Diplomaattien työhön kuuluivat jo sata vuotta sitten moninaiset juhlat. Oli kyse sitten suomalaisten suojeluskuntalaisten huviretkestä Viroon tai vallankumouksen nelivuotisjuhlasta Venäjällä, Suomen valtion edustajien läsnäolo oli tärkeää. Yhtä tärkeää oli myös jättää väliin ne juhlat, joihin osallistuminen ei ollut diplomaatin arvolle suotavaa.
Tallinna: »Klo 18:lta oli [– –] päivälliset, joilla vallitsi mitä reippain mieliala eli tuju, niinkuin virolainen sanoo. [– –] Puheita pidettiin runsaasti ja oli huvittavaa nähdä, millä nautinnolla ja mielihyvällä suomalaiset ottivat ruokaryypyn, kun se voi laillisesti tapahtua. Miehet pitivät kuitenkin kohtuudesta kiinni, ainoastaan yksi tottumaton maalaisnuorukainen, jolle kahvin kera oli juotettu ystävällisten isäntien puolelta juomalasillinen likööriä muka limonaatina, näkyi pehmenneen siksi paljon, että täytyi »avustaa» autoon.»
Erkki Reijonen, 30. syyskuuta 1921
Moskova: »[Ulkoasiainkomissaari Tšitšerin] päätti puheensa pikarilliseen samppanjaa, jonka hän joi Venäjän ja muitten valtakuntien keskeisten valtiollisten ja taloudellisten normaalisuhteitten kehittymisen hyväksi. Useat kerrat hän lausui päätelmän, [– –] että nimittäin Venäjä yhtä hyvin kuin muutkin maat eivät saata tulla ilman toisiaan toimeen, ja tähän nähden on yhtä hyvin Venäjälle kuin muulle maailmalle eduksi, että Venäjän rajat avataan kaupalle ja muulle kansainväliselle vuorovaikutukselle.»
Eero Järnefelt, 12. marraskuuta 1921
Suomen lähetystösihteeri Lontoossa Eino Wälikangas kuvattiin juhlavana 1920-luvun alussa Harrods-tavaratalossa. Kuva: MuseovirastoTokio: »Muuan S.M. Ikuhara, joka on ’Anglo-Japanese Brewery Co. Ltd.’in toimihenkilöitä [– –], kävi pyytämässä minua ’enimmän tunnettuna ulkolaisena’ ottamaan kunniavieraana osaa oluttehtaan järjestämään geisha-juhlaan, t.k. 12. p. Maple-klubissa. Kun sanoin olevani sidottu sinä iltana olemaan muualla päivällisissä, lupasi hän muuttaa päivän, sillä kaupungin parhaat tanssijattaret kutsutaan esiintymään ja minun pitää välttämättä muka olla siellä. [– –] Kierreltyäni asiaa ja kiitettyäni kunniasta pääsin kuitenkin miehestä irti. Suomen edustajan – oli hän raittiusmielinen tai ei omasta puolestaan – ei sovi esiintyä jonkin oluttehtaan suojattina tai suojelijana.»
G.J.Ramstedt, 11. marraskuuta 1921
Sarjassa seurataan Suomen ulkomaanedustustojen raportointia sadan vuoden takaisista tapahtumista.
