Midrand on Johannesburgin ja Pretorian välillä sijaitseva kaupunginosa, jossa on niin liike-elämää kuin vauraita aidattuja asuinalueita. Monet Etelä-Afrikan uuden mustan keskiluokan edustajista asuvat täällä.
Alueen mukaan on nimetty siellä kokoontuva Midrand-ryhmä, Etelä-Afrikan valtapuoluetta ANC:tä kritisoivan tusinan nuorehkon mustan intellektuellin muodostama klikki. Se katsoo edustavansa niitä arvoja, joiden ansiosta Midrandin kaltaiset alueet ovat nousseet kukoistamaan.
Ryhmän mukaan Anc on hylännyt nykyisen johtajansa Jacob Zuman kaudella poliittiseen keskustaan tukeutuvan uskon markkinavoimiin samoin kuin yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyön yhteiskunnan kehittämiseksi.
Suunnanmuutos alkoi vuoden 2007 puoluekokouksesta, jossa puolueen vasemmistosiipi syrjäytti istuvan presidentinThabo Mbekin ja nosti Zuman johtoon. Vuonna 2009 Zuma valittiin presidentiksi ja joulukuussa 2012 jatkokaudelle ANC:n puheenjohtajaksi. Valinta ennakoi hänelle myös toista presidenttikautta vuoden 2014 vaaleissa.
Midrand-ryhmän näkemyksen mukaan ANC on matkalla perikatoon. Ryhmän perustajajäsen Prince Mashele arvioi joulukuussa suorasukaisesti The Sunday Independent -lehdessä, että Anc on jatkossa aiempaa jakautuneempi, turmeltuneempi, nurkkakuntaisempi, korruptoituneempi ja yhä pahemmin eksyksissä.
Helmikuun lopulla anc-kritiikkiin yhtyi myös apartheidin ajoilta tunnettu aktivisti Mamphela Ramphele. Hän ilmoitti perustavansa oman ”puoluepoliittisen ohjelmansa”. Ramphelen liikkeen taustalla ovat vaikuttaneet osin samat hahmot kuin Midrand-ryhmässä, muiden muassa Mashele.
Mashele toimi edellisen presidentin Thabo Mbekin puheenkirjoittajana, mutta nyt Midrand-ryhmän jäsenet vaikuttavat karsastavan puoluepolitiikkaa. Heidän tyylinään on eräänlainen elitistinen intellektuaalisuus, jonka on tarkoitus vedota koulutettuun mustaan keskiluokkaan. Siihen kuuluu nyt noin viidennes Etelä-Afrikan väestöstä.
Valikoitua väkeä
Vuonna 2010 Mashele kirjoitti, että Midrand-ryhmä valitsee jäsenensä äärimmäisen tarkalla seulalla, mikä suojelee ryhmää typeryydeltä ja keskinkertaisuudelta. Ryhmään kuuluu tutkijoita, kansalaisjärjestöjen johtajia ja journalisteja. Heidän verkko- ja lehtikolumniensa vakiaiheena on Anc:n tila Zuman alaisuudessa.
Zuma ja entinen presidentti Mbeki ovat eri mieltä etenkin valtion tehtävistä. Mbeki vastusti ajattelua, jonka mukaan valtiolla on vastuu Etelä-Afrikan kroonisten kehitysongelmien ratkaisemisesta. Noin puolet eteläafrikkalaisista elää alle 500 randilla eli 40 eurolla kuussa.
Mbeki vei aiemmin vasemmistolaisen Anc:n kohti poliittista keskustaa. Talouteen houkuteltiin yksityisiä sijoituksia ja markkinavoimat nähtiin ratkaisevina kasvun kannalta. Infrastruktuuria kehitettiin julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeilla. Köyhyyden voittamisessa luotettiin siihen, että talouskasvun hedelmät valuisivat vähitellen myös köyhimpien hyväksi.
