Samaan aikaan kun haukomme henkeämme Venäjän hyökkäyssodan häikäilemättömyyden takia, naureskellaan Aasiassa kiinalaislähtöiselle meemille, jossa kuvataan sotaa lähinnä entisten aviopuolisoiden nahisteluksi.
Sotaa Ukrainassa käydään monesta syystä hyvin paljon myös informaatiotilassa. Venäjä on pehmittänyt kansalaisiaan sodalle jo vuosia kertomalla Ukrainan »pahasta natsihallinnosta». Yhdysvallat otti sodan alla käyttöön poikkeuksellisen tavan julkaista tuoretta tiedustelutietoa. Näin se pyrki sekä vaikuttamaan Venäjän toimintaan että saamaan muun maailman reagoimaan.
Ukrainan hallinto on onnistunut pyrkimyksissään saada länsimaat tuekseen. Pelkästään presidentti Volodymyr Zelenskyin virtuaalinen parlamenttikiertue jää strategisen kommunikaation historiaan. Zelenskyin henkilökohtaiset kyvyt puhutella ihmisiä ja herättää tunteita ovat olleet Ukrainan tärkeimpiä aseita.
Näin on myös vedetty johtopäätös, että Venäjä on surkeasti häviöllä informaatiosodassa. Jos katseet suunnataan kuitenkin läntisen kulttuurin ulkopuolelle, Venäjä ei olekaan yksiselitteisesti roistovaltio. Intiassa, Indonesiassa ja monissa Afrikan maissa sen nousemista länttä vastaan jopa tuetaan.
Yleensä etäisyyden etuoikeus on varattu meille eurooppalaisille, jotka olemme tarkastelleet hyvin ulkokohtaisesti kaukaiseksi koettuja konflikteja ja sotia. Mitä vähemmän omakohtainen on suhde johonkin asiaan, sitä enemmän informaatiovaikuttamisella on mahdollisuuksia.
Kolonialismi ja Yhdysvaltojen terrorisminvastainen sota ovat jättäneet jälkiä kaikkialle maailmaan. Tätä Venäjä on käyttänyt taitavasti hyväkseen.
Venäjä on jo pitkään tehnyt Afrikassa myös informaatiovaikuttamista. Venäläiset toimijat ovat muun muassa auttaneet ilmiannoillaan Tansanian opposition hiljentämistä Twitterissä ja levittäneet laajasti hyökkäystään oikeuttavaa materiaalia.
Erityisesti Afrikassa käydään tulevien vuosien aikana kamppailua siitä, kenen syyksi Ukrainan sodan aiheuttama ruokapula seurauksineen lasketaan. Venäjä pyrkii luonnollisesti vierittämään syyn lännen pakotteiden päälle. Länsimaisten demokratioiden informaatiovaikuttaminen taas nojaa ainakin pääosin faktapohjaisuuteen ja avoimuuteen siitä, kuka viestii ja millä asialla.
Zelenskyin henkilökohtaiset kyvyt puhutella ihmisiä ja herättää tunteita ovat olleet Ukrainan tärkeimpiä aseita.
Tarton yliopiston tutkija Radityo Dharmaputra on löytänyt neljä syytä, miksi Indonesiassa suvaitaan tai jopa ymmärretään Venäjän toimia Ukrainassa. Ensimmäiseksi syyksi Dharmaputra nimeää yleisen Yhdysvaltojen ja lännen vastaisuuden: Putinin hyökkäyssota näyttäytyy läntisen vallan haastamisena. Lisäksi Putinin vahvaksi käsitetty johtajuus on vedonnut indonesialaisiin aiemminkin.
Kolmanneksi Venäjä on onnistunut levittämään itsestään mielikuvaa islamiin suopeasti suhtautuvana valtiona. Indonesiassa laajaa huomiota sai ukrainalaisen Azov-joukko-osaston video, jossa sotilaat voitelevat sianrasvalla ammuksia, joilla oli tarkoitus ampua kohti islaminuskoisia tšetšeenejä. Yhdysvaltojen ehdoton tuki Israelille väikkyy myös merkittävänä osana tätä asetelmaa.
Viimeisenä syynä Venäjää kohtaan tunnetulle myötämielelle Dharmaputra mainitsee sen pitkäjänteiset toimet oman kuvan kiillottamisessa. Indonesiassa toimii muun muassa Suomestakin löytyvä Venäjän kulttuuri- ja tiedekeskus. Näiden ympäri maailmaa perustettujen keskusten virallisena tehtävänä on maakuvan kirkastaminen. Indonesiassa ilmestyy paikallisella kielellä valtiollinen Russia Beyond -media.
Sota Ukrainassa jatkuu kaikkien sotien tapaan vielä kauan sen jälkeen, kun aseet ovat vaienneet.
Taistelua jatketaan kiistelemällä siitä, mitä tapahtui ja miksi, ja kuka oli vastuussa. Todellinen rauha syntyy vastaa, kun kuva todellisuudesta on riittävän jaettu. Siihen asti informaatio-ohjukset ja meemikeskitykset jatkavat sotaa ihmisten mielissä.
Kirjoittaja on tietokirjailija ja viestintäasiantuntija.
