pakistanin vaarallista suhdetta. Riedel on entinen CIA:n työntekijä, joka on erikoistunut Etelä-Aasiaan. Hän toimi neljän eri presidentin neuvonantajana ja työskentelee nykyisin tutkijana Brookings-instituutissa.
Intialla ja Pakistanilla on yhteiset juuret osana brittiläistä Intiaa, mutta maiden erot ovat suuria. Intia on maailman suurin demokratia, kun taas Pakistanin johdossa ovat vuorotelleet sotilaat ja siviilit. Intian 1,2 miljardin väestö on maailman toiseksi suurin, ja Pakistan on nousemassa väestöltään viidenneksi suurimmaksi. Pakistanissa asuu lukuisia terroristeja, joista Osama bin Laden oli kuuluisin.
Kaikki Yhdysvaltojen presidentit Franklin Rooseveltista Barack Obamaan ovat tavalla tai toisella olleet tekemisissä alueen kysymysten kanssa. Kahdenkymmenen viime vuoden aikana Valkoinen talo on useasti joutunut puuttumaan Intian ja Pakistanin väleihin estääkseen ydinaseselkkauksen. Yhdysvallat on hallinnut kriisiä hyvin, mutta Riedelin mukaan amerikkalaisista ei ole konfliktin ratkaisijaksi.
Yhdysvaltojen suurin virhe Etelä-Aasiassa on se, että Washington on antanut Pakistanissa tukensa kenraaleille siviilien kustannuksella. Yhdysvallat on saanut näin vaikutusvaltaa Pakistanin asioihin, mutta samalla moni pakistanilainen on menettänyt uskonsa Yhdysvaltojen kykyyn edistää alueen vakautta.
Kašmirin kysymyksen ratkaisu on avainasemassa, jotta voidaan siirtyä kriisinhallinnasta konfliktin ratkaisuun. Riedelin mukaan Pakistanin on irtisanouduttava terroristiryhmä Lashkar-e- Taiban tukemisesta. Siten intialaisten poliitikkojen olisi vastaavasti helpompi vakuuttaa kansalaisilleen, että Pakistan ei tue terroristeja.
Kašmiriin voisi soveltaa Euroopan historiasta tuttua Versailles’n sopimuksen mukaista Saarin alueen mallia. Kašmir olisi rauhan ja kehityksen saareke Intian ja Pakistanin välissä. Rajoihin ei koskettaisi, mutta ihmisten ja tavaroiden vapaa liikkuvuus mahdollistaisi alueen taloudellisen kehityksen. Pakistanin ja Intian tulisi johtaa tätä prosessissa. Riedel katsoo, että Yhdysvalloilla voisi olla korkeintaan tukeva rooli.
Kirjoittaja on Etelä-Aasian tiiminjohtaja ulkoministeriössä.
