Unionistien mielenosoitukset Belfastissa ovat jatkuneet koko kevään. Syynä on kiista Britannian lipusta, jonka liehumista on rajoitettu kaupungintalolla 18 päivään vuodessa.
Lippukiistaa on edeltänyt jo jonkin aikaa voimistunut tasavaltalaisterrori. Irlannin tasavaltalaisarmeija ira luopui rauhansopimuksessa aseistaan, mutta ira:sta irtautuneet terroristisolut ovat iskeneet jälleen viime syksystä asti.
Kohteena ovat olleet esimerkiksi poliisivoimat ja protestanttien kerhotilat Belfastissa. Viimeisin kuolonuhri on marraskuulta, jolloin surmattiin tasavaltalaisvankeja valvonut vanginvartija. Iskusta otti vastuun The ira -nimellä toimiva ryhmä.
Myös tasavaltalaista Sinn Fein -puoluetta edustava varapääministeriMartin McGuinness on saanut tappouhkauksia. Maaliskuussa todellisiksi tasavaltalaisiksi itseään kutsuvat hyökkääjät pommittivat hänen taloaan mustalla maalilla. Poliisi on löytänyt tasavaltalaisten asekätköistä kevään mittaan raskaampaakin kalustoa, kuten raketinheittimen ja sotilaskäyttöön tarkoitettuja räjähteitä.
Turvallisuusviranomaiset pelkäävät, että tasavaltalaisterroristit valmistautuvat takavuosien kaltaiseen näyttävään iskuun, kun G8-ryhmän johtajat kokoontuvat kesäkuussa Pohjois-Irlantiin.
Ääriryhmät ovat turhautuneet siihen, että tasavaltalaisjohtajat näyttävät tuudittautuneen Belfastin rauhansopimukseen ja jakavat paikallishallinnon ministeripaikat unionistien DUP-puolueen kanssa.
Lisämausteensa soppaan on tuonut viime vuoden lopun väestönlaskenta, jossa protestanttien osuus laski ensi kertaa alle puoleen väestöstä. Tämä näyttää tukevan niin sanottua ”love bomb” -teoriaa, jonka mukaan katolisten nopea väestönkasvu johtaa väistämättä Irlannin yhdistymiseen.
Radikaalien puristuksessa Sinn Fein on nostanut esiin vaateen Belfastin sopimukseen kirjatun kansanäänestyksen järjestämisestä. Äänestyksessä otettaisiin kantaa siihen, tulisiko Pohjois-Irlannin yhdistyä Irlannin tasavaltaan.
Yllättäen myös unionistien dUP on väläyttänyt tukeaan äänestykselle, sillä mielipidetiedustelut osoittavat, että myös kasvava osa katolilaisista tukee pysymistä Britannian yhteydessä. Irlanti on talousvaikeuksissa, ja Britanniasta virtaa Pohjois-Irlantiin subventioita. dUP laskee, että pohjoisirlantilaiset eivät lähtisi tässä tilanteessa Irlannin kelkkaan.
Pohjois-Irlannin keskustelu noudattaa siis edelleen voimakkaasti vanhoja yhteiskunnallisia jakolinjoja. Tämä on eräs rauhansopimuksen suurimmista ongelmista. Sopimus rakentuu konfliktinratkaisun perusajatukselle, jonka mukaan ryhmäidentiteetiltään riitaisat osapuolet on saatava elämään rauhassa rinnakkain takaamalla, että molemmille ryhmille tärkeitä ajatuksia ja symboleja kunnioitetaan.
Samalla sopimus kuitenkin institutionalisoi toisilleen vihamieliset poliittiset aatteet. Kahden tradition ympärille rakennettu vallanjako jättää vähän poliittista tilaa jaon ulkopuolisille voimille ja uusille ajatuksille. Silmäys kansalaisyhteiskuntaan vahvistaa tätä näkemystä: protestanttiset ja katoliset lapset käyvät eri kouluja, eikä kaupunkia halkovista rauhanmuureista ole päästy eroon.
Lisäksi symbolit ovat nousseet tärkeämpään asemaan kuin ihmisten arkielämään vaikuttavat kysymykset. Hyvä osoitus on viime joulukuun vesikriisi: kun Belfastin vesipula ajoi ihmiset kaduille jonottamaan vettä, kaupunginvaltuusto riiteli liputuskäytännöstä.
