»Kaupan kassat, sairaanhoitajat, pakettikuriirit ja rautateiden konduktöörit ovat yhtä välttämättömiä kuin akateemiset ihmiset», julisti Saksan uusi liittokansleri Olaf Scholz maansa parlamentille joulukuussa.
Lause oli osa Scholzin lähes kaksi tuntia kestänyttä tiedonantoa Saksan »liikennevalohallituksen» ohjelmasta. Die Tageszeitung -sanomalehden analyysin mukaan juuri näiden sanojen aikana Scholz kuulosti ainoan kerran aidosti asiastaan innostuneelta eikä vain kolmen puolueen kompromisseja esittelevältä pragmaatikolta.
Scholzin ajatus on peräisin hänen suosikkifilosofiltaan, Harvardin yliopiston professori Michael C. Sandelilta. Scholz on sanonut ammentaneensa Sandelin ajattelua voittoisaan vaalikampanjaansa, mikä on lisännyt kiinnostusta Sandelin bestseller-kirjaan The Tyranny of Merit. Yhdysvalloissa puolestaan demokraatit etsivät The New Yorker-aikakauslehden mukaan kirjasta selitystä sille, miksi puolue on menettänyt etenkin valkoiset työväenluokkaiset kannattajat.
Sandel nojaa Yhdysvaltoja mutta myös Britanniaa ja osittain Saksaa koskevassa analyysissään tunnettuihin tosiseikkoihin, kuten tulo- ja varallisuuserojen repeämiseen yliopistokoulutettujen ja pelkän lukion tai ammattikoulun käyneiden ihmisten välillä. Kiinnostavinta on kuitenkin hänen huomionsa meriittipuheen ja sen taustalla olevan ajattelun tahattomasta ja yhteiskunnallista ilmapiiriä myrkyttävästä sivuvaikutuksesta.
Esimerkistä käy periamerikkalainen ja erityisesti demokraattipresidenttien Bill Clintonin ja Barack Obaman viljelemä retoriikka, jonka mukaan jokainen pärjää, kunhan jaksaa yrittää. Sandelin mukaan tällainen oman työn, ahkeruuden ja meriittien merkitystä menestymisessä korostava puhe on riistänyt osalta kansalaisia itsekunnioituksen ja aiheuttanut katkeruutta: laskevia tuloja ja kyvyttömyyttä taata lapsille omaa sukupolvea parempi elämä on alettu pitää omana syynä.
Meritokraattinen ajattelu ja varallisuuserojen selittäminen omilla ansioilla on Sandelin mukaan myös itsepetosta. Siihen millaisia ominaisuuksia ja kykyjä markkinoiden ehdoilla toimiva globaali talous palkitsee, vaikuttaa enemmän geeniperimä ja taloudellis-sosiaalinen tausta kuin omat ponnistelut, etenkin Yhdysvalloissa.
Sandelin analyysi on herättelevä. Sen sijaan hänen ehdottamansa korjauskeinot, kuten yliopistojen opiskelijavalintojen tekeminen arpomalla, tuntuvat joko epäkäytännöllisiltä tai riittämättömiltä.
Onkin vielä epäselvää, miten muuten kuin retoriikan tasolla Sandelin vaikutus näkyy hänen kuuluisimman opetuslapsensa, liittokansleri Scholzin politiikassa. Mutta kuten Sandelin analyysi osoittaa, jo retoriikalla on merkitystä.
Kirjoittaja on johtava viestintäasiantuntija viestintätoimisto Kaskas Mediassa.