Mbeki myös tuki vasta kehittymässä olevaa mustaa keskiluokkaa. Käytössä oli heikommassa asemassa olevia työnhakijoita suosiva positiivisen syrjinnän ohjelma (Black Economic Empowerment, bee). Puolue katsoo nyt, että Mbeki epäonnistui Etelä-Afrikkaa vaivaavan köyhyyden ja alikehittyneisyyden poistamisessa etenkin kaupunkien ulkopuolella.
Rahojen väärinkäyttöä
Zuman hallinnon tavoitteena on parantaa aiempaa useamman mustan asemaa. Anc on myös ryhtynyt Zuman kaudella tiiviimpään yhteistyöhön ammattiliittojen ja kommunistipuolueen kanssa.
Zuman aikaisen Anc-hallinnon poliittisiin voittoihin kuuluvat vähittäiset edistysaskeleet sosiaalipolitiikassa sekä hi-viruksen ja aidsin vastaisessa työssä. Hallinto on tukenut hiv-lääkkeiden nopeaa käyttöönottoa, ja Lancet-lehden mukaan eteläafrikkalaisten eliniänodote nousi kuudella vuodella 2005–2011. Mbeki puolestaan sai aikanaan nolon maineen esitettyään skeptisiä näkemyksiä hi-viruksen ja aidsin suhteesta.
Jotkut Midrand-ryhmän esittämistä syytöksistä ovat ennen kaikkea ideologisia, mutta ryhmän kritiikki Anc:n korruptiota vastaan on asiapohjaisempaa. Kritiikki keskittyy valtion varojen väärinkäyttöön.
Etelä-Afrikan julkiset hankinnat tehdään usein Anc:n toimihenkilöiden henkilökohtaisten kontaktiverkostojen avulla. Vuonna 2011 noin 40 kansanedustajan todettiin käyttäneen henkilökohtaisiin matkoihinsa 18 miljoonaa randia eli lähes 1,5 miljoonaa euroa valtion rahoja. Vuosina 2009–2012 Etelä-Afrikka putosi 14 pykälää Transparency Internationalin korruptioindeksissä ja on nyt sijalla 69 yhteensä 174 maan vertailussa.
Midrand-ryhmä edustaa pohjimmiltaan niitä Anc:n jäseniä, jotka pettyivät Mbekin syrjäyttämiseen, mutta ryhmä on pitänyt etäisyyttä oppositiopuolueisiin. ANC:stä irtautuneet Mbekin tukijat perustivat Kansankongressi-puolueen (Cope), joka sai 7,4 prosenttia vuoden 2009 parlamenttivaalien äänistä mutta romahti 2,6 prosenttiin vuoden 2011 kunnallisvaaleissa. Se osoitti, ettei Etelä-Afrikassa ole paljon tilaa mustille johtajille Anc:n ulkopuolella.
Suurin oppositiopuolue Demokraattinen allianssi ei ole saanut taakseen mustia kannattajia eikä riveihinsä mustia johtajia, vaikka puolue onkin vaalien yhteydessä omaksunut Anc-tyylisen vapautusretoriikan. Demokraattinen allianssi on ilmoittanut pyrkivänsä muodostamaan muiden oppositiopuolueiden kanssa koalition, joka voisi haastaa Anc:n vuoden 2019 vaaleissa.
Ei ole kuitenkaan varmaa, pystyvätkö oppositiopuolueet sopimaan yhteisestä vaaliohjelmasta, sillä niitä yhdistää oikeastaan vain oppositioasema.
ANC:n oman tulkinnan mukaan puolue kärsii ”virka-aseman mukanaan tuomista synneistä”. Anc on useimmiten ainoa tarjolla oleva vaihtoehto, ja se houkuttelee ihmisiä, jotka näkevät puolueessa toimimisen keinona saada töitä ja kohentaa elintasoaan. ANC:n kouriintuntuvat epäonnistumiset antavat Midrand-ryhmälle nostetta koulutetun mustan keskiluokan keskuudessa. Ryhmä on kuin paarma ANC:n niskassa, eikä sitä ole helppo läimäyttää pois.
Kirjoittaja on Etelä-Afrikassa asuva vapaa toimittaja.