Neurathin hiilivoimala Saksassa suljettiin huhtikuun alussa, mutta voimalayhtiö on valmis jatkamaan tuotantoa, jos kaasun saanti Venäjältä sakkaa.
Hallitusten välisen ilmastopaneelin IPCC:n huhtikuussa julkaiseman raportin viesti on koruton: aikaikkuna maailman keskilämpötilan nousun rajoittamiseksi 1,5 celsiusasteeseen suhteessa esiteolliseen aikaan on käytännössä jo sulkeutunut. Vaikka kasvihuonepäästöt saataisiin käännettyä selkeään laskuun lähivuosina, parhaassakin tapauksessa 1,5 astetta ylitetään ainakin tilapäisesti.
Eniten kasvihuonepäästöjä syntyy energiasektorilla. IPCC:n raportissa esitetään, että kestävä kehitys energiasektorilla edellyttää päästöttömään sähköjärjestelmään siirtymistä sekä biopolttoaineiden ja vetyenergian entistä kattavampaa hyödyntämistä.
Vähäpäästöisten teknologioiden, kuten aurinkoenergian ja tuulivoiman kustannukset ovat laskeneet tasaisesti vuodesta 2010 alkaen ja niiden käyttöönotto on nopeutunut. Vaikka ilmastonmuutoksen hillitsemiseen on suunnattu aiempaa enemmän rahaa, ei tähänastisilla toimilla vielä saavuteta Pariisin sopimuksessa asetettuja tavoitteita.
Vihreä siirtymä on vallannut yllättäen Euroopan päättäjien asialistan kärjen sen jälkeen, kun Venäjä aloitti täysimittaisen hyökkäyssodan Ukrainassa. EU:ssa käytettävästä maakaasusta 45 prosenttia tuodaan Venäjältä. Öljyn osuus on 25 prosenttia, hiilen 45 prosenttia.
Euroopan komissio on esittänyt, että EU:n tulisi irtautua täysin venäläisistä fossiilipolttoaineista ennen vuotta 2030. Alustavan suunnitelman mukaan tavoitteena on vähentää EU:n riippuvuutta Venäjältä tuotavasta kaasusta kahdella kolmanneksella jo tämän vuoden loppuun mennessä.
VTT:llä teollisuuden energia ja vety -tutkimusalueen johtajana työskentelevä Antti Arasto katsoo, että turvallisuuspoliittisen tilanteen muutos on tuonut mukanaan uudenlaisen mahdollisuuden vihreälle siirtymälle. Sota on muuttanut yleistä mielipidettä Venäjältä tuotavaan edulliseen energiaan, mikä näkyy poliittisessa päätöksenteossa.
Arasto kuitenkin toteaa, ettei laajamittainen uusiutuvien energiamuotojen käyttöönotto lyhyellä, parin vuoden aikajänteellä ole realistinen.
»Se, millä asunnot lämmitetään ensi talvena, on eri asia kuin pitkän tähtäimen tavoitteet.»
Energiapolitiikkaan ja EU–Venäjä-suhteisiin erikoistunut Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Marco Siddi suhtautuu skeptisesti vihreän siirtymän vauhdittumiseen. Kaikki riippuu siitä, millä venäläiset fossiilipolttoaineet korvataan.
Hiilen käytön vähentämiseksi Euroopassa lisättiin aikanaan vähäpäästöisemmän venäläisen maakaasun tuontia. Siddi pitääkin todennäköisenä, että tarpeen vaatiessa venäläisestä maakaasusta eniten riippuvaisissa maissa, kuten Italiassa ja Saksassa, käynnistetään uudelleen hiilivoimaloita.
Se, millä asunnot lämmitetään ensi talvena, on eri asia kuin pitkän tähtäimen tavoitteet.
Venäläinen maakaasu voitaisiin korvata myös Qatarista ja Yhdysvalloista tuotavalla nesteytetyllä maakaasulla LNG:llä. Tämä puolestaan vaatisi uusia investointeja LNG-terminaalien infrastruktuurin kehittämiseksi Euroopassa. LNG:n kuljettaminen toiselta puolen maailmaa aiheuttaa jo itsessään huomattavan määrän päästöjä.
»Helppoja nopean aikavälin ratkaisuja ei ole», Siddi toteaa. »Energian käytön vähentäminen olisi ensisijaista.»
Siddin mukaan Suomessa ja monissa Itä-Euroopan maissa ollaan turvallisuuspoliittisista syistä valmiita maksamaan polttoaineiden hinnannoususta. Sen sijaan hän arvelee, että esimerkiksi saksalaiset tai ranskalaiset suhtautuvat Venäjän muodostamaan uhkaan eri tavalla. Riskinä on, että polttoaineiden hinnannousu turhauttaa kansalaisia suurimmissa Euroopan maissa, mikä puolestaan haastaa yhteistä päätöksentekoa EU-tasolla.
Arasto toteaa, että kuluttajan näkökulmasta muutos aiheuttaa aina helposti vastareaktion. Hän on kuitenkin optimistinen tulevaisuuden suhteen.
»Ajattelen niin, että jos kortit onnistutaan pelaamaan oikein, vihreälle siirtymälle saadaan kuluttajien keskuudessa entistä vahvempi hyväksyntä.»
Kuluttajien vastustuksen ohella vihreän siirtymän toiseksi ongelmakohdaksi voi tosin muodostua geopoliittisen kilpailun kiihtyminen ja jakolinjojen korostuminen lännen, Venäjän ja Kiinan välillä.
Venäjä on maailman neljänneksi suurin kasvihuonepäästöjen tuottaja. Mikäli energianvienti Eurooppaan tyrehtyy, etsii Venäjä Siddin mukaan fossiilisille polttoaineilleen ostajaa muualta.
