Seuraava pandemia kohdataan tilanteessa, jossa suurvaltayhteistyön aikakausi on ohi. Koronakriisi on kiihdyttänyt Yhdysvaltojen johtaman globaalin järjestelmän hajoamista, esittää Aftershocks -teos.
Joe Bidenin hallinnon neuvonantaja Colin Kahl ja Brookings-tutkimuslaitoksen johtaja Thomas Wright, kaksi Yhdysvaltojen johtavaa kansallisen turvallisuuden asiantuntijaa, tarjoavat kirjassaan kokonaisvaltaisen kuvan koronakriisin vaikutuksista Yhdysvaltoihin ja globaaliin maailmanjärjestykseen.
Tässä vaiheessa pandemiaa useimmista koronan vaikutuksista on jo puhuttu tutkijayhteisöissä, parlamenteissa, mediassa ja julkisessa keskustelussa ympäri maailmaa. Aftershocks käy läpi perustavanlaatuisia muutoksia ensisijaisesti Yhdysvalloissa, mutta analyysi ulottuu kansainväliseen yhteisöön ja globaalin yhteistyön ja hallinnan kysymyksiin.
Koronakriisi on vuosikymmeniin ensimmäinen globaali kriisi, jossa Yhdysvallat ei ole ottanut tai saanut globaalia johtajuutta. Eikä sitä ottanut kukaan muukaan. Jokainen maa ja alue vastasi kriisiin omista lähtökohdistaan, nationalistisinkin periaattein. Ne sulkivat nopeasti rajojaan ja pyrkivät maksimoimaan oman turvallisuutensa, huoltovarmuutensa ja arvoketjujensa kestävyyden – niin raaka-aineiden kuin tuotteiden saatavuuden.
Kirjoittajien mukaan Yhdysvaltojen johtama maailmanjärjestys on syvässä murroksessa eikä paluuta entiseen enää ole. Kriisi räjäytti esiin monia jo olemassa olevia ongelmia, isoimpana kasvavan globaalin eriarvoistumisen. Kiinan ja Yhdysvaltojen suhteet ovat kiristyneet ainakin viimeiset kymmenen vuotta. Populistinen nationalismi oli tullut jäädäkseen jo ennen koronaa.
Monenkeskinen yhteistyö on ollut takkuista eikä koronakriisi ole helpottanut sitä. Rakoileva demokratia, vähentynyt yhteiskunnallinen luottamus ja koveneva globaali kilpailu ovat kaikki saaneet lisäpontta koronakriisistä.
Pandemioita tulee myös lisää. Epävarmaksi jää, olemmeko edelleenkään riittävästi valmistautuneet niihin, etenkään kansainvälisesti yhteistyökykyisenä ja -haluisena joukkona.
Kirja maalaa melko synkän kuvan varsinkin globaalin tason vastauksista koronakriisiin. Epäonnistumisia piisaa Yhdysvaltojen selkeistä virheratkaisuista Kiinan salailuun ja liialliseen itsevarmuuteen sekä Euroopan hitauteen, mutta toivoakin on.
Yhdysvallat saattaa vihdoin herätä kansakuntansa jo pitkään syventyneeseen eriarvoisuuteen ja kansainvälinen yhteistyö voi lopulta saada uutta pontta kriisistä. Lisäksi on ymmärretty, että demokratialla on ollut suuri merkitys menestyksekkäässä kriisinhoidossa.
Kirjoittaja on ulkoministeriön erikoistutkija.
