Sini Harkille on tärkeää olla tekemisissä monenlaisten organisaatioiden ja ihmisten kanssa, jotta ymmärrystä syntyy eri osapuolten välillä. Kuva: Teemu Silván
Yli 20 vuotta ympäristöjärjestöissä työskennellyt Sini Harkki siirtyi Greenpeacesta viestintätoimisto Tekirin johtavaksi konsultiksi tammikuussa 2020. Syksyllä Harkki palasi Greenpeace Nordenille ohjelmajohtajaksi.
Toimit Suomen-maajohtajana Greenpeacessa. Miksi kiinnostuit konsultin työstä viestintätoimistossa?
Oli itsellenikin yllätys, että päädyin Tekirille. Halusin tehdä välillä enemmän töitä yritysten kanssa. Tekirillä oli halua laajentaa viestintäkysymyksistä strategiseen vastuullisuusneuvontaan.
Tein konsultointia muun muassa rahoitus- ja teollisuusaloilla sekä myös järjestöille ja säätiöille. Sparrasin paljon eri organisaatioita siitä, miten ilmastoon ja biodiversiteettiin liittyvien kysymysten pitäisi näkyä heidän strategioissaan.
Miksi palasit Tekiriltä Greenpeaceen?
Se ei ollut missään nimessä leirivalinta, kuten ei ollut toisinkaan päin. Nykyinen pestini Greenpeacella oli houkutteleva ja sellainen, jossa tiedän osaamiseni olevan hyvässä käytössä. Minulla oli kaipuu kansainvälisempään työympäristöön, ja tässä roolissa on hyvä mahdollisuus vaikuttaa Greenpeacen suurimpiin kansainvälisiin kampanjoihin.
Mikä viestintätoimistoissa vetää aktivisteja ja järjestöjen asiantuntijoita puoleensa?
Ympäristökysymyksiä priorisoiville ihmisille yrityksistä on tullut sekä houkutteleva että eettisesti mahdollinen työympäristö. Yrityksiä, joille saattoi kuvitella tekevänsä töitä, oli todella pitkään mielettömän vähän. Nykyisin niissä syntyy paljon hyviä ratkaisuja, ja monessa asiassa yrityksissä liikutaan nopeammin kuin politiikassa. Toisaalta se, että on ollut ympäristöjärjestössä töissä, ei ole enää stigma, jonka takia ei pääsisi muualle töihin.
Hyötyvätkö viestintätoimistot järjestöjen asiantuntijoista?
Moni varmaan ajattelee, että jos aktivistitaustalla menee töihin viestintätoimistoon, tehtävänä on ikään kuin opettaa yrityksille, miten pärjätä aktivistien kanssa. Jopa minulle oli yllätys, että tästä ei koskaan kysytty.
Konsulttitoimistoissa on tarvetta monipuoliselle asiantuntemukselle, koska asiakkaatkin toimivat yhteiskunnan eri alueilla. Itse ajattelen, että ilmastonmuutoksen torjunnassa tarvitaan niin laajoja ratkaisuja, että koko yhteiskunnan tulee olla mukana. Ympäristöliike ei ole yksin torjumassa ilmastonmuutosta. Pidän tärkeänä, että pystymme välttämään ylimielistä asennetta, jonka mukaan vain ympäristöliikkeessä tiedetään, miten asioita tehdään.
Missä määrin viestinnällä ja tarinoilla on muutosvoimaa ilmastonmuutoksen torjunnassa?
Tarinoilla on todella olennainen rooli. Mainonta ja populaarikulttuuri ovat luoneet tavoiteltavan elämän taustaoletukset, jotka meillä kaikilla ovat jollain tavalla mielessämme. Miksi rentoutumisesta ja arjen irtiotosta haaveillessaan suomalainen ajattelee heti lentämistä?
Meiltä puuttuu suuri kertomus siitä, miltä hiilineutraali Suomi näyttää ja miten se vaikuttaa ihmisten arkeen.
Mitä ajattelet Elokapinasta?
He ovat todella hyvin onnistuneet nostamaan ilmastokysymyksen kiireellisyyden esille. Koska heidän toimintaansa liittyy kansalaistottelemattomuutta, keskustelua käydään usein ristiriitoja herättävien toimintatapojen ympärillä. Tämä ei ole vierasta myöskään Greenpeacelle. Toivon, että keskustelussa siirrytään seuraavaksi itse asiaan.
Heijasteleeko Elokapinan toiminta pettymystä ympäristöjärjestöihin?
Elokapinan viestinnässä on nimenomaan tällainen pohjavire. Näkemys siitä, että ilmastonmuutoksen torjunnassa ei ole tehty riittävästi, on täysin oikeutettu. Elokapinassa varmaan ajatellaan, että Greenpeacen kaltainen vakiintunut ympäristöliike on ollut liian varovainen.
Ilmastomielenosoituksissa 1990-luvun lopulla kuilu meidän viestimme ja yleisen mielipiteen välillä oli tavattoman paljon suurempi kuin tänä päivänä. Jo ilmastotieteeseen vetoaminen oli todella radikaalia. Tämä on lopulta asia, jossa kukaan ei voi sanoa tehneensä riittävästi. Toisten syyttelyllä ei päästä eteenpäin. Toivon, että sitä vähentäisivät kaikki.
