Samherji-skandaalia tutkinut Kveikur-ohjelman työryhmä, tuottaja Stefán Aðalsteinn Drengsson (vas.) sekä toimittajat Helgi Seljan ja Aðalsteinn Kjartansson, juttukeikalla Angolassa 2019. Kuva: Rúv/Kveikur
Kohu Islannin suurimpiin kalastusyhtiöihin lukeutuvan Samherjin ympärillä jatkuu jo kolmatta vuotta.
Afrikan rannikon bisneksissä ryvettyneen Samherjin suhtautuminen Islannin toimittajakuntaan nousi jälleen otsikoihin marraskuussa. Tunnettua blogia pitävä Páll Vilhjálmsson esitti, että yksi tai useampi toimittaja olisi myrkyttänyt keväällä akuuttiin sairaalahoitoon joutuneen Samherjin työntekijän ja varastanut tämän puhelimen. Samherjissä Vilhjálmssonin ulostuloja tuettiin.
Marraskuussa 2019 Islannin yleisradioyhtiön Rúvin tutkivan journalismin ohjelma Kveikur paljasti Samherjin maksaneen lahjuksia Namibian viranomaisille. Vastineeksi Samherjin tytäryhtiöt olivat saaneet ylimääräisiä kalastuskiintiöitä Namibian vesillä.
Samherji pyrki vaientamaan tapausta tutkineet toimittajat. Toukokuussa 2021 kävi ilmi, että yhtiön sisällä oli masinoitu toimittajien häirintään ja painostukseen erikoistunut niin kutsuttu iskuryhmä, joka oli puolentoista vuoden ajan systemaattisesti mustamaalannut toimittajia verkossa sekä uhkaillut heitä henkilökohtaisilla viesteillä.
Yhtiö esitti julkisen anteeksipyynnön, mutta toimittajien häirinnälle ei näy loppua.
Kyse on kansainvälisestä kehityssuunnasta, jossa varakkaat henkilöt ja yritykset pyrkivät hiljentämään toimittajia.
Vaino on kohdistunut etunenässä Kveikurin toimittajaan Helgi Seljaniin, jota tarkkailtiin myös tämän kotipihalla. Seljan on parin vuoden takaisen Kveikurin jäsenistä ainoa, joka työskentelee yhä Rúvilla. Hänen mukaansa toimittajia häiritään edelleen.
»Vaikka Samherji ei ole onnistunut estämään tapauksen uutisointia, on se onnistunut viemään toimittajilta paljon aikaa ja energiaa painostamisella ja tekaistuilla jutuilla», Seljan sanoo.
Hän kertoo olevansa yllättynyt siitä, miten pitkälle Samherji on ollut valmis menemään toimittajia häiritäkseen. »Tämä sissisodankäynti on vahingoittanut islantilaista journalismia paljon. Se on johtanut itsesensuuriin.»
Islannin media poikkeaa muista Pohjoismaista siten, että sitä ei tueta julkisesti samassa määrin.
Seljan huomauttaa, että vaikka Samherjin toimittajiin kohdistama vaino on eurooppalaisittain poikkeuksellista, ei se ole maailmanlaajuisesti tarkasteltuna tavatonta.
»Kyse on kansainvälisestä kehityssuunnasta, jossa varakkaat henkilöt ja yritykset pyrkivät hiljentämään toimittajia», Seljan esittää. »Samoja keinoja käytettiin esimerkiksi Harvey Weinsteinin tapauksessa.»
